tiistai 30. lokakuuta 2012

Kukkakaunotar

Jonkin verran aikaa ja vertailua se otti, mutta eilen kannoin vihdoinkin kotiin tämän kaunottaren.


Kauan haikailemani princettia-joulutähti, joka joskus tottelee myös nimeä syystähti. Väriksi tosiaan valikoitui nyt tuo sähäkin pinkki. (On muuten aika sävy svyyn tuon taustn kynttilän kanssa)

Eri kukkakauppiailla tuntuu muuten olevan hiukan eri menettelytapa tämän kanssa. Toiset kyllä myisivät tätä ihan joulukukkanakin, kunhan tavaraa riittää, toiset lopettavat myynnin marraskuun jälkeen. Viime vuonna viimeiset vietiin joulukuun alussa nenni edessä, enkä enää löytänyt kukkaa muualta.  Kannattaa siis hankkia ajoissa, jos tällaisen tahtoo.

Hassusti kyllä toi taas pienen lisäsipauksen joulutusta tähn kotiin.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Lahjakasa kasvaa

Se on valmis ja onnistui!  Aina ilmojen kylmetessä sormeni alkavat kaivata jonkinlaista nypläämistä, jolloin kesävarastosta ilmestyvät lankakerät ja puikot. Kutomisintoni nostaa siis päätään vain kylminä vuodenaikoina, keväisin ja kesäisin en yleensä suo koko asialle ajatustakaan.

Nyt sormeni lkoivat taas syyhytä ja yksi proekti on jo valmis. Hankin jo viime jouluksi tarvikkeet pienelle siskonpojalleni lahjaksi kaavailemaani huvutettua myssyä varten, mutta kaikessa tohinassa se jäi tekemättä. Nytpä innostuksen puuskassa tekaisin sen ennätysajassa. Ja vieläpä onnistuin!  Se kun ei aina tuon pesukonehuovuttamisen kohdalla ole aina täysin varmaa, olen aika monet työt joutunut hävittämään siksi, että ne joko eivät ole kutistuneet huovutuksen aikana tarpeeksi ja jääneet siksi valtavan kokoisiksi tai stten ne ovat kutistuneet liikaakin.

Tämä muokkautui kahden pesukonepyörityksen jälkeen täydellisen kokoiseksi alle 3-vuotiaalle naperolle.


Myssyssä on siis korvaläpät, jotka eivät kuvassa erotu niin hyvin. Harkinnassa on, käsittelenkö korvia vielä enemmän suppuun, vai annanko olla tuollaisina.

Vielä myös hiukan mietin, uskaltaisinko heittää toutoksen vielä kolmannen kerran huopumaan, jotta tuo himean erottuva neulepinta tasoittuisi vielä lisää. Osaisiko joku ekspertti tai muuten kokeneempi huovuttaja sanoa, voinko rauhassa laittaa myssyn vielä 40 asteen pesuohjelman läpi, vai voiko myssy vielä kutistua ylipieneksi?  Toimisiko märkähuovutus?  Siinä pelkään myssyn vain venyvän ja vanuvan.

Joka tapauksessa joulupukin lahjataakka se vain lisäntyy. Mukavaa olla ajoissa.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Talvikauden parhaita puolia

Olen ehkä siitä erikoinen jouluihminen, että en erityisemmin pidä talvesta. Tulen kyllä talven kanssa toimeen, mutta inhan sitä, että on kylmä, pitää pukea kauheasti päälle, jalat kastuu, pimeys vaikuttaa ikuiselta ja samaa mennään monta pitkää kuukautta.

Joulu on se turvasatama keskellä kamalinta talvea. Olen usein miettinytkin, että hulluksihan kaikki tulisivat, jos joulua ei vietettäisi. Ennen sitä pystytän nauttimaan siitä ilosta, ett joulu on ihan kohta ja pääsee hengähtämän arjesta. Joulun ja uuden vuoden jälkeen taas alkaa vakuuttua siitä, että kyllä se uusi kevätkin taas kohta tulee.

Kuitenkin, on talvikaudessa puolensakin. Yksi niistä on tietysti lumi. Ihanteellinen talveni olisi sellainen, etta lunta olisi joulukuusta maaliskuuhun ja pakkasta korkeintaan 10 astetta. Lumi sentään tuo pimeyteen vähän valoa ja kaunistaa maiseman, pieni pakkanen estää liian mrkyyden.
Noh, ensilumi tuli tänään tänne eteläänkin. Vähän turhan aikaisin minusta, mutta näyttäähän tuo nätiltä.


Toinen talvikauden suosikkini on sitrushedelmien sesonki. Appelsiinit ja erityisesti makeat satsumat ja klementiinit ovat herkkua ja voisinkin kiskoa niitä vaikka kilon päivässä. Josatin syystä minusta tuntuu, että myös nämä ihanuudet saapuivat tänä vuonna ajoissa, sillä ainakin ihanan pulleita, mehukkaita ja makeita satsumoita olen kaupasta raahannut. Näitä minulla täytyy aina jouluisinkin olla kunnon varasto. Sitrushedelmän tuoksu kuuluu jouluni tuoksumaailmaan ja onpahan välill kevyempääkin syötävää kuin suklaa ja kinkku.


Hedelmävadin virkaa toimittava tarjoiluastiani on jatkuuvasti mittojensa äärirajoilla. En vain ole löytnyt mieleistäni suurempaa kulhoa hedelmiä varten.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Katseltavaa kaupoilla

Oijoi, eksyinpä sitten Kodin1:n jouluosastolle ja sain haahuilla siellä silmät innosta säihkyen aika tovin. Oli nimittäin niin paljn juuri minun näköisiäni koristeita, värimaailmakin keskittyi rakastamaani hopeaan. Joukossa oli myös hiemän huurteisen vaaleaa turkoosia, sek tietysti perinteisemmät punaiset ja kullat.

Ikävä kyllä oma budjetti ei juuri nyt antanut myöden ostaa mitään, (tontuuut, näitä voisitte tuoda oven taa) mutta muutaman jutun laitoin mieleen. Vaivihkaa myös kuvailin omia suosikkejani esiteltäväksi.


Nuo patinoituneen hopeiset tammenterhot olivat niin täydellisesti silmääni hivelevät, että melkein itkettää. Toivottavasti niitä olisi jäljellä vielä sitten, kun oma rahatilanne on rennompi tai alennusmyyntien aikaan.






















 Nuo vanhat avaimet antoivat idean seurailla kirpputoreja "sillä silmällä". Jospa joku myisi vanhoja kauniita avaimia siell, niitä voisi alkaa pikkuhiljaa keräillä. Kulkuskimput taas pitivät hauskaa kilinää.


Näiden lehtien edessä huokailin pitkään. Niitä oli useita erilaisia ja  pystyisin hyvin kuvittelemaan tuollaisia omaan kuuseeni sitten joskus. Hintaviakin ne kyllä olivat, 5 euroa kappale, joten aika kalliiksi tulisi hankkia kuuseen laitettavaksi useampia.


Näitä olikin vaikeampia kuvata selkeästi, mutta olivat niin ihastuttavia, etten malttanut olla esittelemättä. Puut muodostuvat siis kahdesta siluettitasosta, jotka on asetettu ristikkäin pystyyn. Todella kauniin näköisiä, mutta vähän hankalan kokoisia. En tiedä toimisiko useampi tuollainen kuusessa kovin hyvin, mutta sitten taas ne ovat mielestäni turhan pieniä riittääkseen koristeeksi yksinään. 


Näiden suloisten pikkupallojen läpimitta taisi olla noin 3-4 senttimetriä.

 

Ja löytyihän sitä kotoisan pohjoismaisempaakin ilmettä amerikkatyylisen kimalluksen lisäksi.


maanantai 22. lokakuuta 2012

Joulukukkien talvitelat

Hei vain kaikille uusille lukijoille! Hauskaa nähdä, että teitä alkaa pikkuhiljaa kerääntyä.

Palasin myöhään eilisiltana viikonloppureissulta Tampereelta. Uusia ja vanhoja ystäviä ja aina tässä seurassa odotettavissa olevaa naurua ja eriskummallisia tilanteita. Ikä lisäntyi taas ainakin vuodella ja teki hyvää tässä lievästi stressaavassa työnhakuvaiheessa.

No, kuitenkin, laitoin tuossa männä viikolla amarylliksiani ikkunalaudalta talviteloille keräämään voimia joulua varten, mutta totesin, että toisen kukan peli taitaa olla pelattu.


Tämä amaryllis siis pääsi joskus viime vuonna kuivahtamaan, jonka jälkeen sain sen kuitenkin elpymään sen verran, että uusia lehtiä se on alkanut kasvattaa. Viime talvena ei kuitenkaan kukkavanaa tullut ja lehdetkin ovat jääneet kitukasvuisiksi ja tuollaisiksi surullisen roikkuviksi. 

Haluaisinkin kysyä nyt kaikilta, joiden viherpeulako kukoistaa omaa aloittelijan vihertävää vastaavaa enemmän: Onko tällä yksilöllä enää mitää toivoa kukkia koskaan, vai päästänkö poloisen "tuskistaan"?

hiukan harmissani tästä mahdollisesta menetyksestä olen, koska tämä amaryllis oli aivan upea valkoinen. Siis silloin kun se kukki. Punaiseni on jälleen tänä vuonna kasvattanut komeat lehdet ja odotankin sen kukkivan taas hyvin. 

Jos tämän yksilön ruukku on vapautumassa, niin haluaisin tyttää sen princettialla, joka on siis joulutähden pienikokoisempi lajike, jota saa upeissa pinkin eri sävyissä. 

Olen kovasti yrittnyt etsiä princcettioita ympäri Helsinkiä, mutta huonolla tuloksella. Stockmannilla olen kukan bongannut, mtta hinnassa tuntui olevan jonkin verran niin sanottua stockkalisää, joten päätin vielä odotella muuta tarjontaa.
Pianhan niiden pitäisi jo kovasti olla kaupoissa, sillä Suomessa tuolle on oltu lanseeramassa nimeä "Syystähti" ja ainakin viime vuonna viimeiset myytiin joulukuun alussa, enkä ehtinyt saada silloin omaani. (minusta tosin on vähän outoa, miksi tuota ei voitaisi myydä myös joulukukkana)

Itse haluaisin joko tuon voimakkaimman pinkin tai sitten hennoimman sävyn. Kunhan vain niitä löytyisi. Jos siis olet nähnyt näitä jo muualla myynnissä, niin vinkkaa vaikka kommenteissa.

Itselleni rakkain joulukukka on kutenkin hyasintti melkeinpä puhtaasti tuoksun vuoksi. Kuusen ja hyasintin tuoksu yhdessä on jättänyt mieleen niin vahvan tuoksujäljen, joka merkitsee aina ja ikuisesti joulua. tämä princettia olisi kuitenkin omiaan tuomaan pieneen kotiini pienen silauksen joulun tuntua jo nyt näin etukäteen.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Tahdon risuja

Niin, monillehan risut ja oksat ovat huono juttua, sillä ne tarkoittaa, että ei ole käyttäytynyt hyvin. Itse kuitenkin ilahtuisin suuresti, jos joku toisi minulle nipun kauniita oksia. Rakastan koristeita, joissa on ripaus luontoa, erityisesti puun elementtejä.

House and Home
Oksakimppu on yksinkertaisuudeessaan näyttävä koriste vaikka sellaisenaan, mutta sitä voi vaikka vuoden ympäri koristella kauteen sopivaksi. Jouluakin on helppo ujuttaa kotiin lisäämällä pikkuhiljaa oksille koristusta. Pelkkä kirkas valoketjukin oksilla saa aikaan todella kauniin efektin.

 Upean näköinen on myös yksi suuri oksa, joka on nostettu roikkumaan katosta vaakatasossa.

Country Living























Itselläni on  kyllä eräänlainen risukimppu kotini nurkassa, mutta sitä on hiukan vaikea koristella, sillä oksat suoristuvat liikaa ylöspäin. Projektinani olisikin hankkia yksi tai kaksi oksaa käppyräisen peikonpähkinän oksaa, jotka ovatkin ihanteellisia sisustus- ja koristuspuuhaan näyttävyytensä vuoksi.

Favim
Country Living





Oksat voi myös maalata joko kokonaan toisen väriseksi, vaikkapa valkoiseksi. Huurteisen ilmeen saa spreijaamalla oksat kevyesti valkoisella tai hopeanhohtoisella maalilla. Valkoisella maalaaminen tekee tosin oksista mielestni talvisemman näköiset.
Olen joskus nähnyt lehtikuusen oksia valkoisiksi maalattuna ja ne olivat pikku käpyineen todella kauniita. Lehtikuusen oksat kyllä toimivat myös sellaisenaan ilman maalia.

All you

Home Trend Design



House to Home
Trendy Tree








keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Pikkulahjoiksi vaniljauutetta

Haa, kerrankin olen ajoissa asialla. Halusin jo viime vuonna tehdä ystäville annettaviksi pikkulahjoiksi pienet pullolliset itsetehtyä vaniljauutetta. Ongelma vain oli siinä, että ajatus syntyi vähän turhan lähellä joulua. Vaniljauutteen tekeytymiseen kun kannattaa varata ainakin kuukausi tai pari - riippuen hiukan siitä, kuinka paljon vaniljaa ja nesteeksi tuelvaa alkoholia laittaa.

Nyt kuitenkin muistin aiemmat aikeeni, seinä vain nousi vastaan siinä, etteen tahtonut löytää sieviä pieniä pulloja lahjoja varten. Tyydyin lopulta tuollaisiin somiin pikkupurnukoihin. Laatu vain ei ollut mitään superpriimaa. yhdestä purkista halkesi siististi pohja hauskan napsahduksen saattelemana, kun kaadoin siihen kuumaa vettä desinfiointia varten. Samoin nuo tiivisteet hiukan huolestuttavat, mutta toivottavasti ne nyt pitävät. Näillä kun on nyt mentävä.


Kuvassa nestettä ei ole ihan täyteen asti, sillä olin arvioinut sen tarpeen vähän pieleen. Löysin kuitenkin yhden pullonpohjan ja täytin myöhemmin purkit täyteen. Neste siis tummuu ajan muota kauniin tummanruskeaksi, kun vanilja liukenee siihen. On kuulemma valmiina niin paljon parempaa tavaraa kuin mikään valmis vaniljasokeri.

Vaniljauuteella taitaa olla yhtä vaihtelevia reseptejä kuin on tekijöitä ja henkilökohtaisia makuja. Perusresepti taitaa kuitenkin useimmiten kuulua niin, että 1-2 vaniljatankoa halkaistaan pitkittäin ja laitetaan pulloon/purkkiin, johon kaadetaan vielä päälle n. 2 dl kirkasta vahvaa alkoholia, esimerkiksi vodkaa tai rommia. (omat purkkini olivat alle desilitran vetoisia, joten laitoin puolikkaan vaniljatangon per purkki)

Sitten pullojen ja purkkien annetaan vain olla viileässä ja valolta suojassa noin 1-2 kuukautta, mielellään pidempäänkin, sillä aine vain paranee mitä pidemmin se saa tekeytyä. Tekeytymisen aikana astioita kannattaa käännellä noin kerran viikossa, että uute tasoittuu.

Tosiaan, mitä enemmän vaniljaa käyttää suhteessa alkoholiin, sitä nopeammin uute valmistuu käyttökelpoiseksi. Ajan myötä maku vain vahvenee.
Tämhän on myös periaatteessa ikuinen mauste, sillä kun uute hupenee, voi alkoholia ja vaikka vaniljatankoakin lisätä ja näin jatkaa uutetta.

Nyt ovat omat uutteeni tekeytymässä, teinpä oman purkin itsellenikin. Sitten vain odotellaan ja suunnitellaan, millaiseen asuun purkit puen sitten jouluna. Ja jos joku vanhoista ystävistäni sattuu käymään täällä nuuskimassa, niin unohda nähneesi tämä. :) 

maanantai 15. lokakuuta 2012

Virallinen lähtölaskenta on alkanut

Käväisin tänään kaupungilla ja totesin, että näemmä ainakin suurimpien liikkeiden ja ketjujen kauppiailla on ollut joko sanaton sopimus tai vain samankaltaiset suunnitelmat aloittaa joulusesonki lokakuun puolesta välistä. Joulua alkoi nimittäin tupsahdella hykerryttävästi esiin sieltä sun täältä.

Mitään muuta ei tällä kerralla tarttunut mukaan, paitsi hopeamaalia tulevaa projektiani varten. Olen siis jo pitkään etsinyt hopeaista porofiguuria pöytäkoristeeksi, mutta en ole löytänyt mieleistäni (viime vuonna jokaisessa oli kunnon jenkkityyliin puoli kiloa varisevaa glitteriä päällä) Päätinkin nyt hankkia jostain yhden tai jopa useamman edullisen leluporon tai -patsaan ja maalata ne itse mieleisekseni. Ongelma vain on nyt se, etten tahdo löytää enää minkäänlaisia porofiguureja. Kokoa saisi siis olla sen verran että koristeen huomaa ja se ei nyt ole niin nukaa, onko kyseessä oikeasti poro, kauris tai peura. Kunhan nyt saisin sen hopeisen hirvieläimeni! Kauniisiin sorkallisiin törmänneet, vinkatkaa näköhavainnosta minullekin, joohan?

Kuitenkin, heiluin sitten vaivihkaa puhelimen kameran kanssa ja ikuistin muutaman jouluisen aiheen.


 Itse en niinkään välitä kärpässienistä joulukoristeina, mutta niitä on ainakin viime vuosina alkanut näkyä enemmän Suomessakin. Varsinkin jouluisissa asetelmissa. Tiger-nimisessä tilpehöörikaupassa olikin läjä kauniisti hohtavia sienituikkukuppeja. Tiedoksi siis niille, jotka kärpässieniin ovat tässä mielessä mieltyneet.

Jouluvalopuolella monessakin paikassa näkyi olevan tuollaisia hauskoja ornamenttikuusia. En ole nähnyt tuota valojen kanssa mutta valoketjut siis kulkevat kuusen oksia pitkin. Uskon koristeen olevan aika upea valaistuna, mutta se on ilmankin hauskan näköinen. Itselleni ei kyllä tuollaiselle ole paikkaa, ikävä kyllä.

Pitää kuitenkin laittaa idea korvan taa. Kätevä tekijähän rakentaa samantyyppisen koristuksen itsekin. Rungon voi tehdä vaikka puusta tai hitsaustaitoisena metallista. Sitten vain oksille mieleisiä koristeita riippumaan. Valoköynnöksenkin voi ujuttaa mukaan. Koristeinahan voisi käyttää myös esimerkiksi kimaltavia kristalleja. Tai mitä tahansa kauniita esineitä. Huomasin hauskana yksityiskohtana, että tuossa alkuperäisessä puussakin nuo ympyrän muotoiset sydänkoristeet ovat samanlaisia riipuksia, joita olen nähnyt joskus korva- ja kaulakoruina.



Indiskassa joulua ei oltu viellä ehditty laittaa täysin esille, mutta näyteikkunassa oli pieni sneak peak ja lupaus uuden rakentamisesta. tulossa on näemmä ainakin tuollaisia "nastoja", joilla mistä tahansa kynttilöistä saa itselleen adventtikynttilät. Toteutus näytti kaikessa eleettömyydessään hyvältä.
Odotan kyllä Indiskan jouluvalikoimaa innolla. Heillä on aina ollut ainakin omaan silmääni mukavan erilaisia ja hurmaavia koristeita.

Ruokakaupassa taas törmäsin joulumakeisvuoreen. Silmäilin valikoiman pikaisesti läpi ja uutuuksina (tai ainakin minä en muista näitä aiemmin nähneeni) näytti olevan ainakin isoon laatikkoon pakatut Pätkis-paperikonvehdit Fazerilta, myös Omareita näytti saavan nyt isossa boksissa.  Maraboulta löytyi ihanan näköisiä suklaasydämiä nougat täytteellä. Näitä siis, mutta eri nimellä. Pandalta puolestaan silmiin otti paperiin pakatut Juhlapöydän konvehdit. Kahden erilaisen pakkauksen makuvaihtoehdot olivat toffee ja minttu-toffee.

---

Ja ai niin, kun kerran etsintäkuulutin jo porojakin, niin voisin myös huudella muuta tarpeellista, jota en millään ole löytänyt. Haluaisin tehdä joululahjoiksi vaniljauutetta, joka pitäisi piakkoin saada tekeytymään. En vain löydä mistään tarpeeksi pieniä suljettavia lasi- tai kovamuovipulloja, joihin uutteen voisi tehdä. Otan siis ilolla vastaan vinkkejä siitä, mistä voisi löytää tarkoitukseen sopivia sieviä pikkupulloja tiiviillä korkilla. En haluaisi joutua tekemään lahjoja rujoihin muovisiin pakastepulloihin.

Menen kohta alkoon ja haalin heiltä kaikki pikkupullot...

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Varhaisia löytöjä

Niin, lupasin esitellä, mitä löysin eilen Sokoksen alennuspöydältä. Mukaan tarttui siis aivan hurmaavat Sian roikkuvat koristelinnut ja Pentikin upean punainen lasimaljakko. hintaa koko satsille kertyi vain 22 euroa, eli mielestäni aika hyvä diili.

Mökötän nyt hiukan sitä, miltä nuo kuvat ja erityisesti linnut niissä näyttävät. Linnut ovat siis lasia, joka on kuvioitu kiiltävillä hopeatäålillä ja nuo kummatkin heijastavat pinnat yhdessä tuntuu peilaavan pienimmänkin valonsäteen niin, että linnut oli lähes mahdoton saada kuviin tarkkoina.


Suunnittelija on tosin tehnyt pienen ajatusvirheen noiden ripustuslenkkien kohdalla. Ripustuskohdat kun ovat lintujen selässä sellaisessa asennossa, että osa kavereista kenottaa roikkuessaan tuolla lailla hölmösti. Kuin saalistussyöksyyn lähdössä!  Mutta mitäpä pienistä.


Hiukan yksityiskohtaa lintujen pinnasta. Näyttää luonnossa todella kivalta.  Ja olen nyt hirveän tyytyväinen muutenkin tähän löytöön, sillä olen aina ajaellut, että sitten joskus, kun minulla on oma kunnollisen koinen koti, jonne voin laitaa oman kuusen omilla koristeilla, niin kuuseen tulee ehdottomasti lintuja.




Tässä vielä tuo upean värinen maljakko. Ensimmäinen joulualhja hankittu. Saa nyt vaan viel nähdä, meneekö tuo siskolle vai kälylle. Tai sitten se pysyy minulla...


lauantai 13. lokakuuta 2012

Varaslähtö

Miksihän tämä vuosi on erilainen? Yleensä alan kyllä suoda ensimmäiset ajatukset joululle jo lokakuun alussa syntymäpäiväni aikoihin mutat tänä vuonnatämä jouluttaminen on ollut kyllä voimakkaampaa kuin koskaan. Aiemmin olen vielä lokakuun puolella todennut, että ei se nyt vielä kannata ja unotanut koko asian.

 Nyt suorastaan kaipaan jo joulua, enkä millään malta olla suunnittelematta kaikkea. Ja tunnelmoimatta! Hupsista vain, esiin pääsi jo kynttilät ja pienimuotoinen tunnelmavalokin.Glögipullokin sai kyydin kotiin, kylläpäs se maku olikin taas ihana.


Tällaista siis eilen. Harmittaa, että noita Arabian pupuja ei taideta enää tehdä. Tuon yhden sain viime vuonna lahjaksi ja se on vähän yksinäinen.

Päivällä kävin hakemassa kirjastosta pinon joulukirjoja. En nyt ihan kaikkia ottanut mukaan, vähän pitää vielä hillitä. Kaikki eivät tosin olleet vielä edes esillä, vaan virkailijan piti hakea jotkut ehdottomasti haluamani varastosta.

Kaupassa silmät osui pöytään, jossa oli viime vuoden joulutavaraa hyvällä alennuksella. Ja tarttuihan sieltä jotain kivaa mukaan, esittelen löydöt myöhemmin, kun saan ne kuvattua päivänvalon aikaan.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Täydellinen joulukoti

Ah, törmäsin tämän talon myynti-ilmoitukseen ja ihastuin. Koko kokonaisuus olisi niin kovasti minua, sillä minulla olisi haaveissa talo, joka saisi olla vanha ja muutettu asuttavaksi juuri jonkun toisen käyttötarkoituksen jälkeen. Unelmoin juurikin hirsiseinistä ja näkyvistä kattohirsistä. Lautalattiat ja vanhat tulisijat iso plussa. Jostain syystä tämä ihan talo ja pihapiiri toivat mieleeni joulun ja saivat haaveilemaan, miten pukisin juuri tuollaista taloa jouluun. Voi itku ja tiraus, miten tunnelmalliseksi moisen saisi.


 

 Näen sieluni silmin tuon kauniin portaikon jouluasussa. Lyhtyjä ja koristepuita, kyllä vain.



Sali kylläkin saisi hirsiseiniinsä ja kattoonsa oitis uuden maalikerroksen, kuten eteisessä. Koiran voisin ottaa kaupan päälle!

  
Keittiökin saisi maalia. Oikeastaan vain nauttisin siitä, että saisin tehd talossa jotain ihan itse. Vanha hella suorastaan huutaa kynttiläasetelmia.



Ja tämä, senkin viimeinen niitti. Olen pikkutytöstä asti haaveillut tämäntyyppisestä ikkunallisesta lukusopesta.


Lisää kuvia talosta ja pihapiiristä täällä Oikotiellä. 

Ikävä kyllä ihasteluksi jää, ellen satu voittamaan pääpottia huomenna lotossa. Porvookin voisi olla muuten ihana asuinpaikka, mutta epäilen töiden löytymistä ja kulkuyhteyksiä näin autottomana. Voi käytännöllisyys, miksi sinun täytyy aina olla niin tylsän välttämtöntä?

tällaisten omien kotien haaveilu voi johtua siitäkin, että asustan sinkkuna pienessä yksiössä ja joulun tulen viettämään lapsuuden maisemissa äidin luona. Edes lapsuudenkotia en pääsee enää laittamaan, koska siitä vastaa nyt veli ja kälykokelas, jotka remontoivat taloa parhaillaan. Liekö jonkinlaista juurettomuutta, kun ei ole sitä omaa Kotia isolla K:lla, jota pääsisi laittamaan. 

Noh, joulusta tulen joka tapauksessa nauttimaan.

torstai 11. lokakuuta 2012

Alku joulun aakkosin

Tässä sitä ollaan ikioman joulublogin kanssa. Löysin joulublogien maailman vuosi sitten ja nyt asiaa kypsyteltyäni päätin perustaa omani nyt, kun joulu alkaa hiipiä mieleen. Mikäs sen paremmin läppeensä jouluihmiselle sopisi - pääsen fiilistelemään ja tunnelmoimaan rakastamaani vuodenaikaa niin paljon kuin haluan pakottamatta satunnaisia seurassa olijoita hermoromahduksen reunalle ja ehkä jopa jakamaan innostuksen muiden samanmielisten kanssa.

Blogin nimi on minulle mieluisesta modernimmasta joululaulusta, Enkelikellosta. Se myös viittaa siihen tiukujen helinään, joka tuo välittömästi joulun mieleeni. Ja oikeastaan päässä alkaa soida pienet tiu'ut heti, kun ajattelen, kuulen tai näen jotain jouluun viittaavaa. Joulun ääni ei ole kilinä, kolina, kilkatus eikä etenkään hälinä. Se on kaunis, hento helinä.

Katsotaan miten akan käy ja kuinka pitkäikäinen tästä blogista syntyy.

Julistan täten blogin avatuksi omilla jouluaakkosillani, joita monissa muissa blogeissa onkin jo ehtinyt näkyä.

A - Aatto on niin ilmeinen vastaus, että vastaankin aatonaatto. Rakastan aatonaaton odottavaa tunnelmaa ja viimeisiä valmisteluja. Joulun tuoksua, joka syntyy uunissa paistuvasta kinkusta, hyasinteista ja sisään tuodusta kuusesta. Rakkaiden koristeiden esiin kaivamista ja paikoilleen asettamista. Ja erityisesti sitä autuasta hetkeä, kun päivän tohinat on tohistu ja saan viimein illalla istua alas läheisten kanssa ja miettiä, että tässä tämä autuas hetki ja tunnelma taas on.

B - Baileys. Muuta en tähän keksi ja ajattelin jo nyt tekeväni suvun aattoherkuksi Baileys-kakun. Sopii mainiosti joulun makumaailmaan myös esimerkiksi kaakaon tai kahvin mausteena.

C - Christmas Song. Vaikka oikeastaan suomen kieli on joululaulussa minulle plussa, kuuntelen paljon joulumusiikkia myös englanniksi. Tämä on yksi alkuperäissuosikeista yhden suosikkitulkitsijan laulamana. Mikä vanhanajan tunnelma.



D - Disney. Joulun aikaan tulee varmasti katseltua jotain Disneyn tuotantoa ihan yrittämättäkin.

E - Elävä tuli. Joulun aikaan laitetaan joka ilta pihaan kynttilöitä ja ulkotulia. Nyt perinne hiukan muuttuu, sillä tulen viettämään joulua äitini luona, joka muutti juuri pienempään asuntoon lapsuudenkodistamme. Vanhaa kotia hallitsee nyt veli ja häen morsiamensa. Mutta eiköhän ne kauniit tulet saada aikaan myös idin luona ja vanhassa kodissakin varmasti aikaa vietetään.

F - No se Fazer. Vähän sama kuin Disneyn kohdalla, kuuluu jouluun aika lailla itsestään.

G - Glögi, jota kuluu talviaikaan melkoisesti. Minun glögiini kuuluvat mantelit, mutta rusinoille sanon tiukan ein.

H - Hiljaisuus ja hiljentyminen. Jouluuni kuuluu pienet hiljaiset hetket, jolloin tulee mietittyä enemmän ja vähemmän syvällisiä.

I - Ilo, joka näkyy joulua viettävien ja hetkestä nauttivien ihmisten kasvoilta.

J -  Jännitys. Parina vuotena meidän sukujouluun ei hankittu joulupukkia sillä nuorimmatkin serkut varttuivat asian yli. Nyt kuitenkin pukki taas käy, sillä uutta sukupolvea on alkanut siunaantua. Ja kyllähän se vielä tahtoo jännittä myös tällaista vanhempaa kakaraa.

K - Kuusi. En voisi kuvitellakaan, että jouluna ei olisi aitoa kuusta sisällä. Tärkein koristus.

L - Moni vastaa tähän lumi ja onhan se trkeä fiiliksen luoja, kun siihen on tottunut. Minä vastaan kuitenkin lapset, koska lasten suhtautumista jouluun on aina ilo seurata.

M - Makeiset, totta kai. Jouluna täytyy saada vähän herkkuja. Meillä on ollut tapana ostaa namipöytään joulumakeisten lisäksi irtokarkkeja.

N - Nauru kuuluu meidän ilomielisen perheen ja suvun joulunviettoon olennaisesti. Jouluaattona erityisesti naurattaa se hetki, kun avaamme suvun kesken "Salaiset tonttupakettimme". Jokaiselle on siis arvottu ennen joulua salainen henkilö, jolle hankitaan jokin lahja. Pakettiin liitetään jokin tervehdys, joka luetaan ääneen ennen lahjan avaamista.

O - Ostoksilla voi väsähtää ja hermostua, mutta jollain lailla nautin tehdä ainakin osan ostoksista juuri silloin monien kammoaman jouluhässäkän aikaan.

P - Perunalaatikko on suosikkini laatikoista ja usein santsaankin vain sitä kinkun ja salaatin kanssa.

Q - No kuu!  On hienoa, jos joulunaikaan olisi kaunis kuutamo ja yötaivas.

R - Rauha on jouluna käsinkosketeltava. On upeaa vain olla ja nauttia olostaan ilman kiirettä minnekään.

S - Suku on ehdottomasti iso osa jouluani. Meidän suku ei ole pahin vaan yleensä aika paras. Suuren suvun kanssa vietetään koko aatto ja yleensä vieraisilla pistäydytään joulupäivän ja Tapanin aikanakin puoliin ja toisiin.

T - Tuoksut ovat iso juttu tunnelman luomisessa.

U - Ulkoilu. Jouluna pyritään ulkoilemaan varsinkin nyt, kun mukana menossa on siskon touhukas 2,5-vuotias. Kovallakin pakkasella aattoon kuuluu ainakin hautausmaalla vierailu.

V - Viiniä juodaan jouluaterialla ja varmaankin vielä illan tullen lasillinen tai pari.

W - Wanhan ylioppilastalon joulumyyjäiset Helsingissä (vaikka ihan yksöis-V:llähän tuo kuuluisi oikeasti kirjoittaa). Ihana tunnelma tungoksesta huolimatta, upeita käsitöitä ja yleensä myös hyviä lahjahankintoja.

X - Xmas, eipä tähän muuta saa.

Y - Ystävät. Joulupäivän iltana tai viimeistään tapanina on ollut tapana kokoontua yhteen paikkakunnalla olevien vanhojen ystävien kanssa.

Z - Zacharias Topeliuksen lyriikka joululauluissa. Onhan nyt En etsi valtaa, loistoa, sylvian joululaulu ja Varpunen jouluaamuna omiakin ikisuosikkeja

Å - Åbo eli Turku på Svenska. Kyllähän se joulurauhanjulistus tulee aina seurauttua kummallakin kielellä.

Ä - Äidin kanssa olen viettänyt jokaisen jouluni ja toivottavasti tulen jatkossakin viettämään. Äidin bravuurina on ollut saada joka vuosi pieni hermoromahdus pari päivää ennen jouluaa, koska hän on aina kuvitellut, että hän joutuu tekemään kaiken, vaikka me lapset olemme aina yrittäneet sanoa, että hän voi kyllä pyytää meitäkin apuun. Ja kyllähän me omatoimisestikin osallistumme järjestelyihin. Se on vaan äidin tapa. Aatonaattoiltana yleensä äidin joulupinkoilukin hellittää.
Tänä vuonna toivottavasti äitikin voi ottaa rennommin, sillä siivottavana ja laitettavan on pienempi huusholli, eikä koko suku tule aattona ainakaan sinne.

Ö - Ökyähky. Se tulee joka joulu. Siihen päälle onkin aina hyvä otta pienet nokoset.


Follow my blog with Bloglovin