tiistai 25. lokakuuta 2016

Joulumusiikkikausi on avattua - Levyarviossa A Pentatonix Christmas

Yleensä minulla on sellainen sääntö, että joulumusiikkia ei kuunnella ennen marraskuuta. Nyt kuitenkin tämän päivän lumi- ja räntäsateen innoittaman päätin tehdä muutaman päivän poikkeuksen, kun huomasin a cappella-yhtye Pentatonixin julkaisseen uuden joululevynsä, A Pentatonix Christmas.


Pentatonix on taitava ryhmä, mutta a cappella on minun suhteeni aina vähän hit or miss -asemassa. Pidän perinteisemmästä tyylistä, mutta väsyn liikaan kikkailuun nopeasti. Tällä uudella levyllä kikkailaan äänillä aika paljon, joten minut tämä jättää ikävä kyllä vähän kylmäksi. Iloinen ja uudenaikainen tunnelma kyllä sopii näin etukäteen nautittavaksi, jos sitä varsinaista joulumusiikkikautta ei vielä malta aloittaa. Esimerkiksi afrikkalaisen perinnemusiikin rytmeille kumartava O Come, All Ye Faithful toimii omalla tavallaan, mutta se jouluisuus vähän kärsii. Ja omanlainen klassikkonsa Hallelujah soi äärimmäisen, suorastaan pakahduttavan kauniisti, mutta ei se kyllä joululaulu ole.

Omaan mieleeni oli enemmän viime vuonna julkaistu tunnelmallisempi That's Christmas to Me. Aiempi levy oli myös pidempi, mistä tuli vähän mieleen, että onko tämän vuoden markkinoille raapaistu kasaan vain jotain yli jääneitä kappaleita. Olisipa uudellakin levyllä vähän enemmän materiaalia ja variointia.

tiistai 18. lokakuuta 2016

Joulun iloa etukäteen

Opin taannoin Joulun taikaa -keskustelupalstalta uuden saksankielisen sanan: Vorfreude. Englanniksi käännettynä sana on "joyful anticipation" eli suomeksi tuo voisi tarkoittaa etukäteisiloa, riemua ihan vain jonkun asian odottamisesta. Tuohan istuu jouluihmisen syksyyn mainiosti.

Kun näihin aikoihin joulu alkaa vähän näkyä myös kaupoissa, monet huokailevat, että ei kai vielä, nythän on vasta lokakuu. (Mikä on sinänsä hassua, koska kyllä tässä aika monta vuotta on menty jo samalla aikataululla, ei se ole yhtään aikaistunut.) Mutta jouluttajalle nuo joulun merkit saavat sen mukavan ilon kutkutuksen pintaan. Olenkin paljon viime aikoina miettinyt sitä, mikä minulle itselleni tuo joulun odotukseen liittyvää Vorfreudea.

  • No ne joulutuotteet kaupassa. Voi sitä riemua, kun näkee jo kaukaa ensimmäisten koristevalojen hohteen, itse joulukoristeista puhumattakaan. 
  • Ensimmäisen glögikulauksen ottaminen ja sen maun kokeminen jälleen.
  • Satsumakauden alkaminen
  • Pimeät illat ja kynttilöiden tuoksu
  • Ensimmäisten koristevalojen bongaaminen talon ikkunnassa tai pihassa.
  • Jouluelokuvien katseleminen ja joulumusiikin kuunteleminen. Itse en pysty näitä tekemään liian etukäteen ilman, että se tuntuisi oudolta.
  • Salainen Jouluystävä - sekä lahjan lähettäminen että saaminen.
Kyllähän tämän näkeminen kaupassa ekan kerran saa joulufanin sydämen heittämään voltin.
Tänä jouluna muodissaa ainakin musta ja kupari.
  • Huurteiset pakkasaamut
  • Ensilumi
  • Oman kodin koristamisen aloittaminen. Aina läikähtää mukavasti kotiin tullessa, kun kotona näkyy joulu.
  • Lasten jouluilon ja -jännityksen syttyminen. Itse tykkään vähän tökkiä ja riehaannuttaa sukulaislapsia sillä, miten vähän aikaa jouluun on.
  • Ensimmäisten joululahjojen ostaminen. Varsinkin, jos löytää sen sopivan lahjan ihan vahingossa.
  • Kaupunkien pukeutuminen jouluun ja joulutapahtumat. Tosin, menevätkö nämä enää etukäteisiloon, kun silloin joulukausi on jo virallisesti käynnissä?

  • Joulukalenterin luukun avaaminen. Todellakin aikuisellakin saa sellainen olla. 
  • Jouluiset askartelut.
  • Pinterestin jouluteemojen selailu.
  • Joulublogien aktivoituminen
  • Ensimmäisen joululaulun soiminen radiossa tai kaupassa.
  • Muiden joulumielen näkeminen. Minua on esimerkiksi Helsingissä riemastuttaanut usein se, miten rakennustyömaillakin on näkynyt jouluvaloja tai korkeiden nostureiden huipulle on hilattu valaistu joulukuusi.
Tänä syksynä myös omat opinnot tuovat jouluiloa, koska koulun puutarhalla on taas tuhannet joulutähdet kasvamassa kohti kukoistustaan ja myös opinnoissa tehdään aika paljon jouluun liittyviä töitä. Tiedän, että jos ja kun tulevaisuudessa työskentelen alalla, ovat joulusesongit kiireisimpiä, mutta tunnen silti iloa siitä, että kukka- ja puutarhakaupan alalla joulu näkyy niin voimakkaasti.


Kyllähän nuo huurteiset aamut saavat melkein tipan silmään kauneudellaan, VAIKKA minä en surin talvi-ihminen muuten olekaan. Lumi ja kylyys kuitenkin ovat aika olennisia joulutunnelmassa. Ainakin Etelä-Pohjanmaalle ja myös eteläiseen Suomeen on muuten erään sääsivuston mukaan luvassa lunta jo marraskuussa. Olisipa näin, niin ei tarvitsisi murehtia sitä, onko joulu valkoinen.

Löytyykö muilta vielä lisättävää listaan?

Ps. Tämän etukäteisilon teeman hengessä, sain juuri tietää, että joulu saapuu Stockalle ensi viikon loppupuolella. Tulossa siis taas vuosittainen koristepostaus.

tiistai 4. lokakuuta 2016

Vain 11 viikkoa jouluun

Joko sitä uskaltaisi. Aloittaa tämän vuoden jouluelämän siis. Yleensä koitan malttaa edes syntymäpäiväni yli, joka on 9. lokakuuta, mutta kerrankos sitä varaslähtöjä otetaan. Jouluun on aikaa vielä kolmisen kuukautta, mutta kuten otsikossa totean, 11 viikon päästä eletäänkin jo jouluviikkoa. Kuulostaa paljon lyhyemmältä ajalta näin ajateltuna.

Jos nyt oikein rehellisiä ollaan, niin oleenhan minä varaslähtöjä jo ottanutkin. 100 päivää jouluun -päivääkin juhlistin pienimuotoisesti kynttilänvalossa jouluntuoksuisen tuoksukynttilän vahvistamana. Ja glögiäkin löytyi yhdestä kaupasta juhlatilaisuuteen.

 Seuraavana päivänä kuljinkin näin jännittävän toimiston ohi. Kyseessä on siis joulupukki Timo Pakkanen, joka kyllä saattaisi ihan oikeasti olla aitoa tavaraa...

Puutarhakoulukin taas alkoi ja me kukkakauppapuolen opiskelijat pääsimme vierailemaan myös tarviketukkuun, missä olikin jo täysi joulu päällä. Oli siinä minulla pitelemistä. jotain tarttui mukaankin, kun se mahollisuus oli. Näitä ruusukultaisia kulkusia olenkin katsellut aikasemmin ja nyt ne pääsivät mukaan mukavaan tukkuhintaan. Voi kun kuvaan saisi mukaan myös äänen, sillä näissä on todella kaunis helinä. Olinkin oikea joulun henki ja nauratin luokkatovereita kilisemällä ympäriinsä kulkuset korissani.

(Ai niin, puutarha-alan opintojani ja tulevaisuudessa myös muita puutarha-juttuja voi seurata uudessa blogissani Syreenimaja. Blogi on vielä vähän kesken, mutta asiaa alkaa tulla, kunhan pääsen sen kanssa vauhtiin.)


 Pikku hiljaa joulu hiipii kohti. Kauppoihinkin on alkanut ilmestyä koristevaloja, glögiä ja muita herkkuja sekä ihan vähän jo niitä varsinaisia joulukoristeitakin. Ja taas saa joulunvihaajat ulvoa, että nythän on vasta lokakuu. Mutta joulufaneille nämä merkit aiheuttavat vain mukavaa kutkutusta vatsanpohjassa. Huudelkoon muut.

Julistan siis joulukauden ja tämän blogin avatuksi tälle vuodelle. Tervetuloa seuraamaan, jättäkäähn myös jälkiä itsestänne kommenttilooraan.


Ja ai niin, muistakaahan ilmoittautua Salaiseen Jouluystävään. Minä ilmoittauduin jo. Karolle suuri kiitos taas organisoinnista.