Kun lunta tuiskuttaa - vaan ei ihan vielä

Ne ovat ihan pieniä, osittain huomaamattomia ajatuksia ja havaintoja, jotka alkavat asettaa aivoja oikeaan mielentilaan joulua ja kylmää kautta varten. Varsinkin näin syksyn hiipiessä ihan nurkan takana.

Eilen joulumoodiani kutkutteli tämä keskustelupalstalla näkemäni kommentti.

Vapaasti selventäen ja suomennettuna puhe taisi olla siitä, mikä on kenenkin lempipaikka. Ensimmäisen mielestä se on sänky, etenkin kun ulkona on kylmä, johon toinen (selkeästi ainakin lievä jouluttaja) vastaa:

"Hemmetti, heräät talvilomalla klo 7 aamulla ja katsot ulos ja siellä on lumimyrsky. Sitten tajuat, ettei sinun tarvitse nousta, joten kaivaudut takaisin lämpimään sänkyysi ja hoksaat, että herätessäsi maailma tulee olemaan kauniin, puhtaan valkean peiton peittämä, missä ainoat värit ovat jouluvalojen heijastuksia.  Parasta maailmassa."

Myönnän, jossain tuolla sydänalassa läikähti. Kaipaus.