Joulukortit valmistuivat! (ja 10. luukku)

Tässä lupaamani tämän vuoden joulukorttien esittely.  Pahoittelen kuvien lievää pimeyttä, kuvittelin tosissani, että saisin aamupäivällä otettua kuvat "päivänvalossa", mutta sellaiseksi viimeisten päivien hämärästä hiukan kirkkaampaa luonnonvaloa ei ole oikein voinut kutsua.

Suunnittelin nämä poro-/peura-/miksituotanythaluaakutsua-kortit itse, ainoastaan sarvien koristuksen nappasin siinä vaiheessa mukaan jostain Pinterestin pyörteistä, kun teeman olin jo päättänyt. Idea taisi alunperin lähteä siitä, että kaikenlaiset sarvipäät ovat nyt aika in esimerkiksi sisustuksessa.

 

Päädyin noudattamaan hyvin samankaltaista värimaailmaa kuin viimekin vuonna. Käytin osaan korteista jopa ihan samoja papereita kuin viime vuonna, mutta kierrätys kunniaan. Jotenkin tuo hopeanharmaa pohja vain puhutteli taas eniten, kun muut värit vaikuttivat niin tylsiltä tai tunkkaisilta. Olisipa värisävyjä ollut enemmän. mutta ennen kaikkea olen tyytyväinen lopputulokseen. 

Olen huomannut, että alan ain ihan sen kummemmin suunnittelematta tehdä jokasiesta kortista hieman erilaista. On hauskaa antaa jokaiselle saajalle uniikki kortti.

---

Mutta sitten joulukalenteriin. Ajatella, että on jo 10. päivä.  Muistan, miten lapsena se 10. luukku oli aina sellainen rajapyykki, jonka jälkeen joulu tulikin hujauksessa.

Tänään luukussani on vaihteeksi musiikkia. Tämä kaunis suomalainen jouluhymni on säväyttänyt minua erityisesti tänä vuonna. Kuka tietää, miksi juuri nyt, vaikka aiemminkin olen tämän kuullut. Jokin tuossa melodiassa koskettaa minua älyttömästi. Luulen, että taistelisin kyyneliä vastaan silloinkin, jos samalla sävelellä laulettaisiin vaikka keittokirjaa.

Sanoin muuten aiemmin, että pidän yleensä miesten lauluäänistä naisia enemmän, mutta tässä on yksi poikkeus. Tämä laulu on ehdottomasti parhaimmillaan heleän naisäänen toistamana, mieluiten kuoron.