Hyvän joulun toivotus kukkasin ja Toukon viimeiset touhut

Se on täällä. Jouluaatto. Lähdemme pikapuoliin viettämään sukujoulua tätimme luo. Tein hänelle kiitokseksi emännöinnistä jouluisen kukkakimpun. Sen saattelemana haluan toivotaa myös kaikille lukijoille oikein ihanaa, iloista ja rauhallista joulua.

Toukokin innostui kukista niin kovasti, että se päätti koristella joulukuusen. Ihan hauska idea, mutta kovin kauan eivät ruusut tuolla kestäisi. Ehkä ensi joulua varten tonttumme keksii keinon saada kuusenkin kukkimaan.

Aatonaaton joulukalenteri

Huuh, mitä mukavaa hässäkkää tämä aatonaatto onkaan ollut. Illalla ehdimme kuitenkin Toukon kanssa tarkastamaan siskon perheen kuusen. Toukopa innostui myös esittelemään vuorikiipeilijän taitojaan karkkikeppiä koukkunaan käyttäen.

Hyvänen aika, joulu on jo huomenna!

Joulun kukkia ja joulukalenterin 22. luukku

Ehdinpäs väkertää tänään oman jouluistutukseni. Omaan jouluuni kuuluu aina hyasintit, sillä niiden tuoksu tuo minulle joulutunnelman. Viime vuosina olen valinnut aina valkoisia hyasintteja, sillä vaikka tuoksua rakastankin, on se joskus melkein liiankin voimakas. Valkoisissa hyasinteissa tuoksu on miedoin, sen jälkeen vaaleanpunaisissa ja sinisissä sitten voimmakkain.

En halunnut istutukseeni liikaa krääsää, joten somistin sen ihan vain sammalella, katinliekolla ja lumisprayllä kästellyillä koiranputkilla. Koiranputkistatuli varsin kivan näköisiä, tosin olisin halunnut lumisuutta hiukan enemmän, mutta spraypurkki lopetti yhteistyön liian varhain. Sammalella on sellainen merkityksellisyys, että töin sen kesällä mökkisaarestamme erästä puutarhaprojektia varten, joka jäikin tekemättä. Sammal on kuitenkin sääilynyt muovipurkissa puolisen vuotta täysin hyvänä. On se ihmekasvi.

 Näitä jouluistutuksia olenkin päässyt tekemään tänä vuonna enemmänkin, sillä pakersimme niiden parissa pri koulupäivää puutarha-alan opinnoissani.

Pahoittelut kuvien laadusta. Kasvihuonella kuvaaminen on valaistuksen erikoisuuden vuoksi aika haastavaa.

Lisäksi teimme koulussa asetelmia myyjäisiin, jotka järjestettiin joulukuun alussa. Saimme ohjeeksi sen, että työt saisivat olla hieman jo jouluisia, mutta eivät liikaa. Ei siis tonttuja ja poroja, vaan modernimpaa ja tyylikkäämpää joulun häivähdystä. Tästä siis vinkkinä muillekin - kotiin hankittava tai vaikka muistamisena annettu joulukukka voi sen ainaisen joulutähden sijaan olla myös sieneen tehty leikkokukka-asetelma. Kunhan veden lisäämisen muistaa, säilyy asetelma kauniina varmasti pyhien yli.

---

Touko vähän suree sitä, että viime aikojen lämpötilat ovat sulattaneet ne vähät lumet myös täältä Pohjanmaalta. Tonttu yrittää kovasti houkutella lunta tänne ennen joulua aika suorasukaisilla vinkeillä, mutta hieman näyttää nyt siltä, että saamme uutta lunta aikaisintaan aattona, jos lämpötila putoaa tarpeeksi alas. Muuten tulee olemaan ikävä kyllä aika vetinen meno. 

Toukon touhujen 21. päivä

Kolme yötä jouluun on. Vaan sepäs ei tonttuamme stressaa yhtään. Se on kuulemma hommansa jo hoitanut ja sai heittäytyä perheemme koiran kanssa makuulle nautiskelemaan takkatulen lämmöstä. Koirapolo vaan taisi olla vierailjan tuttavallisuudesta hieman hämillään.

Tonttujoulukalenterin 20. luukku

Oi onnea. Tänään saimme Toukon kanssa kiivetä junan kyytiin ja puksuttaa sillä lakeuksille. Eipä täälläkään mitenkään ylenpalttisen valkeaa olle, mutta parempi kuin pääkaupungin harmaa sumu.

Touko oli varsin riemuissaan siitä, että se pääsi matkustamaan junalla. Ja vielä ihan käsilaukussani, ei matkalaukun uumenissa. Vieressä istuva mies taisi hiukan ihmetellä, kun laukustani kömpi yhtäkkiä tonttu istumaan ikkunan pielelle. Bongaili kuulemma toisia tonttuja. Eikä suostunut kertomaan montako näki.

Toukon joulukalenterin 19. luukku

Täällä kovasti kytätään pysyykö Etelä-Pohjanmaalla valkea joulu, vaikka sinnekin on plusasteita lähipäiviksi luvattu.

Touko yritti jopa tehdä omia lumitaikokaan niistä säälittävistä rippeistä, mitä tänään oli Etelän eilisistä lumista jäljellä.

Toukokin näytti tajuavan, että eihän tämä nyt ihan putkeen mennyt.

Rajattoman joulu ja joulukalenterin luukut 17. & 18.

Eilen oli niin haipakka päivä, etten ehtinyt edes avata bloggeria. Mutta olipas se myös mukava päivä. Kävin nimittäin vihdoinkin lauluyhtye Rajattoman joulukonsertissa, oikein Musiikkitalolla. Paikalla oli myös presidenttipari, tosin hyvin matalallaorofiililla. Enpä olisi heitä edes hoksannut, ellen olisi sattunut bongaamaan silloin, kun he muiden mukana saliin saapuivat.

Konsertti oli nautinto ja visuaaliset tehosteet kruunasivat sen. On se vain upeaa mitä ihmisäänellä voi tehdä. Ja miten kauniisti se soi Musiikkitalon akustiikassa.

Rajatonhan täyttää ensi vuonna 20 vuotta ja ryhmästä kyllä huomaa sen, että yhdessä on tehty töitä pitkään. Esiinytmisessä näkyy rentous ja se, että vieläkin on kivaa yhdessä.
Itse olisin vain toivonut, että mukana olisi ollut enemmän perinteisempiäkin joululauluja, kun kerran joulukonsertista oli kyse. Ymmärrän kyllä, että yhtye halusi tuoda esiin myös uuden levynsä heille tehtyjä kappaleita, mutta olisiko edes yksi voitu korvata jollain oikein klassisella joululaululla, joita Rajaton kyllä on esittänyt niin värisyttävästi.

Onneksi sentään kuultiin niitä joululaulujakin. Tämä on Rajattomalta suosikkejani, vaikka ei niitä perinteisimpiä olekaan.

---

Kun Touko eilen kuuli jäävänsä päiväksi yksin, se päätti käyttää ajan hyödykseen retkeillen. Vähän jännitystä tontun elämään.

Tänään Touko puolestaan halusi juhlistaa neljättä adventtia paraatilla. Minä en ihan osannut sanoa, miten se nyt yhtäkkiä onnistuisi. Mutta tontulla näyttää olevan keinonsa.

Toukon joulukalenterin 16. luukku

Ostin eilen pipareita, koska himoitsin pipareita ja gouda-juustoa. Yhdessä siis, koska se on tolkuttoman hyvää. En itse pidä sinihomejuustosta, jota pipareiden kanssa ykeensä ylistetään, mutta brie ja gouda piparin päällä on herkkua. Löytyykös muilta uusia hyviä piparin makupareja?

No, avattu piparipaketti jäi tänään päiväksi kotiin Toukon kanssa. Ja kuinkas siinä kävikään - nyt tonttuparka kärsii mahanpuruista. Oppiikohan se koskaan?

Toukon tohinoiden 15. päivä

Niin. Eipä saisi jättää tulostinta turhan näkyvästi esille, kun on näin ehtiväinen tonttu talossa. 

"No ei varmasti ollut minä", tuo vielä väitti.

Joulukorttien askartelua ja joulukalenterin 14. luukku

Tänään on viimeinen päivä postittaa joulukortit 90 sentin joulumerkillä. Niinhän siinä taas kävi, että vaikka olin pyhästi luvannut väkertää tämän vuoden joulukortit hyvissä ajoin, niin parin viimeisen päivän hommiksihan se meni. Toki elämässä on nyt ollut pari muuttujaa, jotka ovat vaikuttaneet ajankäyttöön, mutta ehkä olisi silti ollut viisainta valita vähän yksonkertaisempi korttimalli. Satojen paperihavunoksien leikkaaminen leikkurilla ja liimaaminen kranssiksi kun ei ollut ihan nopein homma.

Lopputulos sentään palkitsee.

Mukana hääräsi tietysti myös Touko. Tai siis, ennen kuin patistin sen muihin hommiin. Postimerkit kun alkoivat liimautua vähän muualle kuin kirjekuoriin.

Hyvää Lucianpäivää - joulukalenterin luukku 13.

Toukolla on hassu viehätys Luciaan. Joka vuosi se hiipparoi teema-asussaan koko päivän kynttilöitä sytytellen. Vaikka olen yrittänyt sanoa, että eikö päivällä riittäisi sähkövalot valon tuomiseen.

Joulupuu on rakennettu ja Toukon touhujen 12. päivä

Arkielämä on viime aikoina heittänyt eteen yhtä sun toista hankaluutta, joten päätin pitää joulumieltäni yllä koristelemalla uuden kuuseni. Ja enhän ehdikään nauttia siitä kuin reilun viikon, ennen kuin on aika matkata joulun viettoon.

Olin jo jonkin aikaa miettinyt, että hankkisin kaupunkikotiini pienen tekokuusen. Oikea kuusi olisi edelleen äitilässä sitten jouluna. Tästä syystä kuusikin sai olla vähän erikoisempi eli valkoinen.
Jonkin aikaa siinä meni, että sain näperrettyä kaikkiin käyttämättöminä odotelleisiin kuusenkoristeisiini narut,  mutt siinä se nyt on.

Sain kaikki ihanat koristeeni vihdoinkin tositoimiin. Tosin huomasin, että pitääpä jatkossa hankkia myös vähän värikkäämpiä koristeita.

Tähti puuttuu vielä latvasta, mutta eipä tuo itseäni häiritse. Touko tosin on kovasti sitä mieltä, että eihän tässä muita tähtiä kaivata, kun hänkin on paikalla

Imelletty perunalaatikko haudutuspadan kautta ja joulukalenterin päivät 10 ja 11

Sain viime jouluna lahjaksi haudutuspadan, johon olen ollut hyvin mieltynyt. Mikäpä sen helpompaa kuin laittaa ainekset pataan hautumaan ajastimella ja lähteä itse muualle. Puuroistakin tulee hiljalleen padassa hautuen taivaallisia. Kun sitten tänä vuonna aloin suunnitella yhden 6jouluherkkuni imelletyn perunalaatikon tekemistä, sain idean, että mitenköhän imellyttäminen onnistuisi haudutuspadassa. Varsinaiset haudutuslämpötilat ymmärsin heti liian kuumiksi, mutta toimisikohan lämpimänäpito-asetus. Kysyin asiaa Googlessa ja kas - joku oli kuin olikin tätä koittanut. Sauvajyvänen-blogista löytyi käypä ohje, juurikin tuota lämmitystoimintoa käyttäen.

Imelletty perunalaatikko

2 kg jauhoisia perunoita
4-5 rkl vehnäjauhoja

75 g voita
8 dl maitoa
2 tl suolaa

Keitä perunat kuorineen. Kuori perunat kuumana ja soseuta huolellisesti haudutuspadassa. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Voit aluksi lisätä puolet jauhoista ja muutaman tunnin päästä loput. Imellä 6-8 tuntia haudutuspadassa asetuksella warm.

Sekoita perunasoseen joukkoon sulatettu voi, maito ja suola. Kaada uunivuokiin, mutta jätä muutama sentti kuohumisvaraa. Laita pinnalle paari voinokaretta ja paista 150-175 asteessa noin 2 tuntia. Itse pakastin latikkoni ennen paistamattomina. 

Ei ihan ruokablogitason kuva, mutta antakaa anteeksi.

 Sellaisen havainnon tein, että oma haudutuspatani warm-asetus oli ilmeisesti vähän liian kuuma tähän, koska lämpö meinasi koko ajan nousta liiankin ylös. Jos tätä siis kokeilee,  niin kannattaa käyttää digitaalista lämpömittaria ja valvoa, että soseen lämpötila pysyy 62-75 asteen rajoissa. Tämä on siis kemiallisesti sopiva imeltymislämpötila. 

Mukavasti peruna kuitenkin imeltyi. Tosin itse olen tottunut siihen siirapin makuun, joten lisäsin mukaan pari ruokalusikallista siirappia. Paistoimme itsenäisyyspäivänä koelaatikon ja maku oli herkullinen ja laatikon pinnalle tuli paistaessa upea kuori.

---

Pahoittelen eilispäivän joulukalenterin puuttumista, mutta tietokoneeni sanoi itsensä irti ja joudun nyt jonkin aikaa tekemään postaukset älypuhelimella. Tästä syystä myös kuvat voivat olla vähän erinäköisiä. 

Touko pääsi eilen mukaani Helsinkiin ja innostui jälleen maisemista. Tuossa se istui kuvaamassa auringon eri asentoja. Eikä ainakaan omien sanojensa mukaan kytännyt naapureita ollenkaan... Mukana myös Toukon ottama kuva.

Tänään puolestaan kaivelin esille joulukoristeitani tehdäkseni vähän katsausta siihen, mitä kaikkea minulla onkan kuustani varten. Ostin nimittäin pienen tekokuusen, jonka koristeluja aloitinkin jo vähän. Ja mulana hääräsi auttamassa  (tai "auttamassa") myös yksi pieni tonttu.

Kuusesta esittelyjä myöhemmin. Se kaipaa vielä viimeistä silausta.

Toukon joulukalenterin 9. päivä

Toukolla oli tänään tylsää. Eikä mikään ole niin täynnä ideoita ja energiaa kuin tylsistynyt tonttu. Pian asunnossa olikin vilskettä, kuntämä valjakko kiersi ympyrää aina uudestaan ja uudestaan. Oli pakko keskeyttää, kun alkoi jo vetoapu vaikuttaa siltä, että lepohetki olisi tarpeen.

Kukitettu jäälyhty ja joulukalenterin 8. luukku

Sain koulultani nipun neilikoita, joissa oli vielä elämää jäljellä ja päätin vihdoinkin kokeilla kukkien jäädyttämistä jäälyhdyn sisään. Helpoiten tämä käy, jos löytää sellaisen pakkasen kestävän pienemmän ämpärin tai muun astian, jonka voi asettaa ämpärin sisään niin, että kukille ja vedelle jää sopiva tila ämpärien väliin. Itse käytin niin pientåä ämpäriä, että jouduin vain teippaamaan neilikat ämpärin reunoille oikeaan asentoon.

Kovin olin tyytyväinen tulokseen. Tummanpunaiset kukat hohtavat upeasti lunta vasten. Tämä lyhty pääsee hautausmaalle. Toivottavasti ei mennä liikaa plussan puolelle, että lyhty säilyisi kauniina edes joulun yli.

---

Hiiohoi! Siskon luona vierailulla Touko löysi uuden ystävän ja ilmeisesti myös kutsumuksen. Toivottavasti tontun veri ei vedä merelle niin paljoa, että jättäisi vanhat hommansa. Ehkä tämä on vain sellainen vaihe.

Kahdenlaisia joulupuita ja joulukalenterin 7. luukku

Tänään kävin katsomassa synnyinkaupunkini tämän joulun nähtävyyttä, virolaistaiteilija Teet Suurin Joulupuu-installaatiota. Teos on tehty vanhoista ikkunoista ja viime vuonna Guradian-lehti listasi sen maailman kauneimpien joulupuiden joukkoon. Tiedä nyt siitä, mutta olihan tuo värien hohtaessa pimeydessä ihan upea näky.

Kävimme myös äitini ja toisen paikallisyhdistyksen aktiivin kanssa somistamassa kotiseutumuseon tuvan jouluiseksi. Kuusi sai ylleen karamelli- ja olkikoristeita. Itse haaveilin sellaisesta vanhanajan tyylistä, jossa kuusi koristellaan vain hopeisella lametalla, mutta tähän hätään emme sitä löytäneet tarpeeksi.

---

Tänään veljentyttö oli hoidossani, kun kuulimme kumma koputusta maatuskajoulupukin sisältä. Ja kukas se sieltä löytyikään. Kaikkeen tuo itsensä tunkeekin.

Hyvää itsenäisyyspäivää! - Toukon joulukalenterin 6. päivä

Hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää itse kullekin!

Touko kuuli jonkun mainitsevan jotain soihtukulkueista Suomen syntymäpäivän kunniaksi ja sehän kuulosti niin hauskalta, että takapihalla nähtiin yhden tontun kulkue. Sen verran pakkanen nipisteli tonttuakin, että vähän lisälämmikettä piti saada päälle.

Toukon touhujen 5. päivä

Viime vuonna veljentyttö oli vielä niin pieni, ettei Toukon jekuille oiken riittänyt ymmärrystä tai kiinnostustakaan. Mutta tänä vuonan Touko halusi tehdä debyyttinsä myös heidän talossaan. Voi sitä jännitystä, kun kerroin, että Touko on ollut heillä tekemässä jotain hassua ja se pitäisi nyt etsiä. Ja mitä löytyikään - Touko oli taikonut vessanpöntön veden vihreäksi! Naurusta ei ollut tulla loppua.

Naurettavan helppo punasipulihilloke ja joulukalenterin 4. päivä

Lupasin viime postauksessa punasipulihillokkeen ohjetta ja se tuleekin jo tässä. Koe-erästä tuli nimittäin naurettavan hyvää ja tekeminen oli vielä naurettavamman helppoa.

Onneksi en ole vakavasti otettava ruokabloggari, kuva kun ei ole kaunein mahdollinen, eikä ollut resurssejakaan lavastaa jotain kaunista annoskuvaa. Koittakaa kestää.

Punasipulihilloke

Tästä annoksesta tulee isompi pilttipurkillinen, mutta suosittelen tekemään enemmän, jos syöjiä on useita. Ja muutenkin. Tähän nimittäin tulee himo.

• Noin 200 g punasipulia, eli 1 iso tai pari keskikokoista. Tämä ei ole niin grammantarkkaa.
• 1 valkosipulinkynsi
• 4 rkl öljyä
• 2 rkl sokeria
• 2 rkl valkoviinietikkaa (tai punaviinietikkaa, myös balsamietikka sopisi varmasti)
• 2 tl suolaa
• hyppysellinen rosmariinia ja/tai timjamia (tämän kanssa ei kannata liioitella, tarkoitus on tuoda hillokkeeseen vain hieman yrtin aromia kuitenkaan muita makuja peittämättä)

Kuumenna kattilassa öljy ja lisää kuutioitu tai siivutettu sipuli, hienonnettu valkosipuli ja sokeri. Kuullota, kunnes sipulit alkavat olla läpikuultavia. Älä ruskista.

Lisää etikka, suola ja yrtit. Halutessasi voit lorauttaa joukkoon myös hieman punaviiniä lisämakua tuomaan.

Anna hautua miedolla lämmöllä, kunnes sipuleista irronnut neste on hieman haihtunut ja seos on muuttunut hillokemaiseksi.

Syö melkein minkä tahansa ruoan lisukkeena, voileivän päällä, juustojen kanssa... Tässä on vain omat mieltymykset rajana.

---

Piipahdin tänään siskoni luona ja Touko tahtoi mukaan. Perillä tonttu katosi jälleen omille teilleen. Siskonpoika löysi Toukon lopulta kylpyhuoneesta. Oli lähtenyt kalaan.

Toukon joulukalenterin 3. päivä

Tänään juttelimme joukuaaton ruokalajeista ja uutena pöytään on tulossa maisteltavaksi ainakin ihana punasipulihilloke, jonka reseptin voisin laittaa myös tänne, kunhan olen koe-eräni tehnyt.

Touko tosin huuteli nurkasta, että hän ei ainakaan jaksa vielä jouluruokia ajatella, saati syödä, vaikka ei tässä nyt ihan siitä ollutkaan kyse. Tulipa myös selväksi, että tontutkaan eivät syö jatkuvasti lanttulaatikkoa. Ruoka-aikaan Touko nimittäin mankui myös itselleen oman tortillan. Näkyi olevan siitä mielissään, kun kastiketta on jo nenälläkin.

Taikaa Tuurin jäämaailmassa ja joulukalenterin 2. luukku

Viime vuonna Tuuri eli Keskisen kyläkauppa rakensi ensimmäisen kerran paljon ihastusta herättäneen jäämaailmansa. Myös tänä vuonna somistajat ovat päässeet toteuttamaan itseään melkein viime vuottakin enemmän. Muutaman kuvan ehdin napata ohi juostessani. Kauppa on nimittäin nykyään niin iso, että sinne jää jumiin tuntikausiksi, jos aikoo kaikki osastot tutkia huolella. Ja jos mielessä on vain joku tietty asia, niin on parempi suunnata suoraan sinne minne haluaa tai eksyy aivan sivupoluille.

Yksisarvisten vaunujen kyydissä sai myös kuvata itsensä. Tässä kuvassa sukulaismuksuja, ihan tuntemattomien lapsia en siis lähtenyt kuvaamaan tarkoituksella.

Kaupan joulukoristevalikoima on periaatteessa aika tavanomainen, joten en lähtenyt sitä kovin laajasti kuvailemaan. Mainittakoon kuitenkin esimerkiksi nämä talviset eläinhahmot, joita myös jäämaailmassa on käytetty. Niitä voisi käyttää myös oman jäämaailmaan luomiseen, sillä kaupalla on käynnissä Minun jäämaailmani -kilpailu. 

Näihin kulkuskuusiin minä ja äitini ihastuimme totaalisesti. Äiti lopulta osti itselleen oman, minun kannustukseni myötä toki. Saahan ihminen nyt joskus ostaa uutta koristusta kotiinsa, varsinkin kun sitä ei kovin usein tee. Tämä oli vielä toinen kerta, kun äiti kävi kuusta ihailemassa ja haikailemassa.

Myös nämä talot saivat minut haaveilemaan suuresta talosta, johon voisi rakentaa pienen talvisen kylän.

---

Touko vietti tänään aikaa yksin, mutta oli onneksi jälleen keksinyt keinon viihdyttää itseään. Kutsui tuota fanikuvaksi, mutta en tiedä johtuuko tontun taiteilijanlahjoista vai mistä, että minusta tuo näyttää enemmän pilakuvalta.