Ensimmäisen adventin tunnelma ja Toukon 3. päivä

Nyt sytytämme kynttilän... Ensimmäinen adventti on tullut iltaansa. Nyt on viimeistään se hetki, kun ne paatuneimmatkin joulunvastustajat hyväksyvät joulukauden alkaneen. Ei sillä, että olisin aiemminkaan moisista välittänyt, mokomista ankeuttajista. Mielesänii vain miettinyt, että on se kumma, miten aikuiset ihmiset voi ottaa asiakseen lintata toisen iloa ihan vain siksi,e ttei itse kiinnosta.

Huomasin tänä vuonna, että minultahan puuttuu adventtikynttelikkö. Aiemmin kun en ole välttämättä ollut adventteina kotona, niin en ole raaskinut hankia. Nytkin tein tosin löydön äitini kynttilälaatikosta. Sieltä löytyi neljn kynttlän kynttelikkö suoraan lapsuudestani, aitoa ysäriä siis. Kynttelikön musta pinta oli paikoin hilseillyt pois ja manseteista puuttui puolet, mutta näin tässä potentaalia. Mansetit hiivattiin, kynttilät pysyvät pystyssä ilman niitäkin, minkä jälkeen kynttelikkö sai muutaman kerroksen harmaata kalkkimaalia ylleen.  Ja se on kuin uusi, eikä lainkaan ysäriä. Havin kuusenkynttilät sopivat kooltaan tähän täydellisesti.

Touko-parka sen sijaan osoitti tänään Korvatunturilta paluun jälkeen todellisia lumivieroitusoireita. Kelkkamäkeen olisi pitänyt päästä.  Lohduttelin Toukoa sillä, että tulevalla viikolla pitäisi kylmetä ja tulla lunta näillekin lakeuksille. Piristäisi kyllä allekirjoittanuttakin.