Joulu on ohi

Tervehdys!  Enpä ole täällä käynyt kertomassa kuuulumisia sitten aaton, mutta ihan hyvä syykin minulla on. Olen nimittäin ollut joulupäivästä saakka sellaisessa flunssassa, ettei energia ole tahtonut riittää blogin ajattelemiseen, tekemistä kun riitti sitten joulutohinoissa ja sukuloinnissa ihan tarpeeksi.

Mutta nyt loppiaisena ajattelin summata hiukan joulua yhteen. Me heivasimme äitini kanssa kuusen ja suurimmat koristukset ulos jo aiemmin tällä viikolla ennen Helsinkiin paluutani, sillä kuusi lopetti veden imemisen ja alkoi varistaa neulasiaan jo melkein katseen voimasta. 

Halusin toki laittaa tänne kasan kuvia joulusta, mutta jo nähtyjen kuvien lisäksi en taudistani johtuen siten tullutkaan hirveästi kuvanneeksi. Aaton tunnelmia kuvattiin lankoni kameralla, mutta emme sitten muistaneetkaan siirtää kuvia minun koneelleni. No, niitä voi sitten muistella ensi vuonna.

Yksi yllätyksenä tulleista lahjoistani, pieni läkkipeltilyhty eli "hameenlämmitin". Tykkään kovasti ja toimii muutenkin kuin jouluna sekä sisä- että ulkotloissa.

Sairastumisesta huolimatta joulun ja uuden vuoden aika meni ihanasti perhepiirissä sukulaisia ja ystäviä silloin tällöin tavaten. Ei mitään valittamista muuten, paitsi että kauniit jäälyhtyni sulivat totaalisesti joulun jälkeisessä suojasäässä. Mutta ainakin tiedn, että niitä on suhteellisen helppo tehdä vielä halutessa lisää.

Perheemme pienin osoittautui joulupukin parhaaksi ystäväksi. On se vain parasta seurata pienen lapsen riemua, pakottipa tuo viikari myös tätinsä eli minut kokeilemaan joulupukin partaa. Tiedä sitten, miksi sen piti olla juuri minä. Poika myös osoitti joulun aikaan suuria muusikonlahjoja pimputtaessaan sukulaisten pianolla Joulupukki, joulupukkia ja Tip Tap-laulua. Tipe-tipe-tip-tap-kohdan vielä soitti omalla tyylillään rytmillisesti oikein. Ja tottahan hän vaati saada esiintyä myös itse joulupukille, kaikkien vanhempien riemuksi. (Saipa hän vielä alennusmyynneistä oman patterikäyttöisen pianonsa, joten joululaulut raikasivat vielä mummilassakin)

Tapaninpäivänä kokoonuimme suvun kanssa uudelleen yhteen niiden sukulaisten luo, jotka viettivät aaton oman perheensä kesken. Luvassa oli siis jouluruokien rääppiäiset ja suvun nuorimpien tapaamista. Nuo nuorimmaiset kun ovat 6 ja 4 kuukauden ikäisiä ja asuvat kauempana, joten suurin osa suvusta ei ollut heitä vielä nähneetkään.

Välipäivien herkuksi tekaisin monilla ulkomaisilla sivustoilla vilahtelevaa peppermint barkia. Yksinkertaisesti siis murskattujen piparminttukarkkien ja riisimurojen päälle levitetän sulatettua valkosuklaata, annetaan jähmettyä ja paloitellaan. Riisimurot antovat tälle hauskan tuntuman ja vaikka joissain amerikkalaisissa resepteissä mukaan lisätään jopa tomusokeria, niin mielestäni tämä oli kyllä ihan riittävän makeaa ilmankin. Ja hyvää toki, 200 grammasta valksuklaata tuli tuollainen mukava lasikulhollinen ja seuraavana päivänä muistin kuvata vielä jäljellä olevat rääppeet.

Kokeilin myös tehdä suklaafudgea fuskausreseptillä, eli kondensoituun maitoon sulatetaan suklaata, keitellään hetki ja annetaan jähmettyä. Taisin vain keksiä jonkin siperiaan sopivan moottoriöljyn, sillä seos ei jähmettynyt kokonaan sisätiloissa, eikä myöskään -25 aseen pakkasessa. Ei siis edes jäätynyt. Mutta hyvältä sekin maistui. Kondensoiduissa maidoissa lienee eronsa tai sitten seosta olisi pitänyt keittää pidempään.

Kovasti en ole alennusmyynneissä juossut, mutta nämä tämän vuoden joulukoristevalikoimasta mieleen jääneet ihanuudet kävin hakemassa talteen, kun sattuivat poistomyynnissä olemaan.

Eli jo aiemmin huokailemani hopeapatinoidut tammenterhot, kuusenkoristeita siis. Alkuperäinen hinta 19,90, sain alle 6 eurolla. Olen siis tyytyväinen, että maltoin odottaa joulun yli.

Nuo muuten kellahtivat hauskasti itsestään tuolla lailla päälaelleen, kun ne asetti pöydälle.

Hyvää vuotta 2013 ja tavataan taas tämän blogin merkeissä loppuvuodesta, kun joulu mieleen taas hiipii. Toki myös vuoden varrella täytyy päivitellä, jos jotain aihetta löytyy.

Ajattelin myös perustaa toisen koti- ja sisustusaiheisen blogin joulublogin rinnalle muita kuin jouluasioita varten. Se vain tarvitsee vielä nimen ja luomistyön, joten ilmoittelen sen syntymästä sitten täälläkin, kun aika on kypsä.