maanantai 29. joulukuuta 2014

Paluu joulun tunnelmiin

Niin siinä sitten kävi, että joulun pyhät tulivat ja menivät - enkä minä ehtinyt blogata. Joulussa oli nyt niin paljon aikaa ja huomiota vieviä elementtejä, että energiat menivät muualle. Sukuun tosiaan syntyi aatonaattoiltana pieni tonttutyttö.
Nyt sain kuitenkin vihdoinkin vedettyä muutaman tunnelmakuvan kamerastani.



Sisustuselementtinä kaunis kahvakuula.



Toukon aattoaamun seikkailutkin jäivät jakamatta oikeana päivänä. Pahoittelut, jos joku sitä odotti. Tämäkin asetelma piti rakentaa uusiksi, koska yökylässä ollut poju uudelleenjärjesteli tilanteen heti herättyään.


Hyvää tulevaa vuotta kaikille!  Tavataan tämän blogin puolella taas, kun joulu alkaa hiipiä mieleen uudelleen.

tiistai 23. joulukuuta 2014

Aatonaaton hässäkkä ja 23. luukku

Niin, tässä kävikin nyt sitten niin, että siskoni synnytys käynnistyi kuin käynnistyikin viime yönä. Tämä tarkoitti sitä, että siskonpoika on ollut koko päivän minun ja äitini seurana ja viettää myös yön kanssamme. Mikäs siinä, innokkaan lapsen läsnäolo lisää vain omaa tunnelmaa, mutta pieniä erikoisjärjestelyjä tämä vaati.

Kuusen olemme saaneet koristeltua, mutta tehtävää on vielä ja huushollia vähän vaiheessa, joten tunnelmakuvia seuraa myöhemmin.

Pienet kuusenvalloittajat pääsivät tosin vauhtiin jo heti kuusen ilmestyttyä sisään. Touko se vie muuten hyväkäytöksisiä Hiiskattia ja Himputtiakin mukanaan.


maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulukalenterin 22. luukku

Huuuh, tänään ollaan ehditty muun muassa siivota siskon talo. Sisko kun ei siihen itse pallomahansa vuoksi pysty. Siskonpojan kanssa hoidettiin yhdessä sauna ja kylpyhuone. Vesisodaksihan se meni, mutta hauskempaa niin.

Touko tuli jäniksenä mukana ja pojan naurusta ei ollut tulla loppua, kun tonttu löytyi tällä kertaa ongelta - omintakeiseen tyyliinsä tietenkin.


sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Piparkakkutalo vuosimallia 2014 ja 21. luukku

Kolme yötä jouluun on! Lupasin eilen piparkakkutalopostauksen, joten tässä tulee.

Taloparka ei taaskaan näytä ihan siltä, milt se mielessäni näytti, mutta ei voi mitään. Minulla tuntuu aina olevan pikeerin kanssa se ongelma, etten löydä oikenlaista paksuutta. Tällä kerralla se oli niin paksua, että viivoja oli hankala saada suoraksi ja lisäksi jähmettyvä pikeeri alkoi tukkia tyllaa, jolloin se turahteli epätasaisesti ulos. Lisäksi osa koristeluista unohtui tehdä oikeassa vaiheessa ja niitä oli hiukan vaikea saada kauniisti kohdilleen 3D-vaiheessa. Noh, tekevälle sattuu ja joka kerta oppii jotain. Seuraavalla kerralla nämä virheet vältetään. Vielä joskus olen piparkakkutalomestari.


Haluan kokeilla näihin luomuksiini aina jotain uutta. Tänä vuonna kattopäreet tein suklaasta (vaikeaa, kun ohuet palat alkoivat sulaa melkein katseesta) ja talo sai pihalle pari käppyräistä suklaapuuta. Puut ovat viinirypäletertun karoja, jotka on päällystetty suklaalla. Kohtuuhelppoa, mutta lopputulos on oiken kivan näköinen. Tämä niksi menee korvan taa.


Toukoa talo kiinnosti kovasti ja se värväsikin uuden ystävänsä Hiiskatin avustamaan tarkemmassa tutkinnassa. Taisi parivaljakolla olla ennemminkin maistelut kuin katselut mielessä. Jäivät kiinni, mokomat.

"Tässä on yksi virhe. Tämähän on minulle aivan liian pieni."




lauantai 20. joulukuuta 2014

Joulukalenterin 20. luukku

Apua, nyt aloitettiin järjestyisnumeroissa jo kakkosella alkavat luvut. Kyllä tämä kuu on juossut nopeasti ohi. Tämä päivä onkin kulunut piparitalotalkoissa. Tosin valmista ei ole vieläkään ja yhä pitäisi jatkaa. Tuloksia esittelen varmaankin huomenissa.

"Joko tämä kohta palautetaan?" tiedusteli vanha Nurkkatonttumme. Sen mielestä Touko osaa olla melkoinen kiusankappale. (sain muuten tänään kokea itsekin vähän, miltä tämä tontun etsintä tuntuu. Löysin siis Toukon tästä asetelmasta aamulla äitini jäljiltä)


perjantai 19. joulukuuta 2014

Joulukalenterin 19. luukku

Kävimme tänään äitini kanssa ostamassa joulukuusen ja komean ostimmekin. Kauppareissun aikana eräälläkin tontulla oli taitanut tulla hiukan tylsää yksinään, koska takaisin tullessamme löysimme tämän.


Epä ole tässä huushollissa ennen köysirataa nähty.

Ps. Ulkona sataa lunta. Suuria, pumpulimisia hiutaleita. Hurraa!

torstai 18. joulukuuta 2014

Keinuhevosia ja 18. luukku

Minähän oli jo viikkoja sitten oulun ilmestyessä kauppoihin, kuvannut Kodin1.n koristetarjonnan tarkoituksena tehdä pieni esittely, kuten muistakin kaupoista. Siinä kävi sitten niin, että onnistuin kuvani tuhoamaan. Uusintakierrokselle päästyäni totesin, että monet koristeet oli myyty loppuun eikä esillepanokaan ollut enää yhtä vaikuttava. Päädyin sitten poimimaan valikoimasta yhden piirteen, joka oli Kodin1:ssä tänä vuonna silmiin pistävä: keinuhevoset.

Keinuhevosia löytyi niin puisina, metallisina kuin posliinisinakin ja tyyli vaihteli vanhanajan perinteikkyydestä laspennmieliseen värikkyyteen ja pelkistettyyn tyylikkyyteen.



Tästä suosikistani harmi kyllä vain epätarkka kuva, josta koriste ei oikein pääse oikeuksiinsa. Todella kaunis ja tämän yritän saada alennuksista.
Sitten, siellä kaikkien jouluisten hevosten, porojen, tonttujen ja kuusten keskellä oli yhtäkkiä nämä veikkoset. Ei nyt ihan jouluesineitä, mutta voisi olla hauska lahja koirien ystävälle, jonka huumorintajuun tällainen sopii.


---

Saavuin tänään maalle lakeuksille, joten joulunviettoni alkaa oikeastaan tästä. Sisko poikasineen haki minut junalta ja perille päästyä poika alkoikin kysellä Toukon perään. Mutta tonttupa oli ehtinyt jo livistää ksilaukustani, missä se matkusti. Pienen etsimisen jälkeen löysimme Toukon ihan pikkuriikkisestä kiipelistä isoisoäitini vanhasta purnukasta.

Poika oli ratketa riemusta. Kyllä tällainen leikki uppoaa niin täysillä tuollaiseen 4,5-vuotiaaseen.


keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Salaisen jouluystävän viimeinen paketti ja kalenterin 17. luukku

Erinäisistä postiongelmista ja niiden selvittelystä johtuen sain viimeisen SJY-pakettini käsiini vasta tänään. (Kummallisat, että pakettiautomaatista lähetetystä paketista ei lähetetty minulle saapumisilmoitusta muka puutteellisten tietojen vuoksi, vaikka puhelinnumeroni oli merkitty pakettiin aivan oikein)

Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan. Kotiin päästyäni paketti avautui heti ja sieltä paljstui hauska kettuaiheinen keittiöpyyhe (tai sellaiseksi sitä luulen), josta voi halutessaan askarrella kettupehmolelun, suloisia lautasliinoja, todella kaunis pieni peltirasia, jouluista kanasnauhaa ja sydänsuklaata.
Samalla paljastui, että salainen ystäväni oli tällä kertaa Mustakissa Mustankissan tytär -blogista. Kiitos sinulle ilahduttavista paketeista! Ja kiitoksia myös Karolle tämän pakettirumban organisoinnista.


 Ai niin, peltirasia sisälsi myös muutaman joulupukkisuklaan, mutta ne taisivat päätyä jo parempiin suihin. Mur!

"Älä nyt mussuta, nehän näytti ihan siltä, että ne oli minua varten."


tiistai 16. joulukuuta 2014

Joulun mainoksia ja 16. luukku

Minua vähän harmittaa se että meillä Suomessa ei juuri harrasteta joulumainoksia, kuten monissa maissa. Tarkoitan siis niitä vähän tavallista pidempiä ja paremmin tehtyjä tv-mainoksia. Ainoastaan Finnair Suomessa harrastaa näitä, monet ovatkin varmaan nähneet tämän vuoden mainoksen:


Ulkomailta yksi julumainosten mesatri on mielestäni brittiläinen tavarataloketju John Lewis. Tässä viime vuoden ja tämän vuoden mainokset. Varoitus, saattaa aiheuttaa herkille silmien vuotamista.



Pidin kovasti myös Applen viime vuoden mainoksesta. Aika monissa mainoksissa on yhteistä se, että niillä pyritään koskettamaan.


Löytyykö muilta omia mainossuosikkeja?

---

Mitäs Touko on tänään touhunnut?  No, lähinnä chillaillut, oli kuulemma tonttujen lakisääteinen kylpypäivä.

  


maanantai 15. joulukuuta 2014

Joulukysymyksiä ja 15. luukku

 Keltaisen talon joulun odotusta oli heittänyt minua jouluisella kysymyshaasteella jo jokin aika sitten, mutta huomasin asian vasta nyt. Korjataanpa asia! Haaste kuuluisi laittaa eteenpäin seitsemälle muulle blogille, mutta minä olen toivottoman huono haastamaan ketään, joten annan haasteen jakoon kaikille halukkaille. Kysymykset ovat kuitenkin ihan hauskoja, joten näihin haluan vastata.

1. Uskotko joulupukkiin tai tonttuihin?
En tosissaani, mutta ajatuksella on hauska leikitellä. Uskon siihen taikaan, mitä tarinat pukista ja tontuista luovat.

2. Jos vastasit ensimmäiseen kysymykseen kyllä, niin kirjoitatko joulupukille?
Vaikka en vastannutkaan kyllä, niin kirjoitan pukille aina epävirallisesti. Perhe aina kuitenkin jossain vaiheessa vaatii jotain lahjatoiveita, niin kirjoitan ne mielelläni joulupukin kirjeen muotoon. Joskus käsin lapsellisella käsialalla ja kirjoitusvirheillä. Istuu meidän porukan huumoriin. Toivon usein myös maailmanrauhaa, ei ole vielä ikävä kyllä näkynyt.

3. Onko kinkku joulupöydän kunkku vai selviätkö ilman?
Hm, vaikka se periaatteessa on ja siitä pidänkin, niin tuskin jouluni pilalle menisi ilman kinkkua. Voisin vallan hyvin ottaa tilalle jotain muuta.

4. Noloin saamasi joululahja tai lahjojen jakoon liittyvä muisto?

En nyt tiedä onko tämä noloa, mutta kun pienenä tajusin, että lahjoja voi antaa muille myös itse, halusin heti tehdä niin. Pihistin sisarusteni omia tavaroita ja käärin ne tavalliseen piirustuspaperiin, kirjoitin päälle mallista nimet ja laitoin muiden lahjojen joukkoon joulua odottamaan. Sisarusten hämmennys aattona oli melkoinen. Varsinkin, kun joitain tavaroitaan olivat ehtineet kaivatakin.

5. Onko jonkin joululahja jäänyt käyttämättä ja kaapin perälle notkumaan?
Kyllä niitkin tietysti on. Viime vuonna sain lahjaksi mm. pinkin leivänpaahtimen ja radion. Mutta kun en erityisemmin pidä pinkistä, ainakaan sisustuksessa. Paahdin päätyi jo uuteen kotiin ja radio odottaa jotain käyttötarkoitusta.

6. Milloin ja millä tavalla koristelette joulukuusen?

Kuusi koristellaan aatonaattona, aina. En voisi kuvitella mitään muuta ajankohtaa, sillä se kuuluu niin vahvasti aatonaaton tunnelmaan ja perinteeseen. Kuusi on myös aina aito, tuoksu pitää olla.

Minulle kuusen koristelu on vähän oma taiteenlajinsa. Koristeilla on oma järjestyksensä ja olen tarkka symmetriasta - yksikään samanlainen tai samanvärinen korite ei saa olla liian lähellä toisiaan. Koristeemme ovat vanhoja ja olleet käytössä aivan lapsuudestamme asti. Viime vuosina on hankittu jotain uuttakin, koska vanhoilla lasipalloilla on surullinen taipumus särkyä.


7. Ostatko kotiin joulukukkia, hyasintti, joulutähti vai joku muu? Mikä on joulukukkasi?

Varsinaiseen kotiini en hanki mitään, sillä en vietä joulua siellä ja kukat pääsisivät kuivahtamaan poissaollessani. Äitini luona on kuitenkin aina vähintään hyasintteja, tuoksun vuoksi. Myös joulutähtiä ja/tai amarylliksiä tapaa tulla ainakin lahjana jostain. Hyasitin lisäksi suosikkini on joulutähteä sirompi princettia.


---


Olen tässä huomannut, että Touko on kuin pieni lapsi tai koiranpentu - kaikki, mitä kotonani tapahtuu, on häntä varten. Tänään ripustin kattokruunuun sydänkoristeen ja yhdessä hetkessä oli Touko keksinyt, että siinähän on hänelle oiva keinu. Noh, keinutelkoot, kunhan kruunu pysyy katossa.



sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Joulumusiikkia lapsille ja kalenterin 14. luukku

Jouluun on 10 yötä. Aika juoksee hillitöntä vauhtia, mutta minua ei ainakaan ahdista. Kuulin juuri, että siskonpoikakin jo kovasti odottaa minua maalle joulunviettoon. Ollaan puhuttu paljon, mitä kaikkea tehdään, kun tulen ja poju on tarkistanut jo joulukalenterista, että mikä luukku saapumispäivänäni avataan. On se vain valtava ilo saada jakaa joulu ja sen odotus lasten kanssa, vaikka omia lapsia ei vielä olekaan. Siinä on aivan oma taikansa ja tarttuva innostuksensa.

Tuo siskonpoika on melkoinen jouluihminen hänkin ja varsinainen joululaulujukeboksi. Itseäni huvittaa erityisesti se, että pitkin syksyä hän on alkanut välittömästi hyräillä Kulkuset -laulua nähdessään jotain jouluun liittyvää vaikkapa kaupoissa. Itse nimittäin teen samaa. Joulun merkkiääni!

Näytin pojalle Youtubesta jokin aika sitten tämän videon ja veikkaanpa, että katsomiskertoja on jo satakunta. Biisikin menee melkein ulkoa. Tämä on muuten oiva keino hiljentää lapsi hetkeksi, tuossa piirrostyylissä ja laulussa on ilmeisesti jotain vangitsevaa.




Toukokin odottaa innolla taas alavimmille maille palaamista. Se onkin jo kolunnut pienen asuntoni lattiasta kattoon. Joulun tulo taitaa vain vähän jännittää Toukoakin. Tänään se kuuli jostain, että kauneudenhoitotoimenpiteet kannattaa tehdä hyvissä aijoin ennen h-hetkeä, ettei satu yllätyksiä. Niinpä tämä onkin ollut tontun spa-päivä. Pumpuli-pupun kanssa on ollut hyvä juoruta kylppärissä.


lauantai 13. joulukuuta 2014

Hyvää Lucian päivää - 13. luukku

Lucian päivä on sinänsä hassu juhlapäivä, että Suomessa ei juurikaan pyhimyksiä muisteta. Silti Lucia on tarttunut josatin suomalaisten tapoihin. Vaikka päivää ei suuren suurin menoin vietetäkään, niin silti väittäisin lähes kaikkien suomalaisten suurin piirtein tietävän, mitä Lucian päivällä tarkoitetaan.



Itselleni on muodostunut jo perinteeksi mennä katsomaan Helsingin kaupungin Lucia-kulkuetta. Jospa tänä vuonna ehtisin näkemään myös Lucian kruunauksen. Missasin tänä vuonna Helsingin joulunavausparaatin, joten on mukavaa, että edes tämän kulkueen näen.

Touko on muuten paljastunut varsinaiseksi matkijaksi, joka on jatkuvasti tarkkana siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Tänään tonttu mankui ja vinkui minulle ikuisuuden, eettä hän haluaa olla Lucia. Eipä siinä auttanut muu, kuin askarrella Lucia-puku tai ainaki sen korvike. Näin tyytyväisenä ja hartaana Touko siis Lucian-päivää viettää, eläinystävien seurassa.


perjantai 12. joulukuuta 2014

Oi kuusipuu ja 12. luukku

Joulun tunnelma kasvoi monta yksikköä, kun sain vihdoinkin viritettyä pikkukuuseeni valot. Niiden lisäksi kuusi sai ylleen vain yksinkertaisen hopeaköynnöksen.  Ei ahnehdita liikaa ennen joulua.


Oli tosin lähellä, ettei kuusen latvaan päätynyt latvatähden sijasta latvatonttu. Mitä minä olen tehnyt ansaitakseni tuollaisen hulivilin? Ai niin, taisin itse olla pienenä vähän samantyyppinen...



torstai 11. joulukuuta 2014

Toukkapussi suvun tulokkaalle ja kalenterin 11. luukku

Siskoni on saamassa vuodenvaihteessa toisen lapsensa, tosin tällä hetkellä näyttää, että tuolla minikaratekalla alkaa olla niin ahtaat oltavat, että maailmaan olisi päästävä jo aikaisemmin. Toivottvasti ei nyt ihan jouluaattona päätä tulla maailmaan.

Halusin muistaa myös suvun pienintä lahjalla ja päätin neuloa hänelle toukkapussin. Talvivauva tarvitsee paljon lämmikettä, joten toivottavasti tämä tulee tarpeeseen. Monta työtuntia tähän upposikin, koska kudinnopeuteni ei ole ihan mestareiden tasolla. Ohje löytyi täältä. Lanka on tismalleen samaa kuin ohjeessa, koska se näytti mielestäni kivalta. Kyseessä on siis Novitan 7 Veljestä -sarjan Polkka, jota löytyy myös muissa väreissä.

Näin siinä käy, kun yrittää valokuvata joulukuun synkinpänä päivänä.

Toukoa kiinnosti lankarulla kovasti. ja niinpä tietysti, kun olin hetken poissa, oli tonttu järjestänyt itsensä melkoiseen kiipeliin. Onneksi harjoitteli sisätiloissa, eikä päättänyt hypätä seitsemännen kerroksen ikkunasta.



keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Joulukalenterin 10. luukku

Luvattu myrsky on alkanut kerätä ulkosalla kierroksia. Voi kunpa se olisi edes lumimyrsky, mutta ei.
Joka tapauksessa, myräkkä on mikä loistavin syy vetäytyä johonkin mukavaan soppeen vaikka lukemaan. Tämän totesi myös Touko, joka näköjään päätti tarttua ihmisten filosofisiin kysymyksiin.
"Miksi tässäkään kirjassa ei käsitellä Joulupukkia," tuolta sängyn päältä kuului satunanisten huokausten välissä. Näyttäisi pinkassa kuitenkin joku joulukirjakin odottavan.


tiistai 9. joulukuuta 2014

Joulukortteja ja 9. luukku

Huuh, joulukorttimateriaalit olivat odottaneet minua jo jonkin aikaa, kun viikonloppuna havahduin siihen, että kortithan täytyy olla postissa viimeistään tämän viikon perjataina. Jos siis haluaa saada ne matkaan postin punaisessa lähetyskuoressa.

Sunnuntai oli onneksi niin löysä ja kiireetön päivä, että korttipajan sai laittaa pystyyn samantien. Tässä siis tämän vuoden tuotokset. Olen ihan tyytyväinen, mutta rehellisyyden nimissä myönnän, että henkilökohtaisesti pidin enemmän kahden edellisvuoden korteistani. Ehkä värityksellä on väliä. Enkä muuten löytänyt näihin kortteihin ihan sellaisia materiaaleja kuin olisin toivonut. Tuli Tiimareita ikävä askartelutarvikkeiden perässä rampatessa.


Touko päätti sitten ihastua kuumaliimapistooliini. Jostain kumman syystä en suostunut kytkemään sitä seinään tontun aneluista huolimatta. En ihan usko, että ne askartelut olisivat olleet minun mieleeni. Pieni kuuseni olisi saattanut saada vähän erilaiset koristukset.


maanantai 8. joulukuuta 2014

Lahjavinkki nelijalkaisille ja kalenterin 8. luukku

Kotiutin lauantaina Messukeskuksen Helsinki Winner -koiranättelystä pienen lahjan "sukulaiskoirille". Käytännössä lahja muuttaa kuitenkin äitini luo, missä nuo koirakaverit välillä ovat hoidossa. Ne kun ovat jo vanhan lelunsa suolestaneet lopullisesti ja uusi piti saada. Ongelma on vain ollut se, että suurin osa koirien leluista on ihan käsittämättömän rumia. No, pieni murhe sinänsä, mutta kylä koiran lelukin saa mielestäni olla esteettisesti kiva - varsinkin, jos se on paljon näkyvillä.


Mukaani tarttui siis tämä Ivana Helsingin Musti & Mirri -ketjulle suunnitteleman Bibi&Bim -maliston vinkuva Bambi. Sievä kuin mikä ja mainostavat vielä kestäväksi. Näin kyllä tuolla tapahtumassa myös lasten kantavan noita leluja onnellisina, joten ei tuota nyt tarvitse vain koirien leluksi julistaa. Tuon pienemmn koon lisäksi saatavilla on myös isompia leluja. Toinen värivaihtoelo on ruskea.

Ilmeensä perusteella Bambi ei ole kyllä sorkkaeläin välkyimmästä päästä (ehkä se on osa viehätystä). Tämä tuli todistettua käytännössä, kun Touko haastoi tulokkaan piilosille. Tonttukaan ei tosin pelannut tässä ihan reilua peliä.



sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Joulun tuoksujälkiä ja joulukalenterin 7. luukku

Monista aistielämyksistä jää mieleen niin vahva muistijälki, että esimerkiksi maku tai tuoksu vie mielen välittömästi takaisin siihen tiettyyn hetkeen tai olotilaan. Tyypillisiä aistimuistijälkiä taitavat olla juuri jouluun liittyvät aistimukset. Monet tuoksut ja maut vievät aina lapsuuden jouluun asti.


Olen tässä mielessäni listannut niitä tuoksuaistimuksia, jotka tekevät minun jouluni.

  • Ne tyypilliset jouluherkkujen tuoksut - piparit, glögi, joulutortut, kinkku, maustekakku...
  • Kuusi
  • Hyasintti
  • Pakkanen, se vaikeasti kuvailtava, hiukan savuinen tuoksun tuntu
  • Hautuva riisipuuro
  • Pistaasipähkinät, näitä on pakko saada lapsuudesta asti
  • Palavat kynttilät
  • Raapaistu tulitikku
  • Pakkasessa monta tuntia tuuletetut vuodevaatteet ja matot
  • Luumukiisseli
  • Vanhat joulukoristeet juuri esiin otettuna
  • Mandariinit
Löytyykö muilta omia tuoksu- tai makumuistoja?  Mikä tuo mieleen joulun?
Taiteilimme siskonpojan kanssa jo yhden piparkakkutalon. Pojalla on visuaalista silmää, koristeet ja niiden asettelu oli melkein kokonaan hänen määräysvallassaan.

 Päivä on ollut tänään sateinen. Taas. Touko katsoi ulos ikkunasta ja totesi, että tänään ei jaksa. Tonttu päätti siis pysyä vällyjen välissä koko päivän, pupu kainalossa. Saa nyt havaita, miten hyvin tämä uhkaus villiltä tontulta toteutuu.
 


lauantai 6. joulukuuta 2014

Itsenäisyyspäivän rauhaa ja 6. luukku

Tänä päivänä toivoisi aina olevan kaunis sää. Tarkoitti se sitten lumisadetta tai kirkkaan kuulasta päivää. Se ainakin minun kohdallani nostattaa itsenäisyyspäivään kuuluvaa tunnelmaa - voi, miten kaunis maa meillä on elää.

Näin itsenäisyyspäivän alla usein kuulee kritiikkiä siitä, että voiko Suomea sanoakaan enää itsenäiseksi, kun on EU:t sun muut. Että onko itesnäisyyttä mitään järkeä juhliakaan. Minulla on kuitenkin aina ollut sellainen asenne, että kyse ei ole pelkästään poliittisesta itsenäisyydestä ja sen vuosipäivästä. Minä tahdon juhlia itsenäisyyspäivää rakkaan kotimaani syntymäpäivänä. päivänä, jolloin tälle maalle ja sen hienoille puolille suo edes yhden ylimääräisen ajatuksen. Ikään kuin kunnianosoituksena.

Tunnelmallista itsenäisyyspäivää kaikille!


 

Tänään kotiin palatessani huomasin, että Touko on ilmeisesti tiiraillut ulos ikkunasta ja halunnut liputtaa myös itse. 


perjantai 5. joulukuuta 2014

Joulukalenterin 5. luukku

Olen alkanut jälleen murehtia mmustan joulun mahdollisuutta. Helsinki nyt vaikuttaa aika epätoivoiselta, mutta toisaalta minulle olisikin tärkeintä, että jouluna olisi valkeaa edes Etelä-Pohjanmaalla. Siellähän minäkin olen. Kovin vain pysyttelee mittari nollan yläpuolella sielläkin, eikä pitkän ajan ennustekaan kovin vakaalta näytä.  Pistän kaiken toivoni siihen, että lumen tuloahan on ilmeisen hankala ennustaa. Vielä paljon ehtii tapahtua muutamassa viikossa.

Touko on tietysti tarkkna tonttuna pistänyt tuskailuni merkille. Tänään tuo pölvästi olikin päättänyt tehdä omia pieniä lumitaikojaan keittiössäni.


Hohhoi, no toivottavasti tämä edes houkuttelisi sen oikean lumen esiin. Ja minä päädyin samalla tekemään kuiva-ainekaapin joulusiivon.

torstai 4. joulukuuta 2014

Neljä kotimaista joululevyä ja 4. kalenterin luukku

Viime aikoina on ilmestynyt taas liuta kotimaisia joululevyjä, joista halusin tehdä pienet arviot. Viime vuonnahan ihastuin Juha Tapion pelkistettyyn uutuusjoululevyyn ja se toimii yhä, mutta tämän vuoden tulokkaista ei ikävä kyllä samanlaista suosikkia löytynyt. Itse asiassa kaksi levyistä on sellaisilta artisteilta, jotka kuuluvat henkilökohtaiselle inhokkilistalleni, mutta tahdoin kuitenkin joulumusiikin nimissä antaa heillekin mahdollisuuden.

Suvi Teräsniska - Joulun henki

Suvi Teräsniskan toinen joululevy jätti vähän sekavan vaikutelman. Levyllä on lukuisia uusia sävellyksiä, joista on ehkä yritetty kehittää uutta modernimpaa joululauluhittiä, mutta yritelmäksi vähän jää. Yksikään uusista lauluista ei ole erityisen mieleenjäävä. (ja jos saan vähän pistävämmän mielipiteeni sanoa, niin Olli Lindholmin kanssa tehty duetto Maailman kaunein ystävyys olisi saanut jäädä pöytälaatikkoon. Yh, mitä siirappia)
Vanhemmat joululaulut Suvi laulaa kuitenkin mukavan heleästi ja kikkailematta. Ei valittamista niiden osalta. Tosin Konsta Jylhän joululauluun on tehty niin piinaava tunnelma, että en pysty sitä kuuntelemaan. Voi tosin johtua itse kappaleestakin.


Jippu - Rakkauden joulu

Jippu on yksi kotimaisista naisartisteista, joka harrastaa sitä hönkivän kuiskaavaa laulutyyliä, jota kuunnellessa toivoisi laulajaparan jo vetävän henkeä, kun happi tuntuu loppuvan. Tämä levy on siitä malliesimerkki. Mukana on vain muutama uusi laulu, muuten mennään perinteisellä linjalla. Tätä levyä tai edes yksittäisiä kappaleita en silti tule kuuntelemaan, koska en siedä laulutyyliä. Hengitä, hyvä nainen.


 

Lauri Tähkä - Jouluni laulut

Myönnetään heti alkuun: en pidä Lauri Tähkästä. Hänen äänensä ja esiintymistyylinsä ei vain herätä minussa minkäänlaisia tykkäämisoireita. Niinpä vähän karsastin koko joululevyn kuuntelemista. Onko pakko?  No ei ollut, mutta kuuntelin ja jotain positiivistakin löytyi. Levyn kaava on taas se, että perinteisten joululaulujen lomaan on muutama uudempi kappale. Perinteisiä laulujakaan ei ole versioitu liikaa, mutta niiden taustalle on tuotu eteläpohjalaista henkeä kansanmusiikista tutuilla jousisoittimilla ja poljennoilla. Tästä minä pidin, sillä pohjalaistytön rinnassa tuntui yhtäkkiä kotiseuturakkaus. Jos ihan objektiivisesti sanon, niin monet kappaleet kuulostivat hienoilta. Kunpa laulaja vain olisi joku muu. 


Jarkko Ahola -  Suojelusenkeli 

Jarkko Aholan toinen joululevy oli suosikkini tästä pinosta. Mukana ei ole uusia kappaleita, vaan vanhojen kunnon joululaulujen lisäksi levyllä kuullaan muita klassikkolauluja joulun tunnelmissa. Levyltä löytyy esimerkiksi Suojelusenkeli, Halleluja, Finlandia-hymni sekä Senza Luce eli Whiter side of pale italiaksi. Italiaksi on laulettu myös Con te Partiro, mikä on vähän yllättävää, koska suomenkielinen versio olisi valmiiksi joululaulu (mitä muuten äitini harmittelee, koska hän rakastaa kyseistä sävellystä, mutta Suomessa sitä kuulee lähinnä joulun aikaan)
Komeasti Jarkko laulaa ja tätä olisi kuunnellut enemmänkin kuin kymmenen kappaleen verran. Täytyy jatkaa sillä vanhemmalla levyllä. Tässä vielä toiseen kertaan Oi jouluyö, on melkoinen kontrasti tuohon Jipun versioon. Itse olen aina pitänytkin tästä laulusta enemmän miehen laulamana.

  

___

Matkustimme Toukon kanssa maalta kaupunkiin ja Touko löysi heti uusia seikkailua. Kuvittelee varmaan olevansa kovakin hevosenkesyttäjä, kun pökkelön ruotsalaisheppani suitsi.


keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Huurteinen käpykranssi ja kalenterin 3. luukku

Halusin tehdä tänä vuonna ulko-oveen käpykranssin männynkävyistä, joten keräsin käpyjä kuivumaan ja avautumaan hyvissä ajoin jo syksymmällä.

Tässä yhtenä päivänä kävin sitten tuumasta toimeen ajatuksena, että homma olisi nopea. Olin väärässä. Vaikka kävyt teoriassa peittävät styroksisen pohjakranssin nopeasti, on niiden liimaaminen eri juttu. Varsinkin minun visuaalisuudessa perfektionistin luonteellani, sillä halusin etsiä joka koloon sopivan kokoisen kävyn, että sain koko alan peitettyä mahdollisimman tiiviisti. Muutama havainto siis: 1. kerää mahdollisimman paljon eri kokoisia käpyjä, jotta joka kohtaan löytyy sopiva. 2. Hanki myös muuta käpyihin sopivaa materiaalia, jolla kolot voi peittää. 3. Valitse pohjakranssiksi vaikka oljista tai oksista punottu rinkula, jossa ne kolot eivät paista läpi yhtä paljoa.

Itse päädyin täyttämään koloja irrotetuilla kävyn suomuilla. Muut eivät niitä varmaan edes noteeraa, mutta omaa silmää ne häiritsivät. Lopputulokseen olen kuitenkin ihan tyytyväinen. Kranssi sai siis ylleen vielä lumikuorrutuksen lumisprayllä. (On muuten hauskaa ainetta, teki mieli suhutella sitä vähän muuallekin, mutta hillitsin itseni.) Aikaa projektiin kului käpyjen kerääminen pois luettuna vähän yli kolme tuntia.


Olin jättänyt ylimääräiset kävyt kulhossa terassille odottamaan mahdollista muuta käyttöä. Ja kukas ne olikaan löytänyt sitä ennen. Touko oli pienen sekamelskan tehtyään asettunut rikospaikalle mukavasti ottamaan aurinkoa. Minähän jäljet jouduin siivoamaan.


tiistai 2. joulukuuta 2014

Joulukalenteri - 2. luukku

Tänään lähdin heti aamulla siskoni luo ja laukussani kulki pieni salamatkustaja. Siskonpoika oli ratketa liitoksistaan, kun lopulta löysimme Toukon lastenhuoneesta kikattelemasta pehmolelujen kanssa. Mitähän juonia mahtoivat punoa?


maanantai 1. joulukuuta 2014

1. joulukuuta - Joulukalenteri avautuu!

Tättärää, sehän on joulukuu!  Tänä vuonna päätin tehdä blogissani ihan omaki ja miksei muidenkin iloksi Elf on the Shelf -joulukalenterin, kun tuo kyseinen veijari kerran luokseni muutti.

Tästä lähtien seurataan siis joka päivä (toivottavasti, kai tontullekin pari vapaapäivää sallitaan) Touko-tontun toilailuja.

Touko on tänään pitänyt huolta siitä, että hänet huomataan leikkimällä Tarzania kaihdinten narussa. Joulunodotuksen virallinen alku taisi villiinnyttää myös Toukon.