Laskeudumme jouluun - 24. luukku

Sieltä se tuli - odotettu joulu. Luontoäiti järjesti myös ihanan lahjan ja antoi tännekin päin Suomea valkean lumipeitteen. Ohuthan se on, ruohonkorret pilkistävät läpi, mutta en anna sen nyt häiritä. Pääasia, että sain periaatteessa valkean jouluni.

Kaikinpuolin onnellista ja kaunista joulua ihan kaikille!

Nauttikaa tunnelmasta ja viimeisen joulukalenterinluukun upeasta musiikkiannoksesta.

Aatonaaton tohinaa ja 23. luukku

Härregud, nyt on tämä naikkonen väsyksissä, eikä kello ole vielä edes kuutta aatonaattona. Yövyin nimittäin siskoni luona sillä ajatuksella, että siskonpoikaa ei tarvitsisi viedä aamulla päiväkotiin, vaan hänkin saisi nukkua myöhempään, jolloin poika pysyisi paremmalla tuulella koristeluiden ja muiden jännittävien tekemisten lomassa. Noh, pikkujätkä heräsi siinä kuuden jälkeen ja herätti minutkin vielä ennen seitsemää.

Tässä ollaan sitten pienen miehen kanssa koristeltu mummin kuusi ja koti, leivottu, laulettu joululauluja ja mitä kaikkea. Yritettiin nukuttaakin poikaa, mutta eihän se malttanut nukkua. Sillä seurauksella, että kun äitinsä haki kotiin, niin poika sai pienen kohtauksen ja ilmoitti, että häntä nukuttaa. Oli kuulemma nukahtanut autoon noin puolen kilometrin jälkeen. Raukka toinen. Onhan tuollaisen joulutohisijan kanssa ihana puuhata. Kuust korstellessakin lauloi hiljaa itsekseen kuiskaten Joulupuu on rakennettu.

Nyt leivon vielä joululeivät, minkä jälkeen teen pienen happihyppelylenkin. Sitten aatonaattosaunaan, meillä kun ei ehditä saunoa aattona, silloin on muuta tekemistä.

Järjestelyt pulkassa ilman stressikohtauksia. Ihmisillä hyvä tahto ja niin edelleen. Huomenna on iso päivä.

---

Tämän päivän luukussa esittelen tekemäni Rocky Road -namit. Minä ihan oikeasti taas ajattelin, että saisin esitellä kauniita ja siistejä paloja, mutta tämä meni kuin viime vuoden piparkakkutalon kanssa - luulto oli suuret, toteutus hiukan vaatomattomampi. Toisin sanoen menin sooloilemaan ohjeen kanssa liikaa, eli laitoin seokseen liikaa suklaata, jolloin karkeistani ei tullut kovin leikattavaia, vaan hyvin tahmeita. Toinen vahtoehto on, että sekoitin vaahtokarkit seokseen liian aikaisin, jolloin lämmin suklaamassa sulatti vaahtiksen, mistä myös tahmeus voisi johtua.

Ne ovat, öh, persoonallisen näköisiä. Hetken jo mietin, kethaako näitä esitelläkään, mutta hei, itselleen pitää osata nauraa ja joskus on hyvä nättää myös kaunsitelematon totuus. Kuvassa siis pistaasi-toffee-rocky roadit.

 Tein siis kahdenmakuisia nameja, pistaasi-toffee ja laku-polkakarkki. Onneksi koostumuksesta ja hiukan erikoisesta ulkonäöstä huolimatta maku on kohdillaan.

Jaan kuitenkin nyt varmuuden vuoksi ihan vain tällaisten pehmoisempien, hiukan fudgemaisten rocky roadien perusreseptin. Kannattaa siis noudattaa tarkasti että suhdetta ainesten osalta, eikä sooloilla minun tavallani. Sillä näköjään on väliä. Vinkkinä myös täytyy mainita, että nämä herkuthan ovat loistava tapa päästä eroon liioista konvehdeista ja muista joulukarkeista. Mukaan voi siis sotkea melkein mitä tahansa omaan makuun sopivaa.

Rocky Road

200 g maitosuklaata
250 g tummaa suklaata
1 prk kondensoitua maitoa
50 g voita
200 g lakritsipaloja
100 g vaahtokarkkeja
3 dl suolapähkinöitä

Paloittele suklaa ja sulata se miedolla lämmöllä kattilassa kondensoidun maidon kanssa. Sekoita joukkoon voi, karkit ja päkinät. Jos sattumat ovat kovin suuria, niitä voi paloitella hiukan etukäteen. Levita seos leivinaperilla vuorattuun uunivuokaan ja anna jähmettyä vähintään neljä tuntia. Leikkaa neliskanttisiksi paloiksi.

Paketointijuttuja ja 22. luukku

Ihailen aina joulua ennen kaikkia kauniita paketteja ja paketointi-ideoita, mutta en koskaan päädy itse toteuttamaan niitä. Miksi? Kysymys on lähinnä käytännöllisyydestä. Koska vietän jouluni muualla, minun täytyy kuljettaa lahjat yleensä junalla muiden matkatavaroideni kanssa. Jos paketoisin lahjat kauniisti etukäteen, olen ihan varma, että paketit nuhjaantuisivat ja repeilisivät kuljetuksessa. Sama pätee oikeastaan myös paketointitarvikkeiden kuljetukseen. Tavaraa on muutenkin paljon, enkä halua lisätä keon huipulle vielä lahjapaperirullaa, pahimmassa tapauksessa useampia. Miten sitä edes tietäisi, kuinka paljon paperia tarvitsee.

Paketoin siis lahjat tylsästi määränpäässä valmispapereilla ja -nauhoilla. Toisaalta rakasta sitä, että saan valita jokaiseen lahjaan erilaisen paperin lahjan saajan ja lahjan mukaan. Tänä vuonan esimerkiksi eräjorma-veljeni saa lahjaksi riistakeittokirjan, jonka käärin maskuliinisen väriseen paperiin, jossa oli mm. peuran kuvia. Ymmärtänette pointin.

Joka vuosi lahjojen joukossa on muuten se yksi murheenkryyni: Se hankalan mallinen lahja, jota ei saa millään kauniiksi paketiksi. Pahvilaatikko yleensä pelastaa, mutta joskus lahja on sen kokoinen, ettei sille löydy laatikkoa.

Yllä nähdään mielestäni sievin tämän vuoden paketeista (pidän tuosta paperista kovasti) ja tämän vuoden murheenkryynin. Voin kertoa, että koirien pallonheittolelun paketoiminen ei ole helppo homma ja tuossa vaiheessa taisin itsekin olla jo vähän leipääntynyt koko paketoimiseen. Tosin eipä koirien paketin tarvitse mikään eri sievä ollakaan.

 Tämän päivän luukku liittyy paketointiin, mutta vähän viihteellisemmin. Tiedättekö, mitä tarkoittaa ASMR? Lyhenne tulee sanoista autonomous sensory meridian response ja se tarkoittaa tiivistettynä sitä, että lempeät äänet (usein yhdistettynä jonkin toiminnan katselemiseen) aiheuttavat rentouttavaa kihelmöintiä päässä ja esimerkiksi niskassa. Tässä olisi yksi ASMR-video, jossa paketoidaan joululahjoja. Huomioikaa vain, että osalle ihmisistä tuota tunnetta ei tule. Itselläni nämä toimivat älyttömän hyvin ja tuijotinkin äsken tätä videota rentoutuen koko ajan enemmän. Suosittelen siis kokeilemaan, jos vaikka niiden lahjojen paketointi stressaa. Paras efekti tulee kuulokkeita käyttämällä.

Sylvian taustalla ja 21. luukku.

Kolme yötä jouluun on...  Ja tämä kotiorja vain paiskii töitä. Minulla on siis täällä äiti luona oleskellessa pieni velvollisuus auttaa tänä vuonna erityisen paljon jouluvalmisteluissa, koska äitini on loukannut olkapäänsä, minkä vuoksi oikea käsi on vain noin 40 prosenttisesti mukana hommissa.  Tänän siivosin koko kodin. Itseasiassa tämäkin piti tehdä yhteispelinä, mutta äidin poissaolo venyi, joten minä hoidin sitten koko huushollin. Tosin 3,5-vuotias räpäjäbä oli osittain mukana auttamassa.

Nyt hellalla kiehuu herkkuni imelletyn perunalaatikon perunat. Katsotaan, onko kuun ja planeettojen asennot tänä vuonna oikein, jotta saisin laatikkoni imeltymään ilman salaiasta ainesosaa eli siirappia.

Mutta asiaan, oletteko koskaan miettineet Sylvian joululaulun sanoitusta? Monet tulkitsevat Sakari Topeliuksen sanat niin, että joku Etnan jurella Italiassa jouua viettävä matkamies, kenties Topelius itse, kaipaa takaisin rakkaaseen Suomeen. Vaan ei, satuin pari päivää törmäämään tähän Helsingin kaupunginkirjaston kysymyspalvelun vastaukseen kyseisestä sanoituksesta. Mielenkiintoista.

"Ei. Topelius ei ollut Italiassa, itse asiassa hän ei koskaan edes käynyt siellä. Kun Sakari Topelius kirjoitti ”Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan” -runonsa jouluaattona 1853, hän ei suinkaan ollut paennut Suomen talven pimeyttä ja kylmyyttä Sisiliaan, jossa olisi sitten kaihoten muistellut kotimaansa jouluja. Näinhän tekevät lukuisat ulkosuomalaiset ympäri maailman tänäkin jouluna.

Topelius oli kyllä tiukasti kotimaan kamaralla. Ajan poliittinen ja mielipideilmasto Krimin sodan aattona olivat kirjailijalle raskaita, niinpä hän runon kirjoittamisen aikoihin poti masennusta tai surumielisyyttä, kuten tuohon aikaan sanottiin. Tätä surumielisyyttään Topelius yritti hukuttaa luontoaiheita ja vapautta käsitteleviin runoihinsa.

Sylvia on kerttusiin kuuluva lintu, todennäköisesti Sisiliassa talvehtiva mustapääkerttu, tieteelliseltä nimeltään (Sylvia atricapilla). Topelius kirjoitti kaikkiaan 19 Sylvia-aiheista laulua, joista kolme on suomennettu. Toinen hyvin tunnettu Sylvia-laulu on ”Kesäpäivä Kangasalla”, jossa kerttunen laulaa ” Mä vaikk’ olen lintu pieni ja siipeni heikot on”.
Sylvian joululaulussa kerttusen taas on vaikea iloita siksi, että sen puoliso on suljettu häkkiin. Siitä on kenties tehty houkutuslintu italialaiseen tapaan: pyydystämisen jälkeen linnun silmät on puhkaistu, ja sokean linnun viserrys houkuttelee sen lajitovereita ansaan, ja siis paistiksi.

Tuollainen lintujen kohtelu kauhistutti Topeliusta, ja niinpä hän Englannista saadun esimerkin mukaan ryhtyi puuhaamaan Suomeen ensimmäistä eläinsuojeluyhdistystä, joka sitten perustettiin vuonna 1870. Yhdistyksen ensisijaisena tarkoituksena oli suojella pikkulintuja, mutta toiminta ulotettiin koskemaan muitakin hädänalaisia eläimiä, esimerkiksi kovaa työtä tekeviä hevosia.

Laulua on tulkittu monin eri tavoin. Mihin tulkintaan milloinkin päädytään, riippuu tietenkin myös kuulijasta: Sylvian joululaulun voidaan tulkita liittyvän masentuneen kirjailijan omaan elämäntilanteeseen. Se voidaan myös lukea romantiikan ajan runona, jossa lintu ylistää Luojan hyvyyttä, sekä luomakunnan ja ennen kaikkea isänmaan kauneutta.
Vapaus-teemaa painottava kuulija voi päätyä tulkintaan, jonka mukaan tsaarin valtakunnan osaksi vangittu Suomi saa kuitenkin elää aika lailla itsenäisesti. Siksi on syytä unohtaa murheet. Lisäksi runossa voi kuulla rakkauden ja kevään toivoa."

 Jollain lailla itseäni kosketti se, että Sakari Topelius on jo 160-vuotta sitten ollut huolissaan eläinten kohtelusta ja perustanut maamme ihan ensimmäisen eläintensuojeluyhdistyksen. Nostaisin hänelle hattuani hyväksyvästi.

Tämän eläinteeman siivin päästäänkin päivän joulukalenterin. Jaoin aiemmin videon, jossa haettiin Youtuben Talking Animals-kanavalle esiintyjiä tämän vuoden joulutervehdykseen. Tervehdys on nyt valmis ja suosittelen myös edelleen aiempien vuosien joululauluja eläinversioina.

Piparilato ja 20. luukku

 Tadaah!  Sain kuin sainkin piparkakkutaloni eli piparkakkulatoni pystyyn.
Kokoaminen oli yllättävän helppoa ja sujui vikkelästi, etenkin kun tajusin vaihtaa liimaukset sulatetusta sokerista pikeeriin. Ei palaneita näppejä minulle tänä vuonna, kiitos. Vaikka yleensä kuuman sokerin kanssa olenkin ihan näppärä, niin en halunnut ottaa riskejä - varsinkin, kun liimattavia osia oli nyt niin monta.

Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen. Toki se voisi olla suorempi ja siloitellumpi, mutta oikeastaan omaa silmääni miellyttää juuri tuollainen "säiden pieksemä" lato. Sellaisiahan ne nykyään täällä kotiseudun latomerilläkin ovat.

Tänään saapui myös kuusi äidin luo ja hoitelin sen odottelemaan aatonaaton sisäänpääsyä kuistille. Jälleen kerran saatiin mukavan tuuhea ja symmetrinen kuusi - kiitos viljeltyihin kuusiin siirtymisen. Ennen haimme kuusen suvun metsistä, mutta tarkkojen estetiikkavaatimustemme vuoksi olemme jo vuosia sitten todenneet, että viljelty kuusi säästää sekä aikaa että hermoja. Se kun ei ole ihan selviö, että täydellisen kaunis kuusi löytyisi metsästä ihan hetkessä. Mitenkäs te muut kuusenne hankitte?

Kuusista puheenollen, mitä kummaa on mahtanut tapahtua tälle Helsingin Ruoholahden ostoskeskuksen pihalla seisovalle kuuselle. Otin tämän kuvan pari viikkoa sitten. Kyse ei ole siis siitä, että tuosta paljaasta kohdasta puuttuisi vain valot, vaan siinä oli valtava kolo. Lisäksi koko kuusi oli kallellaan. Nauratti ainakin minua.

---

Tänään joulukalenterissa muistellaan vanhoja hyviä aikoja. Kaikki ovat varmasti viime vuosinakin ainakin hetken katsoneet aattona Joulupukin kuumaa linjaa. Joulupukkina on nähty hurmaavan luonteva ja aidon oloinen Kosti Kotiranta jo vuodesta 1991. Ajatella, Kosti oli se oikea joulupukki myös minulle, kun olin vielä pukki-iässä. Viime vuonna suureksi harmiksi Kosti oli päättänyt pitää taukovuoden ja tuntui oudolta, kun aattoaamuna ei kuullutkaan tuttua ääntä.

Vähän aikaa sitten kuultiinkin ikävä uutinen: Kosti Kotiranta ei enää palaa joulupukin rooliin sairastumisen vuoksi. Ikävää, mutta ei kai tilnteeseen auta kuin sopeutua.

Kostin kunniaksi katsommekin tänään joulukalenterissa häntä tunnetuimmassa roolissaan.

19. luukku - Lumihiutalemobile

Huh, valmistelut jatkuu. Paistoin tänään tämän vuoden piparkakkuprojektini osat. Ja tietysti onnistuin yhden satsin polttamaankin. Hupsista. Piparit on siitä viheliäisiä, että loppuvaiheessa pitäisi melkein kytätä vieressä, koska paistoaste on sopiva. "Annan olla vielä hetken" johtaa aika usein katastrofiin.

Piparijuttuja lisää huomenna tai ylihuomenna.

Kuitenkin, bongasin äskettäin Pinterestistä upean lumihiutalemobilen ja koska vähän aikaa sitten opastin paperilumihiutaleiden teossa, olkoon tämä askarteluvinkki jatkumona tämän päivän kalenteriluukussa.

Kyseinen mobile ei taida olla ihan täysin käsin tehty, mutta samannäköisen voisi saada hyvinkin yksinkertaisesti aikaan omin pikku kätösinkin. Aikaa projekti kyllä veisi, jos kaikki lumihiutaleet väkertäisi yksitellen itse, mutta senhän voisi tehdä ihan omana ohjelmanumeronaan vaikka lasten kanssa.

Yksinkertaisimmillaan siis tuon tyyppisen mobilen saisi aikaan ripustamalla paperisia hiutaleita langalla rautalangasta taivutettuun kehikkoon. Yhteen lankaanhan voi laittaa myös useamman hiutaleen, jos langan pujottaisi ompelemalla hiutaleiden läpi niin, että ylempi pysyy paikoillaan ylempänä.

Varmasti tämä onnistuisi myös ihan tavallisista paperhiutaleista, mutta kestävämmän koristeesta saisi, jos hiutaleet saisi kovetettua jollakin. Silloin ne olisivat myös vähän raskaampia jolloin en liikkuisivat ilmavirrassa eri tavalla. Mutta miten paperia tärkätään?  Askarteluliikkeistä saa kyllä eräänlaisia tärkkäyslakkoja, mutta olisiko kellään ideaa siitä, voisiko saman efektin saada kotitekoisesti? pystyisikö tavallista paperia tärkkäämään sokeri- tai liimatärkillä?

Jos mobilen ilme viehättää, mutta työläys hirvittää, niin saman tyyppisen koristeen voi saada myös yksinkertaisemmalla hiutalemallilla. Tässä Spoonfulin mobilessa hyvinkin simppelit hiutaleet on leikattu jäykästä paperista.

18. luukku - Joulun rauhaa

Huu, olen laskeutunut (tai siis puksuttanut) joulunviettoon.  Saavuin siis tänään kotiseuduille lakeuksien rauhaan. Tämä tulikin juuri sopivasti, sillä jotenkin alkoi ahdistaa kaupungin pimeys ja hektisyys. Kun kaikilla tuntuu vain olevan kiire jonnekin. Omasta mielestäni joulustressi on jotain, minkä ihminen itse itselleen luo päänsisäisillä odotuksillaan.

Eilen koin myös eräänlaisen joulun ihmeen. Istuin illalla bussissa ja mietin, kuinka lumettomuus nakertaa joulutunnelmaa. Seuraavana hetkenä näin kuusi identtistä joulupukkia kiipeämässä mäkeä ylös kohti kirkkoa. Nauratti.

Sain tänään jo tekaistua joulun sinapit. Velipoikakin sai tilaamansa neljä purkkia. Tekemistä riittää vielä niin täällä kuin varmasti siellä muuallakin, mutta muistakaa myös nauttia ja rauhoittua. Itselläni siinä auttaa esimerkiksi musiikki.

Tässä on täydellinen esimerkki siitä, miten kaunista ja seesteistä musiikkia voi saada aikaan täysin ilman soittimiakin. Kuunnelkaa ajatuksella.

Salaisen jouluystävän kolmas paketti ja 17. luukku

Salaisen jouluystäväni kolmas ja viimeinen paketti saapui eilen. Samalla paljastui, että salainen ystäväni on ollut itse Wiltsu Joulureestä. Hei vain!

Paketin saaminen käsiini olikin melko tuskaista, sillä postiin saapuessani edelläni oli numerotaulussa noin 90 asiakasta ja palvelupisteitä postissa oli neljä. Noh, onneksi ieltä välistä oli jokunen odottelija luovuttanut leikin, joten jono liikkui hieman vilkkaammin.

Tällainen paketti minulle saapui.

Paketista löytyi hauska tonttu-ukko, pehmoinen tähtikoriste Merry Christmas -tekstillä, ihana ripustettava sydänkoriste sekä suklainen joulupukktikkari.

Wiltsulle suuret kiitokset mieluisista lahjoista ja sellaiset terveiset, että kyllä sinussa jotain velhon vikaa on. Tuo sydänkoriste on nimittäin juuri sama, jonka itse hankin veljentytölleni nimipäivälahjaksi syksymmällä, tosin värikkäämpänä versiona. Hyvin arvioit siis makuani. (tuosta muuten tykkää se puolivuotias veljentyttökin. Sitä pitää aina tuijotella ja yrittää hapuilla kiinni)

Hyvää joulua sinnekin!

Joulupukki koko kohtalonsa äkillisen suklaanhimon pelastajana jo eilen illalla, joten se ei ehtinyt odottaa kuvausta päivänvalossa. Kas tässä siis kuva ennen herkuttelua.

---

Tämän päivän luukussa vinkkaan askarteluohjeen, jonka bongason Kodin Kuvalehdestä.

Kuva: Kodin Kuvalehti

Tämä on hauska idea etenkin käsityöihmisen kotiin tai vaikka lahjaksi sellaiselle. Toteuttaminenkaan ei ole vaikeaa, joskin ehkä aikaavievää. Ja käyttämättä jääneet langatkin saa halutessaan hyötykäyttööön. Kranssista voi tehdä oman maun mukaan värikkäämmän tai rauhallisemman yksivärisen. Nerokasta.

Vilkaiskaa ohje täältä alkuperäisestä lähteestä.