Hyviä tekoja jouluksi

Viime ajat ovat olleet täynnä ikäviä ja surullisia uutisia, mutta törmäsin tänään Facebook-ryhmään, jonka vuoksi olen istunut pienen tovin liikutuksesta nyyhkien. Jouluapua-ryhmässä haetaan ja tarjotaan karttapalvelun avulla apua perheille, joilla on syystä tai toisesta vaikeuksia saada järjestettyä perheelleen kunnon joulua juhlaruokineen ja lahjoineen. Apu voi olla mitä tahansa ruoka-avusta vaatteisiin ja lasten leluihin.

Mieltäni on ryhmän ilmoituksia ja kommentteja lukiessa lämmittänyt se, miten paljon vilpittömän auttamisenhaluisia ihmisiä löytyykään. Useimmissa ilmoituksissa toivotuille asioille löytyy lahjoittaja alta aikayksikön. Mukana näkyy paljon myös eräs yritys, joka on tarjoamassa useille perheille ruoka-apua. Miten hieno ele ja miten upeaa olisikaan, jos muutkin firmat keksisivät tällaisen avustustavan.

Nämä ovat niitä asioita, joita tarvitsee nähdä ja kokea silloin, kun maailma murjoo ja tuntuu vain pahalta paikassa. On tärkeää muistaa, miten paljon hyvyyttä ihmisistä myös löytyy. Itse jään seurailemaan ryhmää sillä silmällä, josko löytyisi perhe, jota minä voisin jollain lailla auttaa.

Uutta joulumusiikkia - Idina Menzel

Huomasin juuri, että amerikkalaislaulaja Idina Menzel on juuri julkaissut joululevynä Holiday Wishes. Kyseessä on siis sama laulaja, joka on alunperin esittänyt Frozen-elokuvan Let it go -kappaleen, jonka monet valmasti tunnistavat.

Let it go ei tält levyltä löydy (ehkä ihan hyväkin niin), vaan levy sisältää hyvin perinteisiä englanninkielisiä joulunajan lauluja. Muutama kappale on minulle tuntemattomia, ehkä ihan Idinalle tehtyjä. Yksi Disney-viittauskin on tosin mukana, ihana When you wish upon a star.

Levylle on päässyt myös vierailemaan itse Michael Bublé, tietenkin Baby, it's cold outside -duettoon, jota amerikkalaiset tuntuvat erityisesti rakastavan. Itseäni tuossa kappaleessa huvittaa aina se, että kun mieslaulaja niin kauhistelee, miten ulkona on kylmä saadakseen naisen jäämään, niin suomalaisnainen todennäköisesti katsoisi miestä kuin tyhmää ja vetäisi reteästi palttoon niskaansa.

Kaikinpuolin kelpo joululevy, tosi Idina Menzelin teknistä taituruutta pönkätään välillä hiukan liikaakin esiin, mikä kuuluu etenkin övereinä venytyksinä ja kiekaisuna. Jos Have yourelf a merry little Christmas on saatu venytettyä lähes kuusiminuuttiseksi, siinä kuuntelija ehtii jo muutaman kerran miettiä, eikö tämän laulun olisi pitänyt jo päättyä.

Koko levy on siis kuunneltavissa Spotifyn kautta.  Idina Menzel – Holiday Wishes

Salaisen jouluystävän ensimmäinen

Sain vihdoinkin SJY:ni ensimmäisen paketin käsiini. Reissuaikatauluni vuoksi pakettikortti ehti odotella minua jonkun tovin eteisen lattialla. Mutta nyt pääsi suloiseen kassiin pakattu pakettikin kotiin.

Sisältö oli melkoista sokerihumalaa aiheuttava. Paketista paljastui siis Kuppikakut ja muffinsit -reseptikirja (jonka ohjeet vaikuttavat hyvin houkuttelevilta), kaksi pakettia kuppikakkuvuokia, nonparellilajitelma, sekä suloisia tähtikuvioituja paperipillejä. Tohinassa kuvan ulkopuolelle unohtuneessa jouluisessa kortissa kehotettiin taittamaan joulun odotusta leipomalla.

Kiitos salainen ystävä. Toivottavasti saan kohta tilaisuuden testata kirjan ohjeita. Minä kun asun yksin, niin en ihan itselleni tohdi kokoniasta leivonnaissatsia leipoa. Sinkun ongelmia numero 254. Mutta sehän tässä hyvä puoli on, että nämä tarvikkeet eivät vanhene. 

Olin jo unohtanut, miten kivasti näiden yllätyslahjojen hakeminen ja avaaminen kutkuttaakaan. Nyt innolla suunnittelemaan oman salaystäväni seuraavaa pakettia ja odottelemaan seuraavaa lähetystä.

Maailman suurin jouluosasto

Käväisin tällä viikolla Tuurin kyläkaupassa eli Keskisellää tarkastamassa heidän samana päivänä avatun joulumaansa, jota siis ainakin mainostetaan maailman suurimpana. Siitä en tiedä, mutta tilaa osastolla on yli 4000 neliötä, joten kyllä siellä aikaa menee, kun kaiken koluaa läpi. Joulufanin unelma ja antijouluihmisen painajainen siis.

Ikävä kyllä minun vierailupäivänäni rakennus oli vielä pahasti kesken ja suurin osa tavaroista vielä purkamatta. Vähän onnistuin kuitenkin kurkistelemaan ja saamaan esimakua. Tilaan tulee siis tavarapaljouden lisäksi tivolilaitteita lapsille ja näköjään jonkinlaisia ruokakojuja. Ehdin kyllä vielä varmasti paikalle ennen joulua, kun kaikki on valmista.

Kärryllinen kimaletelevia yksisarvisia? Why not.

Tuollaiseen tavaramäärään mahtuu toki myös niitä huti-esineitä, joiden bongaaminen on aina koristeosastoilla ja erityisesti joulunaikaan suurta huviani. Blogia seuranneet ovat tämän varmaan huomanneetkin. Täältä bongasin nuo humalaisen ja krapulaisen näköiset kaameat kuuset, jotka muuten tanssivat pattereiden voimin. Toinen hupisuosikki oli nuo, köh - erikoisen väriset jääpuikot. Keltaista lunta ei kuulemma kannata syödä, pätee varmaan myös jääpuikkoihin.

Olen täällä maalla ollessani seuraillut myös toisen jouluhöpön eli siskonpoikani pikkuhiljaa tapahtunutta joulufriikkaamista. Joulupukista ja tontuista puhutaan päivittäin. Yksi ilta poju päätti lähteä ulos tonttuilemaan. Oli muuten pahansisuinen tonttu, kun se määrättiin tulemaan takaisin sisään tien vierustaa kävelemästä.

Kävin myös poimimassa joulun askarteluja varten kulhollisen käpyjä metsästä. Nopeasti kuivuivat ja avautuivat huoneenlämmössä kauniiksi. Nyt kannattaa käydä noita hakemassa, jos tarvitsee, etteivät homehdu tai ehdi peittyä lumeen.

Mieli joulussa

No nyt! Joku jo ehti kaipaillakin, että eikö minua vielä yhtään jouluta. No jouluttaa toki, mutta minun henkilökohtainen sääntöni on edes yrittää odottaa tänne lokakuulle asti sen irtipäästämistä. Olen toki ehtinyt jo miettiä jouluisia asioita jo jonkin aikaa, sillä töiden parissa on tässä syyskuussa tullut soitettua esimerkiksi joulupukille. Siis ihan sille oikealle, joka aattoaamunakin televisioissamme näyttäytyy.

Olen nyt maalla ja kun eilen tästä puhelusta kerroin siskonpojalle (jota muuten kovasti jouluttaa myös), hän kaivoi joululevynsä esille ja soitti siltä kaikki laulut, jossa mainittiin joulupukki. "Koska sä tykkäät joulupukeista." Kyllä, monikossa. Niitä on kuulemma monta.

Itseasiassa joulu nosti päätään jo heinäkuun pahimpien helteiden aikaan, kun joku enkeli oli jättänyt taloyhtiömme lehtikomeroon muutaman joululehden ja sisustuslehden joulunumeron. kiitos, minua varten ihan selkeästi. Lehdet olivat tosin vuodelta 2008, mutta väliäkös tuolla. Joulussa on se hienoa, että trendivärejä ja -tuotteita lukuunottamatta mikään ei oikeastaan vanhene.

Minä muuten maltoin säästää nämä lehdet pläräämättöminä aivan tänne asti. Aikamoista.

Eilen avasin myös joulumusiikkikauden, luvan kanssa. Tämän vuoden ensimmäinen laulu sai olla tämä:

Ps. Olen bongannut jo useamman kaupan pikkuhiljaa hivuttavan joulua esille. Ainakin valoja ja sehän sopii tähän pimeyteen.

Laskeudumme jouluun - 24. luukku

Sieltä se tuli - odotettu joulu. Luontoäiti järjesti myös ihanan lahjan ja antoi tännekin päin Suomea valkean lumipeitteen. Ohuthan se on, ruohonkorret pilkistävät läpi, mutta en anna sen nyt häiritä. Pääasia, että sain periaatteessa valkean jouluni.

Kaikinpuolin onnellista ja kaunista joulua ihan kaikille!

Nauttikaa tunnelmasta ja viimeisen joulukalenterinluukun upeasta musiikkiannoksesta.

Aatonaaton tohinaa ja 23. luukku

Härregud, nyt on tämä naikkonen väsyksissä, eikä kello ole vielä edes kuutta aatonaattona. Yövyin nimittäin siskoni luona sillä ajatuksella, että siskonpoikaa ei tarvitsisi viedä aamulla päiväkotiin, vaan hänkin saisi nukkua myöhempään, jolloin poika pysyisi paremmalla tuulella koristeluiden ja muiden jännittävien tekemisten lomassa. Noh, pikkujätkä heräsi siinä kuuden jälkeen ja herätti minutkin vielä ennen seitsemää.

Tässä ollaan sitten pienen miehen kanssa koristeltu mummin kuusi ja koti, leivottu, laulettu joululauluja ja mitä kaikkea. Yritettiin nukuttaakin poikaa, mutta eihän se malttanut nukkua. Sillä seurauksella, että kun äitinsä haki kotiin, niin poika sai pienen kohtauksen ja ilmoitti, että häntä nukuttaa. Oli kuulemma nukahtanut autoon noin puolen kilometrin jälkeen. Raukka toinen. Onhan tuollaisen joulutohisijan kanssa ihana puuhata. Kuust korstellessakin lauloi hiljaa itsekseen kuiskaten Joulupuu on rakennettu.

Nyt leivon vielä joululeivät, minkä jälkeen teen pienen happihyppelylenkin. Sitten aatonaattosaunaan, meillä kun ei ehditä saunoa aattona, silloin on muuta tekemistä.

Järjestelyt pulkassa ilman stressikohtauksia. Ihmisillä hyvä tahto ja niin edelleen. Huomenna on iso päivä.

---

Tämän päivän luukussa esittelen tekemäni Rocky Road -namit. Minä ihan oikeasti taas ajattelin, että saisin esitellä kauniita ja siistejä paloja, mutta tämä meni kuin viime vuoden piparkakkutalon kanssa - luulto oli suuret, toteutus hiukan vaatomattomampi. Toisin sanoen menin sooloilemaan ohjeen kanssa liikaa, eli laitoin seokseen liikaa suklaata, jolloin karkeistani ei tullut kovin leikattavaia, vaan hyvin tahmeita. Toinen vahtoehto on, että sekoitin vaahtokarkit seokseen liian aikaisin, jolloin lämmin suklaamassa sulatti vaahtiksen, mistä myös tahmeus voisi johtua.

Ne ovat, öh, persoonallisen näköisiä. Hetken jo mietin, kethaako näitä esitelläkään, mutta hei, itselleen pitää osata nauraa ja joskus on hyvä nättää myös kaunsitelematon totuus. Kuvassa siis pistaasi-toffee-rocky roadit.

 Tein siis kahdenmakuisia nameja, pistaasi-toffee ja laku-polkakarkki. Onneksi koostumuksesta ja hiukan erikoisesta ulkonäöstä huolimatta maku on kohdillaan.

Jaan kuitenkin nyt varmuuden vuoksi ihan vain tällaisten pehmoisempien, hiukan fudgemaisten rocky roadien perusreseptin. Kannattaa siis noudattaa tarkasti että suhdetta ainesten osalta, eikä sooloilla minun tavallani. Sillä näköjään on väliä. Vinkkinä myös täytyy mainita, että nämä herkuthan ovat loistava tapa päästä eroon liioista konvehdeista ja muista joulukarkeista. Mukaan voi siis sotkea melkein mitä tahansa omaan makuun sopivaa.

Rocky Road

200 g maitosuklaata
250 g tummaa suklaata
1 prk kondensoitua maitoa
50 g voita
200 g lakritsipaloja
100 g vaahtokarkkeja
3 dl suolapähkinöitä

Paloittele suklaa ja sulata se miedolla lämmöllä kattilassa kondensoidun maidon kanssa. Sekoita joukkoon voi, karkit ja päkinät. Jos sattumat ovat kovin suuria, niitä voi paloitella hiukan etukäteen. Levita seos leivinaperilla vuorattuun uunivuokaan ja anna jähmettyä vähintään neljä tuntia. Leikkaa neliskanttisiksi paloiksi.

Paketointijuttuja ja 22. luukku

Ihailen aina joulua ennen kaikkia kauniita paketteja ja paketointi-ideoita, mutta en koskaan päädy itse toteuttamaan niitä. Miksi? Kysymys on lähinnä käytännöllisyydestä. Koska vietän jouluni muualla, minun täytyy kuljettaa lahjat yleensä junalla muiden matkatavaroideni kanssa. Jos paketoisin lahjat kauniisti etukäteen, olen ihan varma, että paketit nuhjaantuisivat ja repeilisivät kuljetuksessa. Sama pätee oikeastaan myös paketointitarvikkeiden kuljetukseen. Tavaraa on muutenkin paljon, enkä halua lisätä keon huipulle vielä lahjapaperirullaa, pahimmassa tapauksessa useampia. Miten sitä edes tietäisi, kuinka paljon paperia tarvitsee.

Paketoin siis lahjat tylsästi määränpäässä valmispapereilla ja -nauhoilla. Toisaalta rakasta sitä, että saan valita jokaiseen lahjaan erilaisen paperin lahjan saajan ja lahjan mukaan. Tänä vuonan esimerkiksi eräjorma-veljeni saa lahjaksi riistakeittokirjan, jonka käärin maskuliinisen väriseen paperiin, jossa oli mm. peuran kuvia. Ymmärtänette pointin.

Joka vuosi lahjojen joukossa on muuten se yksi murheenkryyni: Se hankalan mallinen lahja, jota ei saa millään kauniiksi paketiksi. Pahvilaatikko yleensä pelastaa, mutta joskus lahja on sen kokoinen, ettei sille löydy laatikkoa.

Yllä nähdään mielestäni sievin tämän vuoden paketeista (pidän tuosta paperista kovasti) ja tämän vuoden murheenkryynin. Voin kertoa, että koirien pallonheittolelun paketoiminen ei ole helppo homma ja tuossa vaiheessa taisin itsekin olla jo vähän leipääntynyt koko paketoimiseen. Tosin eipä koirien paketin tarvitse mikään eri sievä ollakaan.

 Tämän päivän luukku liittyy paketointiin, mutta vähän viihteellisemmin. Tiedättekö, mitä tarkoittaa ASMR? Lyhenne tulee sanoista autonomous sensory meridian response ja se tarkoittaa tiivistettynä sitä, että lempeät äänet (usein yhdistettynä jonkin toiminnan katselemiseen) aiheuttavat rentouttavaa kihelmöintiä päässä ja esimerkiksi niskassa. Tässä olisi yksi ASMR-video, jossa paketoidaan joululahjoja. Huomioikaa vain, että osalle ihmisistä tuota tunnetta ei tule. Itselläni nämä toimivat älyttömän hyvin ja tuijotinkin äsken tätä videota rentoutuen koko ajan enemmän. Suosittelen siis kokeilemaan, jos vaikka niiden lahjojen paketointi stressaa. Paras efekti tulee kuulokkeita käyttämällä.