Talvikauden parhaita puolia

Olen ehkä siitä erikoinen jouluihminen, että en erityisemmin pidä talvesta. Tulen kyllä talven kanssa toimeen, mutta inhan sitä, että on kylmä, pitää pukea kauheasti päälle, jalat kastuu, pimeys vaikuttaa ikuiselta ja samaa mennään monta pitkää kuukautta.

Joulu on se turvasatama keskellä kamalinta talvea. Olen usein miettinytkin, että hulluksihan kaikki tulisivat, jos joulua ei vietettäisi. Ennen sitä pystytän nauttimaan siitä ilosta, ett joulu on ihan kohta ja pääsee hengähtämän arjesta. Joulun ja uuden vuoden jälkeen taas alkaa vakuuttua siitä, että kyllä se uusi kevätkin taas kohta tulee.

Kuitenkin, on talvikaudessa puolensakin. Yksi niistä on tietysti lumi. Ihanteellinen talveni olisi sellainen, etta lunta olisi joulukuusta maaliskuuhun ja pakkasta korkeintaan 10 astetta. Lumi sentään tuo pimeyteen vähän valoa ja kaunistaa maiseman, pieni pakkanen estää liian mrkyyden.
Noh, ensilumi tuli tänään tänne eteläänkin. Vähän turhan aikaisin minusta, mutta näyttäähän tuo nätiltä.

Toinen talvikauden suosikkini on sitrushedelmien sesonki. Appelsiinit ja erityisesti makeat satsumat ja klementiinit ovat herkkua ja voisinkin kiskoa niitä vaikka kilon päivässä. Josatin syystä minusta tuntuu, että myös nämä ihanuudet saapuivat tänä vuonna ajoissa, sillä ainakin ihanan pulleita, mehukkaita ja makeita satsumoita olen kaupasta raahannut. Näitä minulla täytyy aina jouluisinkin olla kunnon varasto. Sitrushedelmän tuoksu kuuluu jouluni tuoksumaailmaan ja onpahan välill kevyempääkin syötävää kuin suklaa ja kinkku.

Hedelmävadin virkaa toimittava tarjoiluastiani on jatkuuvasti mittojensa äärirajoilla. En vain ole löytnyt mieleistäni suurempaa kulhoa hedelmiä varten.