Rajattoman joulu ja joulukalenterin luukut 17. & 18.

Eilen oli niin haipakka päivä, etten ehtinyt edes avata bloggeria. Mutta olipas se myös mukava päivä. Kävin nimittäin vihdoinkin lauluyhtye Rajattoman joulukonsertissa, oikein Musiikkitalolla. Paikalla oli myös presidenttipari, tosin hyvin matalallaorofiililla. Enpä olisi heitä edes hoksannut, ellen olisi sattunut bongaamaan silloin, kun he muiden mukana saliin saapuivat.

Konsertti oli nautinto ja visuaaliset tehosteet kruunasivat sen. On se vain upeaa mitä ihmisäänellä voi tehdä. Ja miten kauniisti se soi Musiikkitalon akustiikassa.

Rajatonhan täyttää ensi vuonna 20 vuotta ja ryhmästä kyllä huomaa sen, että yhdessä on tehty töitä pitkään. Esiinytmisessä näkyy rentous ja se, että vieläkin on kivaa yhdessä.
Itse olisin vain toivonut, että mukana olisi ollut enemmän perinteisempiäkin joululauluja, kun kerran joulukonsertista oli kyse. Ymmärrän kyllä, että yhtye halusi tuoda esiin myös uuden levynsä heille tehtyjä kappaleita, mutta olisiko edes yksi voitu korvata jollain oikein klassisella joululaululla, joita Rajaton kyllä on esittänyt niin värisyttävästi.

Onneksi sentään kuultiin niitä joululaulujakin. Tämä on Rajattomalta suosikkejani, vaikka ei niitä perinteisimpiä olekaan.

---

Kun Touko eilen kuuli jäävänsä päiväksi yksin, se päätti käyttää ajan hyödykseen retkeillen. Vähän jännitystä tontun elämään.

Tänään Touko puolestaan halusi juhlistaa neljättä adventtia paraatilla. Minä en ihan osannut sanoa, miten se nyt yhtäkkiä onnistuisi. Mutta tontulla näyttää olevan keinonsa.

Joulumusiikkikausi on avattua - Levyarviossa A Pentatonix Christmas

Yleensä minulla on sellainen sääntö, että joulumusiikkia ei kuunnella ennen marraskuuta. Nyt kuitenkin tämän päivän lumi- ja räntäsateen innoittaman päätin tehdä muutaman päivän poikkeuksen, kun huomasin a cappella-yhtye Pentatonixin julkaisseen uuden joululevynsä, A Pentatonix Christmas.

Pentatonix on taitava ryhmä, mutta a cappella on minun suhteeni aina vähän hit or miss -asemassa. Pidän perinteisemmästä tyylistä, mutta väsyn liikaan kikkailuun nopeasti. Tällä uudella levyllä kikkailaan äänillä aika paljon, joten minut tämä jättää ikävä kyllä vähän kylmäksi. Iloinen ja uudenaikainen tunnelma kyllä sopii näin etukäteen nautittavaksi, jos sitä varsinaista joulumusiikkikautta ei vielä malta aloittaa. Esimerkiksi afrikkalaisen perinnemusiikin rytmeille kumartava O Come, All Ye Faithful toimii omalla tavallaan, mutta se jouluisuus vähän kärsii. Ja omanlainen klassikkonsa Hallelujah soi äärimmäisen, suorastaan pakahduttavan kauniisti, mutta ei se kyllä joululaulu ole.

Omaan mieleeni oli enemmän viime vuonna julkaistu tunnelmallisempi That's Christmas to Me. Aiempi levy oli myös pidempi, mistä tuli vähän mieleen, että onko tämän vuoden markkinoille raapaistu kasaan vain jotain yli jääneitä kappaleita. Olisipa uudellakin levyllä vähän enemmän materiaalia ja variointia.