Mitä kummaa, kuulenko jo joulun helinää?

Ohhoh, onpas viime aikoina hymyilyttänyt huomata, että pikkuhiljaa jouluihmiset alkavat heräillä blogimaailmassakin. Yllättäen myös tämä minun pikkublogini kävijämäärä pompsahti hiljaisuudesta ylöspäin. Siihen taitaa olla osallisena Joulunajan taikaa -blogin linkkaus. Kiitos vain Tealle!

Itse en ole vielä kovasti ajatuksiani suunnannut jouluun, satunnaisia pilkahduksia lukuun ottamatta. Ensimmäinen jouluun liittyvä operaatio oli kuitenkin Joulureki-blogin järjestämään Salaiseen jouluystävään ilmoittautuminen. Hurraa, viime vuonan myöhästyin katkerasti. Toivottavasti nyt ehdin päästä vielä niiden 100 mukaan pääsevän joukkoon.

Mutta tosiaan, kohta käännytäänkin syyskuulle ja veikkaanpa, että omakin joulunodotus alkaa pikapuoliin nipistellä vatsanpohjassa, kunhan luonto alkaa vaihtaa väriään ja ilmat viilenevät.

Tämän blogikauden avauksen haluaisin kuitenkin käyttää nyt toisen ihmisen joulumielen herättelyyn.
Siskoni on nimittäin perheineen muuttanut juuri uuteen kotiin takaisin kotiseudullemme. Aiempina vuosina he ovat viettäneet joulun aina lapsuudenkodissamme äitimme luona, joten aiempaan kotiin ei ole juuri joulua tehty. Nyt siskoni hieman kauhistuikin tajutessaan, että hän voi vihdoinkin koristella omankin kotinsa jouluasuun ja saa jopa oman joulukuusen, mutta hänpä ei olekaan tajunnut tätä varten kerätä joulukoristeita varastoon. Ja nyt juuri talokauppojen jälkeen häntä luonnollisesti hirvitti se ajatus, että kaikki pitäisi ostaa ennen joulua, koska kalliiksihan tuo tulisi.

Siksi halusinkin jättää tänne pienen avunhuudon teille jouluihmisille.
Jos teillä on ylimääräisiä joulukuusen koristeita ja muuta joulutavaraa, niin ottaisin siskon puolesta ilolla vastaan myyntitarjouksia vaikka tänne kommentteihin tai tuonne sähköpostiini.

Siskoni tyyli on aika perinteinen ja simppeli, joten sama linja noudattaa myös joulukoristemakua.

Olisi hienoa saada apua siskon perheen ensimmäisen kotijoulun luomiseen.

Kerta kiellon päälle

Vielä yksi joulupostaus täytyy tähän edelliseen joulusesoniin liittyen tehdä. Jokin näkymätön voima nimittäin pakotti minut piipahtamaan ilman mitään syytä Kodin1:ssä ja siellähän sai Plussa-kortilla kaikki joulukoristeet 70 prosentin alennuksella. 

Tämä kaunokki tarttui mukaani huimaan vähän yli 4 euron hintaan.

 

Myös valot ja kranssipohjat ovat hyvässä alessa, joten jos joku haluaa vielä aleshoppailla joulujuttuja, niin sinne, hophop. Itsekin olisin löytänyt muutakin ostettavaa, mm. sellaisen valaistun metallisen talon, mutta en nyt raaskinut. Omat tilani kun ovat yhä rajalliset, enkä halua täyttää kotia liialla tavaralla. 

(Noh, ehkä kuitenkin käyn vielä vähän ajan päästä tarkistamassa, olisiko hintoja laskettu entisestään)

Mitä tapahtuu jouluhelinän ulkopuolella?

Heissan, sain nyt aikaiseksi aloittaa tämän blogin sisaruksen, jossa käsittelen joulun ulkopuolisen elämäni hetkiä ja ilonaiheita.  

Siispä kaikki kiinnostuneet hophop tänne: Hopeiset hetket.

Luvassa on todennäköisesti melko samanlaista setti kuin täällä, mutta ilman joulua. Sille pyhitetään yhä oma soppensa. Päivitystahti voi tosin olla harvempi.

Joulu on ohi

Tervehdys!  Enpä ole täällä käynyt kertomassa kuuulumisia sitten aaton, mutta ihan hyvä syykin minulla on. Olen nimittäin ollut joulupäivästä saakka sellaisessa flunssassa, ettei energia ole tahtonut riittää blogin ajattelemiseen, tekemistä kun riitti sitten joulutohinoissa ja sukuloinnissa ihan tarpeeksi.

Mutta nyt loppiaisena ajattelin summata hiukan joulua yhteen. Me heivasimme äitini kanssa kuusen ja suurimmat koristukset ulos jo aiemmin tällä viikolla ennen Helsinkiin paluutani, sillä kuusi lopetti veden imemisen ja alkoi varistaa neulasiaan jo melkein katseen voimasta. 

Halusin toki laittaa tänne kasan kuvia joulusta, mutta jo nähtyjen kuvien lisäksi en taudistani johtuen siten tullutkaan hirveästi kuvanneeksi. Aaton tunnelmia kuvattiin lankoni kameralla, mutta emme sitten muistaneetkaan siirtää kuvia minun koneelleni. No, niitä voi sitten muistella ensi vuonna.

Yksi yllätyksenä tulleista lahjoistani, pieni läkkipeltilyhty eli "hameenlämmitin". Tykkään kovasti ja toimii muutenkin kuin jouluna sekä sisä- että ulkotloissa.

Sairastumisesta huolimatta joulun ja uuden vuoden aika meni ihanasti perhepiirissä sukulaisia ja ystäviä silloin tällöin tavaten. Ei mitään valittamista muuten, paitsi että kauniit jäälyhtyni sulivat totaalisesti joulun jälkeisessä suojasäässä. Mutta ainakin tiedn, että niitä on suhteellisen helppo tehdä vielä halutessa lisää.

Perheemme pienin osoittautui joulupukin parhaaksi ystäväksi. On se vain parasta seurata pienen lapsen riemua, pakottipa tuo viikari myös tätinsä eli minut kokeilemaan joulupukin partaa. Tiedä sitten, miksi sen piti olla juuri minä. Poika myös osoitti joulun aikaan suuria muusikonlahjoja pimputtaessaan sukulaisten pianolla Joulupukki, joulupukkia ja Tip Tap-laulua. Tipe-tipe-tip-tap-kohdan vielä soitti omalla tyylillään rytmillisesti oikein. Ja tottahan hän vaati saada esiintyä myös itse joulupukille, kaikkien vanhempien riemuksi. (Saipa hän vielä alennusmyynneistä oman patterikäyttöisen pianonsa, joten joululaulut raikasivat vielä mummilassakin)

Tapaninpäivänä kokoonuimme suvun kanssa uudelleen yhteen niiden sukulaisten luo, jotka viettivät aaton oman perheensä kesken. Luvassa oli siis jouluruokien rääppiäiset ja suvun nuorimpien tapaamista. Nuo nuorimmaiset kun ovat 6 ja 4 kuukauden ikäisiä ja asuvat kauempana, joten suurin osa suvusta ei ollut heitä vielä nähneetkään.

Välipäivien herkuksi tekaisin monilla ulkomaisilla sivustoilla vilahtelevaa peppermint barkia. Yksinkertaisesti siis murskattujen piparminttukarkkien ja riisimurojen päälle levitetän sulatettua valkosuklaata, annetaan jähmettyä ja paloitellaan. Riisimurot antovat tälle hauskan tuntuman ja vaikka joissain amerikkalaisissa resepteissä mukaan lisätään jopa tomusokeria, niin mielestäni tämä oli kyllä ihan riittävän makeaa ilmankin. Ja hyvää toki, 200 grammasta valksuklaata tuli tuollainen mukava lasikulhollinen ja seuraavana päivänä muistin kuvata vielä jäljellä olevat rääppeet.

Kokeilin myös tehdä suklaafudgea fuskausreseptillä, eli kondensoituun maitoon sulatetaan suklaata, keitellään hetki ja annetaan jähmettyä. Taisin vain keksiä jonkin siperiaan sopivan moottoriöljyn, sillä seos ei jähmettynyt kokonaan sisätiloissa, eikä myöskään -25 aseen pakkasessa. Ei siis edes jäätynyt. Mutta hyvältä sekin maistui. Kondensoiduissa maidoissa lienee eronsa tai sitten seosta olisi pitänyt keittää pidempään.

Kovasti en ole alennusmyynneissä juossut, mutta nämä tämän vuoden joulukoristevalikoimasta mieleen jääneet ihanuudet kävin hakemassa talteen, kun sattuivat poistomyynnissä olemaan.

Eli jo aiemmin huokailemani hopeapatinoidut tammenterhot, kuusenkoristeita siis. Alkuperäinen hinta 19,90, sain alle 6 eurolla. Olen siis tyytyväinen, että maltoin odottaa joulun yli.

Nuo muuten kellahtivat hauskasti itsestään tuolla lailla päälaelleen, kun ne asetti pöydälle.

Hyvää vuotta 2013 ja tavataan taas tämän blogin merkeissä loppuvuodesta, kun joulu mieleen taas hiipii. Toki myös vuoden varrella täytyy päivitellä, jos jotain aihetta löytyy.

Ajattelin myös perustaa toisen koti- ja sisustusaiheisen blogin joulublogin rinnalle muita kuin jouluasioita varten. Se vain tarvitsee vielä nimen ja luomistyön, joten ilmoittelen sen syntymästä sitten täälläkin, kun aika on kypsä.

Hienoa joulua ja se viimeinen luukku

Jokaisen oman toiveen mukaan riemukasta tai rauhallista, mutta ennen kaikkea onnellista joulua kaikille!

Nyt on aika heittää ne arkihuolet hetkeksi nurkkaan ja vain nauttia.

Oi kuusipuu ja 23. luukku

Aatonaattokin on taittunut jo iltaan ja tekemistä on riittänyt - ja riittää yhä. Kuusi on saatu jo kunnialla pystyyn ja sisällä leijuu aivan ihana joulun tuoksu.

Nuorimmaisella oli vähän omintakeinen tyylinsä koristelussa.

Kiiltävät pallot on tietenkin parhaita, kun niistä voi peilata itseään.

Ja valmista. Perinteinen, mutta meidän oma juuri sellaisena.

Joulukalenterissa tänään kuusenkoristelua vähän uudenlaisella tyylillä. On se ihmeellistä, mitä kaikkea eläimille voikin opettaa.

Alkaa näyttää jo joululta ja 22. luukku

Hyvässä vaiheessa on meidän perheen jouluvalmistelut. Tässä hiukan tunnelmia tältä päivältä.

Aamupäivällä komerosta kuului kulkusen kilahdus. Kilahdus kuului jostain muusta, mutta muistimme sen vuoksi kaivaa Tomte-tontun esiin. Nyt tuo velikulta saa kuljeskella ympäriinsä mielensä mukaan. 

 

Ripustimme keittiön kattoon jo perinteiset koristeet. Ne kimaltelivat kauniisti tuon ulkoa tulleen ihmeellisen valoilmiön vuoksi.

Ja ilmapallojäälyhtyni onnistuvat! Nekin näyttivät tosi upeilta jo ihan auringonvaloa vasten.

Oveen tekaisin tällaisen kranssin niistä tarvikkeista, mitä käsillä sattui olemaan. Ihan kivahan siitä tuli.

Pakkaspäivä takasi myös aika upean auringonlaskun.

Sisareni perhekin saapui juuri ja nyt menenkin leipomaan mustikka-valkosuklaapikkuleipiä tuon hurmaavan 2,5-vuotiaan kanssa.

---

Joulukalneterissa tänään huippuhauska vatsastapuhuja-koomikko Jeff Dunham ystävineen keskustelemassa joulusta. Lisää osia löytyy Youtubesta.

Piparkakkurauniotalo ja 21. luukku.

Niin, olin jo hyviss ajoin ennen joulukuuta löytnyt kaavat kauniiseen piparkakkuhuvilaan, jonka halusin tänä vuonna toteuttaa. Osat leivoin keskiviikkona ja sujui ihan mallikkaasti - kaikki vaikutti siis olevan kunnossa, mitä nyt manailin leikkausvaiheessa sitä, että pitikin valita malli, jossa oli tuhat pientä ikkunaa. Myös koristelu sujui melko hyvin pientä sotkemista lukuunottamatta. Erityisen tyytyväinen olin ideastani tehdä huvilaani pärekatto lakritsimatosta.

Kokoamisvaiheessa tämä talonrakentajapolo kohtasikin inhottvan luonnonmullistuksen. Ensin kuuma sokeri otti turhan läheistä kontaktia ihoon (juuri kun olin päässyt leveilemästä sillä, ettei ole koskaan itseään sokerilla polttanut), jolloin yksi seinäpala putosi hellalle useampaan osaan. Samassa hötäkässä ja tärinässä jo pystyssä olleet palat rojahtivat kasaan. AAARGH. Hetken mietin ihan tosissani, että lyön kaikki vain palasiksi ja tarjoan syötäväksi. Sitten kuitnekin nielin katkeruuteni ja aloin liimata taloa kokoon pala palalta.

No, pystyssä se nyt on. Tosin monet ikkunaruudut menivät rikki, katon reunat irvistävät ja kuistin palat muokkautuvat ilemisesti paistovaiheessa niin väärän mallisiksi, että kuisti oli osittain irrallaan talosta. (tilkitsin pahimmat kolot pumpulilla) Ja ai niin, kattopäreet loppuivat kesken, enkä ole löytnyt vielä mistään lisää lakumattoja saadakseni sen loppuun. Myös osa kivijalan kivistä on mystisesti kadonnut. 

Lopputulos muistuttaakin mielikuvieni kauniin pitsihuvilan sijaan huvilaa, joka on hylätty vuosikymmeni sitten ja jätetty rapistumaan oman onnensa nojaan. Mieleeni tulikin nämä rauniohuvilat Helsingin Kruunuvuoressa, joita viime kesänä kävin katsomassa.

Kunhan saan katon valmiiksi (jos edes saan materiaalia siihen), kuorrutan talon vielä tomusokerilumella. Tomusokerillahan voi klassisesti peittää epäonnistuneiden leipomusten kauneusvirheitä, eikö niin? 

Tämä on elämää. Aina ei mene niinkuin haluaisi ja epäonnistumiset pitää vain osata kohdata. Kyllä se ainakin levittää nyt hyvää tuoksua asuntoon ja ajaa varsinkin pari piparkakuille persoa koiraeläintä hulluuden partaalle, kun koskea ei saa.

---

Joulukalenterissa tänään perjantain kunniaksi vähän mustaa huumoria. Oletteko tienneet, mistä joulupukit todellisuudessa ovat peräisin?

Pätkän tekijäthän tekivät myöhemmin idean pohjalta myös kokopitän Rare Exports -leffan, joka julkaistiin viime vuonna. Se onkin mielestni aika huippu elokuva ainakin vähän synkemmän komiikan ystäville.