perjantai 30. marraskuuta 2012

Jouluhiiret kävivät taloksi

Olen useammassakin joulublogissa nähnyt Lämmintä joulua -kirjan mukaan tehtyjä älyttömän sympaattisen nköisiä jouluhiiriä. Pitihän sitä nyt sitten itsekin hankkia tuo kirja käsiinsä ja ommella omat hiirulaiset.

Täten siis esittelen hiiriveljekset Hiiskatin ja Himputin.

Harmi vain, että ikkunasta ei näy kunnolla tämän päivän säätila. Lunta on tullut niin, että jouluttaa ihan mahdottomasti!
Periaatteessahan nuo olisi ollut helppo surauttaa ompelukoneella, mutta kun sellasita ei ollut, niin hoidin homman käsin. Näppärästihän nuo syntyivät niinkin tv:tä katsellessa. Sitäpaitsi, oikeastaan pidän siitä rosoisen vanhanaikaisesta ompelujäljestä, jonka vain ksin ompelemalla voi saada aikaan. Sitä vielä mietin, jätänkö lakit noin pystyyn vai taivutanko ne roikkuviksi versioiksi. Katsotaan.

Nämä veljekset matkustavat sitten jouluksi kansssani Pohjanmaalle muutakin perhettä ja sukua ilahduttamaan. Erityisesti tein nämä 2,5-vuotias siskonpoika mielessäni, äitini luona kun ei muuten taida olla kovin montaa lapsen läheisen tarkkailun kestävää koristetta. Tuo meidän veijari on vieläpä kehittäänyt jostain sellaisen käsityksen, että hiiret ovat vähän pelottavia, joten ehkä Hiiskatti ja Himputti voivat auttaa asiaa vähän parempaan suuntaan.

Hassua muuten, olin vuosia sitten töissä eräässä lahjapuodissa, jonka omistaja aina kertoi, miten hän valitsi myyntiin tulevat esineet sill perusteella, mitkä puhuttelivat häntä, etenkin erilaisten hahmojen kohdalla. Hänen mukaansa symmpiksimmät hahmot voivat olla kuin eläviä ja lähes jutella ihmiselle ja sitä käyttä tuoda hyvää mieltä. Tämä myös näkyi asikkaiden kohdalla siinä, miten erilaiset ihmiset ihastuivat eri asioihin. Myös minun työaikanani juuri joulun aikaan sain nähdä tämän eräiden tonttujen kohdalla. Asettelin uudet, ihanat tontut armeijaksi erääseen liikkeen nurkkaan, mutta rivit alkoivat pian huveta, kun asakkaat pysähtyivät aina niiden tonttujen kohdalle ja useat tulivatkin tonttujen kanssa kassalle sanoen, etteivät olleet edes varsinaisesti etsimässä mitään, mutta eivt vain voineet vastustaa niiden tonttujen imua.

Niin, nyt aivan naurattaakin se, että Hiiskatista ja Himputista tuli niin mieleisiä ja sympaattisia, että tuntuu kuin ne supattelesivat toisilleen tuolla hyllyn päällä ja aina niitä katsoessa on pakko vain hymyillä. Olen ehkä hupsu, mutta tyytyväinen sellainen.


keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Ne oudommat koristukset

Täällä netin ihmemaailmassa joulujuttuja selaillessa törmä väistämättä välillä sellaisiin jouluaiheisiin koristuksiin ja ideoihin, että ensimmäinen ajatus on lähinnä "Mitä hittoa tässä on okein ajateltu?".  Syystä tai toisesta.

Aloinkin keräillä joitain suosikki-inhokkejani jakaakseni niitä täällä vähän tällaisena huumoripläjäyksenä. Tosin jätin nyt tuhmimmat koristukset pois. Samoin ne jenkkimeiningin over-the-top -kimallekoristeet ja muuten yliampuvat jutut, joista en itse pidä, muttaa joissa ei sinänsä ole mitään muuta kummallista.

 Ensinnäkin poimin mukaan ykkösinhokkini, eli huumorikoristeet. Olen kyllä huumori-ihmisiä, eikä tosikkoa minusta saisi tekemälläkään. On kuitenkin olemassa hyvää huumoria ja sitten tätä mauttomampaa huumoria, joka ei minuun niin iske. Varsinkaan julukoristeissa, sillä vaikka joulu on hauska juhla, niin typerä huumori ei mielestäni sovi joulukoristeisiin, niiden tehtävähän on nimenomaan koristaa. Nämä ovat siis omia mielipiteitäni, joten toivottavasti kukaan ei nappaa palkokasvia nenänsä kommentoinnistani.







 Taco? Kaljatynnyri? COCKTAILKURKKU?  Myös Sex and the City menee aika lujaa ohi jouluisuuden.

Oma lukunsa on myös monet koristeet, joissa on saatu jokin ahaa-elmys ja aihe on sinänsä jouluinen, mutta joku vain ainakin itselläni hiertää vastakarvaan.


Itse en ehkä haluaisi julunpilaaja-Grinchiä minnekään roikkumaan. Varsinkin, kun se ei ole erityisen nätti.


Näissä taas aihe on jouluinen, mutta äh... Ehkä vastahakoisuuteni johtuu siit, että täällä Pohjoismaissa kranssit pidetään yleensä yksinkertaisen kauniina koristuksina. Eikö ketään muuta häiritsisi ovessa roikkuva joulupukin kasvoton pää tai irrallinen maha?  Minusta nämä ovat aavistuksen karmivia.


Sitten sulaneiden lumiukkojen traagiseen teemaan. Suomen leivontablogeissakin näkee paljon pipareita, jotka on koristettu sulaneilla lumiukoilla. Sinänsä hauska idea, mutta mielestäni nämä ovat jotenkin masentavan alakuloisia.

Ja hyvä on, pakkohan mukaan on sittenkin laittaa yksi jenkkiöverikoristus, ihan vain sen vuoksi, että käytännöllisyys on tässä tilanteessa jäänyt ylitsepursuavan koristuksen jalkoihin, mikä tekee siitä vähän kummallisen.


Näyttäähän tuo upealta, mutta miettikö kukaan tämän toteuttajista, miten noita portaita käytetään? Aika harvalla on kotona täysin toimeton portaikko.

Millaisiiin jouluoutouksiin te olette törmänneet, joko netissä tai livenä?  Ja linkkejä kehiin!

maanantai 26. marraskuuta 2012

Joulunavauksen tunnelmia

Piipahdin eilen Helsingin joulunavauksessa ja täytyy nyt myöntää, että eipä tuo paraati nyt kummoinen ollut. Tuntui hiukan hätpäissään kasatulta, vaikka rahkeet olisi riittäneet näyttävämpäänkin tapahtumaan. Koko kulkue käsitti muutaman kuorma-auton, joiden lavoilla oli mainoshahmoja Myyrästä angry Birdseihin (ihan oikeasti!), lauma sinänsä ihan suloisia kynttiläpojiksi ja tytöiksi pukeutuneita lapsia, tonttuja ja muutama eläin ja sarjakuvahahmo, joista tuli mieleen, että kulkuetta varten on vain jostain etsitty käsiin joku etäisesti jouluun sopiva hahmo. Joulupukkikin pyyhälsi ohi museoautolla, jonka pelkäsin paukkeesta päätellen leviävän keskelle Aleksanterinkadun mukulakivetystä.

Niin, milloin Angry Birds -hahmoista on tullut joulueläimiä?  Stockmannin jouluteema hehkuu muuten tänä vuonna ulkovaloissakin punaisena. Viime vuonna väri oli muistaakseni vihreä.  

Parasta antia koko lyhyessä kulkueessa oli ihan etummaisena kulkeneet poliisiratsukot. Poliiseilla oli päässään tonttulakit ja hevosilla poronsarvet. Kunnon kuvaa en harmi kyllä saanut, mutta näky oli melkoisen hilpeä. Eikä voi kuin ihailla niiden hevosten rauhallisuutta tuollaisessa väkijoukossakin.

Kaiken kaikkiaan sanoisin, ett Lucian päivän kulkue hakkaa kyllä tämän jouluparaatin mennen tullen sekä pituudessaan että sisällössään. Ainakaan toivottavasti siinä ei ole säästetty samalla tavalla (ja nuo vihaiset linnut jätetään silloin varastoon). Onneksi muutakin katseltavaa oli.

Aina yhtä ihanat Aleksin jouluvalot. Mietin vain, että aivan kuin ne olisivat olleet aiempaa lyhyemmällä matkalla. Muistankohan väärin vai onko alkupätkä tosiaan jäänyt jostain syystä ilman valoja?
Kovin oli amerikkalaiset vibat naissa vilkkuvissa kuusissa, mutta olivathan ne ihan näyttäviä.

Stockan jouluikkunalla oli sen verran läpinkymätön muuri lapsia, että sitä en päässyt edes katsomaan. Mutta "takaovelta" löysin ehdottomasti suosikkiikkunani. Ei voi kuin ihailla Stockmannin somistajien taituruutta. Tämä upea asetelma on siis koottu kokonaisuudessaan Iittalan astioista. Todella upean näköinen livenä. Huomatkaa myös nuo ihastuttavan vanhanaikaiset punatakkiset herrat tuolla ovella. He olivat siis avaamassa ovea ja toivottamassa asiakkaat tervetulleiksi! En tiedä, oliko kyse vain tuosta päivästä vai ovatko he paikalla koko joulunajan.

Lisää Iittalaa. Tuo itsepäinen setämies tuijotti herkemättä suoraan kameraan, joten sai sitten uudet kasvot.

Hauskoja olivat myös muut näyteikkunat, vaikka sisustustavaraikkunoille en ehtinyt väentungoksen vuoksi. ainoastaan tuo flyygelistä hyppäävä naamiotyyppi oli minusta hiukan absurdi, mutta näytti kiinnostavan ainakin aasialaisia turisteja.



lauantai 24. marraskuuta 2012

Korttipajan tulokset näyttävät tältä

Huh, sainpas korttisulkeisetkin (lähes) päätökseen. Askartelupuoli on siis nyt tehty, enää on jäljellä terveisten kirjoittelu ja postitus.

Mikäs olisikaan parempi ajankohta esitellä näitä, kun jouluunkin on enää tasan kuukausi!  Kohtahan nämä saakin jo lähettää.

Kiitän kyllä taas itseäni siitä, että aloitin korttien teon ajoissa, sillä en jällen kerran mennyt ihan siitä, mistä aita on matalin. Korttien aiheeksi siis valikoitui origamikuuset ja minä hupsuhan ajattelin, että äkkikös moiset tekaisee. Ai origamikuuset vai? Noh, onneksi homma oli vauhtiin pääsyn jälkeen niin mukavaa, että luovuus alkoi kukkia ja pääsin kunnon flowtilaan. Erään askarteluheken jlkeen havahdun sihen, että olin taitellut kuusia yli kolme tuntia ihan huomaamatta, vaikka ajattelin ihan vain muutaman tehdä. Korttejakin syntyi sitten enemmän kuin tarvitsikaan, mutat onpahana varakappaleita.


Myös vrimaailma vähän laajeni tehdessä. Alunperin suunnittelin tekeväni vain tuollaisia valko-hopea-turkooseja kuusia, mutta kun satuin löytämään kaupasta askartelupaperivihon, jossa oli monenlaisia kauniita pepereita, niin innostuin sitten luomaan muitakin. Kaikista kuusista tulikin siis erilaisia.

Tässä hiukan eri värimaailmoja.



Jämäpaloista tekaisin vielä muutaman penemmän kortin vaikka pakettikorteiksi tai muuhun yllätystarkoituksiin. Näihin kuusiin kokeilin tehdä vielä viidennen kerroksen. Onneksi en lähtenyt samalle linalle noiden varsinaisten korttien suhteen, sillä tuosta ylimmästä osasta tuli niin pikkuruinen, että sen näpertäminen olisi pidemmän päälle kynyt aika tuskaiseksi.



Ohje näihin origamikuusiin löytyi Youtubesta.
 



Mieleen tuli, että samalla tekniikallahan voisi tehdä myös suuremman koristekuusen vaikkapa pienen asunnon seinälle joulukuusen virkaa toimittaamaan. Noissa kuin olisi myös hiukan kolmiulotteisuutta ja "oksia" voisi helposti taitella ulkonemaan myös lisää.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Vastauksia joulusta

Mimura  Jouluisia hetkiä -blogista heitti ilmoille tällaisen yleisen kyselyhaasteen, johon vastaan nyt.  Ja ettei tämä nyt ihan tylsäksi tekstiksi menisi, niin sirottelen mukaan muutaman inspiraatiokuvan, joita olen täältä netin syövereistä poiminut.


Kysymyksiä Joulusta


1. Mikä tuoksu kuuluu jouluusi?
Joulun tuoksu syntyy minulle kuusen, hyasintin ja jouluisten mausteiden yhdistelmästä. Hyasintti on tärkeä tekijä. Myönnän olevani itkupilli, mutta saan herksti liikutuksenkyyneleet silmiini jo haistaessani joulukauden ensimmäisen hyasintin tuoksun. Viime jouluna oli tulla hätä, kun hyasinttimme oli vielä aatonaattona tiukasti nupussa, mutta aukeni sitten pikkuhiljaa. Jostain kuulin, että hyasintin kukkimista voi vauhdittaa pitämällä sitä lämpimän lampun valossa.

2. Lempijouluruokasi, joka ei saa puuttua pöydästä?
Imelletty perunalaatikko ja isoäitini eli Muumin reseptillä tehty makaronilaatikko. Tuon vanhanajan makaronilaatikon suosio joulupöydässä taitaa vähän vaihdella alueittain, mutta meillä se on ollut mukana aina. Ja siihenhän e kuulu liha, sipuli tai juusto. 

Lantliv.  (ja mistä, oi mistä löytäisin tuollaisai koristeporoja/-peuroja?)

3. Herkkusi, jota täytyy joka joulu saada?
Meidän suvussamme perinteinen joulujälkkäri on luumukiisseli kermavaahdolla, mutta koska inhoan sellaisia muhjuisen pehmeitä sattumia kaikissa kiisseleissä, jogurteissa, tms. minä yleensä skippaan tämän. Oma herkkuni on brie-juusto piparin kera. Suklaa ja irtokarkit uppoavat yllättäen myös hyvin.

4. Mieluisin joulujuomasi?
 Glögi, mutta toisaata se on minulle koko talvikauden juoma. Jouluna täytyy myös saada pari lasia punaviiniä.

Marie Claire

Olisipa minullakin joku jolel tehdä tuollainen kalenteri. Ja oikealla olisi kaunista ajatusta tuoda vaikka edesmenneet läheiset mukaan jouluun vanhojen valokuvien myötä.


5. Mikä joulukoriste on erityisen tärkeä tai merkityksellinen?
Perheemme joulukuusessa on aina ollut äitini vuosien varrella keräämiä kauniita lasipalloja. Minun ja sisareni suosikkeja ovat aina olleet eräät hohtavat vaaleanpunaiset pallot, joiden kyljessä oli kaunis talvimaisema. Noita palloja on ikävä kyllä jäljellä vain yksi kappale, jota valiitaan nyt lhes henkemme kaupalla. Tärkeitä ovat myös kuuseen kuuluvat jääpuikot, joiden ripustamisesta aina pienempänä siskon kanssa kinasteltiin. Muita rakkaita ovat ovenpielessä punaisissa nauhoissa riippuvat kulkuset ja ruokapöydän päälle ripustettavat ornamentit.

6. Mikä joululaulu tuo joulutunnelman?
Kaikki oikeastaan. Itse aattona paras tunnelma syntyy joulurauhan julistuksen Maa on niin kaunis -virrestä. Yritn aina aattoaamuna muistaa myös kuunnella Arkihuolesi kaikki heitä.

7. Kerro jokin lahja lapsuudestasi/nuoruudestasi joka on jäänyt mieleen?
Lapsuudesta on jäänyt mieleen sellainen patterikäyttöinen käävelytettävä koira, jota toivoin hartaasti. Ennen joulua olin turhan utelias ja tuhma, sillä menin kielloista huolimatta kurkistamaan äidin joululahjapusseihin. Ja siellä koirani oli! Vaati kaiken itsehillintäni, etten innostuksissani mennyt paljastamaan ennen aattoa, että tiesin jo saavani tuon lahjan. Mieleen on myös jäänyt vähän vanhempana yllätyksenä saamani "prinsessakatos" sänkyyni, sekä nyt aikuisiällä saatu Kalevalakorun Naisen ääni -kaulakoru.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Vainoavia kärpässieniä ja tunnustusten jakoa

Taisinpa tuossa aiemmin täälläkin mainita, kuinka olen viime vuodesta lähtien kiinnittänyt huomiota siihen, että kärpässienet ovat alkaneet hiippailla jouluteemaisiin somistuksiin. Itse en edelleenkään niin niistä innostu, mutta totta vieköön - noista myrkkysienistähn on näyttänyt tulevan lähes trendi. Edelliset sienet bongasin Stockmannin joulupuolelta monissa eri väreissä ja nyt Tiger-tilpehöörikauppaan oli rynninnyt oikea sieniarmeija.


Löytyi tuikkukuppeja, kynttilänjalkoja, paperinpidikkeitä ja säästölippaita. Näiden lisäksi silmiin sattui kaupan läpi juostessa ainakin suolasirottimia ja vaikkapa kuuseen klipseillä kiinnitettävät sienet.
Tämä siis tiedoksi kaikille kärpässienifaneille, jotka niitä halajavat vaikka asetelmiinsa.

---

Joulublogeissa on kiertänyt muuan blogitunnustus ja sainpas minäkin omani Hyppysellinen tomusokerilunta -blogin Kermakaramellilta. Kiitos siitä, lämmitti näin aloittelevan joulublogistin mieltä kovasti. (Kuin myös se, että seuraajamäärä kohsi tänään täyteen 20:een. Tervetuloa kaikki!)


Joulublogien joukossa on lukuisia loistavia ja monet ovatkin jo tunnustuksen saaneet. Siispä halusinkin itse antaa tämän tunnustuksen viidelle juuri löytämälleni blogille, jotka jotka mielestäni ansaitsevat lisää lukijoita. Blogit ovat kahta lukuunottamatta niin sanotusti "nuoria" blogeja, eli tässä parin kuukauden sisällä perustettuja. Siispä täten tunnustuksen saa Joulun Ilo, Kohti joulua, Marillan joulumaa, Tintun joulupuuhat sekä Tähtien tuiketta.

Tunnustuksen säännöt siis ovat:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset, joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin.


Pieni teaser vielä loppuun: viime aikoina olen muun muassa leikannut kymmeniä paperineliöitä, nyppinyt liimaa sormistani ja yrittänyt tuskaisena saada hopeista hilettä irti mustasta sohvasta. (Aargh.) Korttipajassa on siis ollut säpinää, tuloksia saanen nähtäville lähipäivinä.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Arkihuolesi kaikki heitä



Voi kuinka on ihana kuljeskella kaupungilla ja kaduilla, kun siellä täällä alkaa ihan tosissaan näkyä jouluisempaa koristusta ja somistevaloja. Joulu on alkanut vyöryä päälle ihan tosissaan. Ja ajatelkaa, eihän jouluun ihan oikeasti olekaan enää kuin vähän päälle viisi viikkoa.

Juttelin yksi päivä jälleen kerran serkkuni kanssa siitä, että joulun inhoajilla ja niillä, jotka nillittävät siitä, että joulu alkaa näkyä katukuvassa ja kaupoissa jo viimeistään marraskuussa, on varmaan jäänyt tajuamatta jotain erityistä: Se, miten paljon joulun tulo ja odotus voi piristää ihmistä. Suomen kaltaisessa kylmässä ja pimeässä maassa ajatus joulusta saa ainakin minut ja melko varmasti monet, monet muut jaksamaan sen julman synkän marraskuun ja pimeimmän alkutalven läpi. Kun tietää, että se helpottava pyhä on ihan pian ovella. Ja kappas, joulun jälkeen vaihtuukin heti perän vuosi, eikä kevätkään tunnu olevan enää yhtään niin kaukana. En voisi kuvitellakaan sitä kauhua, jos joulua ei olisi katkaisemassa pimeintä vuodenaikaa. Marraskuussa ei voisi kuin ajaatella, että tässä sitä sitten laahaudutaan arjessa ja pimeydessä seuraavat puoli vuotta.

---

Tänään heräsin myös ajatukseen, että joulukuuhan alkaa jo kahden viikon kuluttua. Samalla alkaa jotain ihanaa, eli joulumusiikkikausi. Ensimmäiset joulukonsertit kun tupataan järjestämään heti joulukuun alussa ja raditkin alakvat vähitellen lisäillä joulumusiikkia muun musiikin lomaan Jouluihmisenä rakastan joulumusiikkia, mutta löytyy sieltä ne inhokitkin. Esimerkiksi Joulumaa on yksittäisenä lauluna yksi puistatusta aiheuttava. Sen kummemmin en siihen liittyviä antipatioita edes osaa selittää. Samon markettin panhuilu-mikälie-instrumentaalisovituksen aiheuttavan lähinnä pakoreaktion.

Perinteisiä suomalaisai joululauluja kuitenkin rakastan. Niitä vanhoja ja tuttuja, mutta edelleen yhtä rakkaita. Jotkin ulkomaisetkin laulut ovat päässet suosioon, kuten  Have Yourself a Merry Little Christmas, mutta omasta mielestäni ulkomaisisssa lauluissa ei ole koskaan sitä oikeaa joulun tunnetta, jonka voin löytää vain suomalaisista lauluista.

Suosikkilaulua on vaikea valita, mutta jaetulla ykkössijalla taitavat olla nämä kaksi. Toinen vanha ja perinteinen, toinen vähän uudempi, mutta silti tuttu.





Molempia lauluja yhdistää ne  joulun pontit, jotka ovat itselleni niitä tärkeimpiä, eli lämmin tunnelma, kiireettömyys, muiden huomioiminen ja ajan viettäminen rakkaiden kanssa.

Tuo Rajattoman versio on muuten ehkäpä kaunein tulkinta tuosta laulusta. Se tuo mieleeni hetken viime vuodelta, kun menin katsomaan Rajattoman ilmaisesitystä Helsingin Jäääpuistoon. Silloin kuitenkin satoi solkenaan vettä, joten esitys siirrettiin luistinradan piskuiseen kahvilaan. Paikalla oli ehkä alle 30 kuulijaa ja tunnelma oli sanoinkuvaamaton. Harvoinpa sitä pääsee noin suositun lauluryhmän intiimille "yksityiskeikalle".

Toki myös jotkut modernimmat joululaulut ovat mieleeni. Yksi suomalaisista uusista suosikeistani on tämä:



Tähän en osaa sanoa mitään syytä. Tämä laulu on kuitenkin ollut minulle tärkeä siitä lähtien, kun tämän kuulin ensimmäisen kerran joskus teini-ikäisenä.

Mitkäs ovat muiden lempijoululauluja, sekä vanhoista perinteisistä että uudemmista?

Vielä yhden laulun haluan jakaa, sillä tämä tuo mieleeni aina äidin. Äitini siis rakastaa tätä alkuperäisesti Con Te Partiro-nimistä tunnettua laulua, millä kielellä tahansa. Usein hän onkin harmitellut sitä, että suomentajat päättivät tehdä siitä joululaulun, joka soi vain tiettynä aikana vuodesta. Mutta joka joulu, ihan jokaikinen vuosi tulee yleensä aatonaattoiltana se hetki, kun huomaan äitini vääntävän keittiön radion kovemmalle tämän laulun soidessa ja jää kuuntelemaan. Se on hetki, jolloin hän laskee kaikki käsillä olevan tohinan käsistään ja jää vain hetkeksi paikoilleen. Ja sitä hetkeä en minä tai kukaan mukaan sisaruksistani tohdi tai edes tahdo mennä särkemään.


sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Jouluista leipää

Silmiini osui taannoin leipäosastolla jotenkin jouluisen näköinen Vaasan ruispalapakkaus. Ja kas, kausituotehan se olikin. Nämä jouluruispalat on maustettu "säväyksellä appelsiinia ja siirappia", kuten paketissa sanotaan.

Kuva: Vaasan


Pakkohan nuo oli ottaa testiin, ruispalojen ystävä kun olen ja satun vielä rakastamaan joululeipien rikasta makumaailmaa. Tkkäsin tästäkin kyllä, tosin noita jouluisia makuja joutui ehkä hiukan tarkemmin masitelemaan, jotta ne leivästä löysi. Minun puolestani saisi siis olla vahvempiakin makuja. Ymmrrän tosin sen, että leivästä on kuitenkin tahdottu tehdä ihan käyttöleipä, joka sopisi moneen eri tilanteisiin. Kovin voimakas maku rajaisi varmaasti käyttötapoja enemmän.
Lisäaineettomuus on toki aina suuri plussa.

Mukava häivähdys jouluisuutta kuitenkin löytyi. Tätä varmasti ostan toistekin.


keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Se on auki - Stockmannin joulumaa

Vain minun kaltaiseni jouluhöpsö voi kokea sen tunteen, kun kävelee sisään Helsingin Stockmannin ovista ja sydän jättää ensimmäisen sykäyksen välistä, kun katse osuu keskihallin valtavaan joulukuuseen. Sen jälkeen hissillä viidenteen kerrokseen ja kohti Argoshallia, koko matkan voi melkein tuntea vatsassa lepattavat perhoset. Ja siellä viimein ollaan - Stockmannin joulumaassa.
Tänä vuonna jouluteemana tavaratalossa on sydän ja noita punaisia kimmeltäviä sydämiä näkyykin myös siellä täällä muillakin osastoilla joulukoristeissa. Pidin tämän vuoden ilmeestä kovasti.

 

Aina ensimmäisellä kerralla tuolla jouluosastolla ei tahdo keksiä, mistä kiertelyn aloittaisi. Nhtävää olisi niin paljon! Tällä kertaa myöskin kellon tikitys oli minua vastaan, sillä olin kiirehtimässä harrastukseen, eikä aikaa ollut tarpeeksi. Olisin viihtynyt tuolla satumaassa paljonpidempäänkin ja tuntui, että paljon jäikin vielä näkemättä. Kiireen vuoksi en myöskään paneutunut ostamaan mitään, mutta näpsin silmiin osuneista jutuista inspiraatiokuvia.

Suloisia poroja ja jääpuikkoja, joita aion ainakin vielä palata tutkimaan tarkemmin. Lapsuudenkodin kuusessa on aina ollut rakastamiani jääpuikkokoristeita ja olen yrittänyt aina sopivien löytyessä haalia niitä myös itselleni tulevaa varten. Nämä olivat tarpeeksi hillityn kauniita, eivät glitterillä kuorrutettuja.

Kauniita pallojakin oli paljon ja jostain syystä jumituin jälleen kerran vanhahtavan ja pastellisten sävyjen luo. Niin kauniita nämäkin kaikki.

Tämä teema toi jostain syystä mieleeni barokkiajan Venetsian. Kultaa, punaista ja kimallusta. Pidin kovasti tuosta puna-ruskea-kultaisesta kulkuskranssista, sen kimalluskiin oli tarpeeksi hienovaraista. Nuo naamiot olivat myös upeita, mutta että jouluisia? Tiedä häntä, jos muut koristukset olisivat samaa tyyliä, niin sitten.

Söpöjä pastellisia kakkuja, muffinseja ja metsäneläimiäkin löytyi jälleen. (kärpässienifaneille myös tiedoksi, että niitä löytyi lasisina kuusenkoristeina useissa väreissä) Mutta mansikoita?  Nuo eivät olleet edes ainoat mansikkakoristeet. Nuo kulta-valkoiset soittimet taas olivat kovasti mieleeni.

 
Entä miten olisi kettujen ja muiden metsäneläinten lisäksi tiikerit ja leopardit? Hassuja. Nuo pallot sen sijaan olivat upeita ja hohtivat kauniisti. Tosin sävy oli kovin oranssi, mikä ei ole lempivärejäni. Olisipa noita ollut muissakin väreissä, vaikkapa viininpunaisina.


Ja tadaa! Tässäpä tämä vuoden voittaja Oudoin joulukoriste -sarjassa, eli ripustettavat hopeankimaltavat irtosarvet, joilta löytyi pituutta varmaankin 30 cm verran. Minun mielikuvitukseni ei todennäköisesti riittäisi löytämään noille toimivaa käyttötapaa. Viime vuoden oudointa koristetta en enää muista, mutta toissa vuonna suosikkini tässä sarjassa olivat lasiset harmaat hylje-kuusenkoristeet.

Kaikin puolin pidin Stockmannin tämän vuoden "mallistosta". Suurin osa koristeista oli tyylikkäitä, eikä niin riemunkirjavia, kuten viime vuonna oli muodissa. Kuulinkin myös jonkun toisen puhelevan seuralaiselleen, kuinka hän tänä vuonna piti näsitä koristeista, kun taas viime vuonna hän vierasti juuri sitä kirkuvaa värikirjoa. Olen muuten tehnyt saman havainnon myös valojen kohdalla, tänä vuonna hillityt ja tyylikkäät valot ovat osittain korvanneet värikkäät discovalot.

Tarjolla saisi olla enemmän myös hillitympiä, luonnosta aiheensa ja värimaailmansa ammentavia sekä kankaisia koristeita. Toki niitäkin oli jonkin verran (en vain hoksannut kuvata), mutta jälleen kerran kimalteen määrä koristeissa oli mykistävä. Minusta on sääli, että lähes kaikki kuorrutetaan jenkkityyliin glitterillä, sillä se usein pilaa koristeen. Useimmista koristeista se hile myös irtoaa ja rapisee joka paikkaan. Monet koristeet olisivat omasta mielestäni kauniimpia ilman tai ainakin hillitymmin kimmeltäen. Pidän kyllä kimalluksesta, mutta liika on aina liikaa ja myös niillä kimallemateriaaleja näyttää olevan eroja. Toiset kimmeltävät kauniisti, mutta osassa kimallus on lähes hyökkäävän voimakasta, mikä ainakin minun silmiäni häiritsee.

Mutta tosiaan, tieni vie tuolle rikospaikalle varmasti vielä useampaan otteeseen, katsotaan jos löytyisi vielä lisää ihastuksia.


sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Rauhallisen viikonlopun loppusuoralla

Eilen vietettiin pyhäinpäivää, joka jollain tasolla merkitsee ainakin itselleni talvikauden ja joulunodotuksen virallista alkua. Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka haluavat viettää pyhinpäivn hiljentyen ja rauhoittuen rakkaiden ihmisten kesken. Onneksi minulla oli tuo mahdollisuus tänäkin vuonna, kun pääsin kotiseudulle muutamaksi päiväksi ja vielä samaan aikaan kuin siskoni ja hänen pieni poikansa.


Ohjelmaan kuului toki myös kynttilöiden viemistä haudoille. Kuva on hautausmaan uurnalehdosta, joka on toisen isoäitini viimeinen sija. Ihastelimme tuota oikeassa reunassa nkyvää vatavaa ruusukimppua, jossa oli mukana myös niin syväst kaipauksesta ja rakkaudesta kielivä kortti, että aivan tahtoi pala kiivetä kurkkuun.

Pyhäinpäivän tunnelma oli melkoisen jouluinen, sillä valmistimme ruuaksi pienen kinkun kastikkeineen, kaupasta löytyi myös porkkana- ja perunalaatikkoa. Vähän murehdin, syökö jouluruokien etukteiskorkkaus niiden arvoa itse joulusta, mutta no jaa - eipä ateriaan kaikkia joulun herkkuja kuulunut ja pikkukinkkukin maistui aika erilaiselta kuin se joulun juhlavampi sisaruksensa.


Äitini oli keksinyt muuton jälkeen vihdoin paikan tälle metallihimmelilleen, se pääi täll kertaa silmäniloksi terassille.  Tämä himmelihän ei ole ollut vain joulukytössä, vaan se on ollut aihemmin olohuoneessa ympäri vuoden. Mitä sitä nyt noin kaunista esinettä varastoon piilottaisi suurimmaksi osaksi vuotta. Kynttilät kuitenkin syttyvät vain joulun aikaan.

torstai 1. marraskuuta 2012

Lisää kauniita uutuuksia

Oi ja voi, kylläpäs pientä ihmistä nyt koetellaan. En tiedä johtuuko se kenties tämän vuoden sisustus- ja koristelutrendeistä vai kiinnitänkö minä asioihin tavallista enemmän huomiota, mutta tunnun jatkuvasti törmäävän kaupoissa aivan ihaniin joulujuttuihin, joiden eteen jumitun huokailemaan pitkäksi aikaa. Ja juuri nyt, kun yritän hillitä menojani.

Nämä Sian herkät riippuvat oksat "jääkristalleineen" pysäyttivät eilen.


Ja onneton kännykkkamerakuva ei tee noille edes oikeutta, pitäisi nähdä kolmiulotteisena. Miten kauniilta näyttäisikään kokonainen kimppu tuollaisia maljakossa maustettuna hillityllä valosarjalla, joka toisi nuo kristallit esiin. Mutta kas, hinta yli 22 euroa oksalta, joten kimppu olisikin jo suurempi sijoitus. Tosin yksikin oksa olisi jo näyttävä, tätä sietää jo hiukan harkita. (ja taas kytätä tarjouksia ja joulun jälkeisiä aleja) 

Nuo pehmokuusetkin olivat aika suloisia. Olen kyllä tykstynyt Sian tyyliin kovasti, siitä lähtien, kun työskentelin pikkuisessa sisustusliikkeessä kuusi vuotta sitten. Se oli muuten ihanaa joulun aikaa, kun sai koristella liikettä niin paljon kuin sielu sieti ja paketoida asiakkaiden lahjoja.

Oi lottovoittooo, täällä olisi sinulle hyvä käyttäjä. Osuisitko jo vihdoin kohdalle?

Ja ai niin, nythän on marraskuu! jotenkin joulu tuntuu heti olevan paljon lähempänä ja siitä puhuminenkin sallitumpaa. Marraskuun alku tietää myös sitä, että ainakin Helsingin Stockmannin joulumaa avataan piakkoin. Sitä odotellessa teen pikku visiitin kotiseuduille Etelä-Pohjanmaalle. Katsotaan josko pääsisin jopa metsään haalimaan jonkinlaaista koristus- ja askartelumateriaalia.