Joulukransseja ja Toukon päivät 15, 16 ja 17

Puuh, nyt totisesti alkaa aika olla kortilla. Töissä kuluu tehokkaasti päivät, kun viedään ykyien alani kiireisimpiä aikoja. Mutta jos joku kiire voi olla ihan mukavaa, niin tämä. Ainoa pulma vain on se, että illalla sitten menee aika muihin puuhiin ja joulun laittamiseen, niin saatan muistaa vasta yöpuulel mennessäni, että voi ei, blogi jäi päivittämättä.  Mutta tämä varmasti ymmärretään, Toukon touhut tulevat nyt vähän aiempaa epätasaisemmin.

Yksi viime aikojen puuha on ollut kranssien tekeminen. Näitä minulla oli sukulaisilta tilaustyönä muutama ja tässä kaksi ensimmäistä, tädeille mennyttä. Vapaat kädet oli tekijällä, mutta vähän yritin laittaa mukaan saajiensa omaa tyyliä.

Toissapäivänä töistä lähtessä oli auton iikkunan jäässä ja yksi jämerä tonttuhan toimi hyvänä työnjohtajana viisomassa, mistä vielä pitäisi raaputtaa. Jouluradion tahdissa totta kai.

Eile taas kyläilimme veljen kotona, missä olikin melkein kaikki suvun mukulat, kun myös serkkumme perheineen oli käymässä. Touko tapasi vanan tuttunsa Hiiri Kojosen ja voi sitä riemua, kun tämä parivaljakko löysi juuri sopivan kokoisen auton kruisailuunsa.

Eilen illalla pääsin myös aloittamaan joulukuusen koristelun. Osa jäi aamuun, mnulla kun menee koristelussa oma aikani, koska kaiken pitää olla kohdallaan.  Toukopa olikin yön aikana löytänyt pöydälle jättämäni lametat ja saanut itsensä jälleen kerraan aikaimoiseen solmuun.  Vähän teki mieli jättää tonttu jäähylle sotkunsa keskelle.

Tämän vuoden joulukortit ja Toukon 11. ja 12. päivä

Kiirettä riittää ja se näkyy erityisesti siinä, että tänä vuonna joulukorttienkin teko meni vähän viime tippaan.  Mutta tässä ne ovat!  Eilen vein postilaatikkoon ja siin tohkeissani touhutesani huomasin, että unohdin kuvata kortit ennen kuin olin laittanut ne kuoriin. Tässä siis jäljellä olleet esimerkit.

Voi kurjuus tätä valokuvaamista näin talvipimeällä. lepän kävyt on siis maalattu kevyesti hopealla ja kuorrutettu kimalluksella, mutta eihän se näistä mössökuvista erotu.  Tässä lähikuvassa ehkä vähän paremmin, mutta ei ihan luonnon kaltasesti kuitenkaan.

Eilen minua kohtasi kotiin tullessani tällainen näky. Minulla oli aiemmin ollut terassillani kaiteen valot ja tähti ikkunassa, mutta nyt mukaan oli ilmestynyt myös valaistu valkoinen kuusi.  Ja aivan kuin kuusessa istuisi joku...

Toukohan siellä oli päättänyt auttaa. naapurit kun olivat jo menneet jouluvalovarustelussa melkein ohi. Hah, tasoissa ollaan.

Tänään tonttu ottiikin sitten rennosti, kun hommat oli tehty. Kun ulkona pyryttää, on mukava mennä vaikka kuumaan vaahtokylpyyn.

Huomenna lähdemmekin Tampereelle vapaapäivän kunniaksi teemalla joululahjaostokset.

Toukon joulukalenterin 16. luukku

Ostin eilen pipareita, koska himoitsin pipareita ja gouda-juustoa. Yhdessä siis, koska se on tolkuttoman hyvää. En itse pidä sinihomejuustosta, jota pipareiden kanssa ykeensä ylistetään, mutta brie ja gouda piparin päällä on herkkua. Löytyykös muilta uusia hyviä piparin makupareja?

No, avattu piparipaketti jäi tänään päiväksi kotiin Toukon kanssa. Ja kuinkas siinä kävikään - nyt tonttuparka kärsii mahanpuruista. Oppiikohan se koskaan?

Joulupuu on rakennettu ja Toukon touhujen 12. päivä

Arkielämä on viime aikoina heittänyt eteen yhtä sun toista hankaluutta, joten päätin pitää joulumieltäni yllä koristelemalla uuden kuuseni. Ja enhän ehdikään nauttia siitä kuin reilun viikon, ennen kuin on aika matkata joulun viettoon.

Olin jo jonkin aikaa miettinyt, että hankkisin kaupunkikotiini pienen tekokuusen. Oikea kuusi olisi edelleen äitilässä sitten jouluna. Tästä syystä kuusikin sai olla vähän erikoisempi eli valkoinen.
Jonkin aikaa siinä meni, että sain näperrettyä kaikkiin käyttämättöminä odotelleisiin kuusenkoristeisiini narut,  mutt siinä se nyt on.

Sain kaikki ihanat koristeeni vihdoinkin tositoimiin. Tosin huomasin, että pitääpä jatkossa hankkia myös vähän värikkäämpiä koristeita.

Tähti puuttuu vielä latvasta, mutta eipä tuo itseäni häiritse. Touko tosin on kovasti sitä mieltä, että eihän tässä muita tähtiä kaivata, kun hänkin on paikalla

Kukitettu jäälyhty ja joulukalenterin 8. luukku

Sain koulultani nipun neilikoita, joissa oli vielä elämää jäljellä ja päätin vihdoinkin kokeilla kukkien jäädyttämistä jäälyhdyn sisään. Helpoiten tämä käy, jos löytää sellaisen pakkasen kestävän pienemmän ämpärin tai muun astian, jonka voi asettaa ämpärin sisään niin, että kukille ja vedelle jää sopiva tila ämpärien väliin. Itse käytin niin pientåä ämpäriä, että jouduin vain teippaamaan neilikat ämpärin reunoille oikeaan asentoon.

Kovin olin tyytyväinen tulokseen. Tummanpunaiset kukat hohtavat upeasti lunta vasten. Tämä lyhty pääsee hautausmaalle. Toivottavasti ei mennä liikaa plussan puolelle, että lyhty säilyisi kauniina edes joulun yli.

---

Hiiohoi! Siskon luona vierailulla Touko löysi uuden ystävän ja ilmeisesti myös kutsumuksen. Toivottavasti tontun veri ei vedä merelle niin paljoa, että jättäisi vanhat hommansa. Ehkä tämä on vain sellainen vaihe.

Havupalloja koulussa ja joulukalenterin 15. luukku

Viime viikko oli lähiopintoviikko ja pääsimme muun muassa työstämään hiukan jouluista myytävää koulun puutarhamyymälään. Omista käsistäni myytäväksi pääsi kuusenhavuista tehty havupallo.

Vaiheessa ollaan. Kyllä tähän saa useamman tunnin uppoamaan, kun tekee huolellista työtä. Välillä piti myös kipaita saksimasssa vähän lisää materiaalia. Pallon pohjaksi siis muotoiltiin kukkasienestä pyöreä pala, joka päällystettiin metalliverkolla. Tässä oksat pysyvät hyvin. Oksien kiinnittäminen kannattaa aloittaa ihan alhaalta ja edetä tasaisesti ylöspäin. Taustalla muuten näkyy myös männynoksista (taisi olla sembramänty kyseessä) tehty pallo, joka eteni huomattavasti vauhdikkaammin, koska männyn oksat ovat vähän leveämpiä, joten ne täyttävät pallon nopeasti. Liian suurta pallosta ei kannata tehdä, koska silloin siitä tulee raskas. opettajamme kertoi, että joku iso pallo on tuonut tuulen mukana heiluessaan katonreunankin alas. 

Valmis! Olin tähän oikein tyytyväinen.

Valmiit pallot odottamassa ostajia, omani tuossa etualalla.  Havupallon ympärillehän voi kietoa vaikka valosarjan. 

Sisällä myymälässä oli toki myös jouluisaa, kun joulukukat ovat tulleet myyntiin. Somisteena oli myös oppilastöitä. Tuo käpypallo jäi kutkuttamaan. Tuo pitää joskus toteuttaa itsekin. Päällä oli maltillinen määrä kullanhohtoa.

---

Voi herra mun vereni meidän tontun kanssa. Kuka on kertonut Toukolle benjihypyistä?  Sille on syynsä, että nmä tehdään yleensä kunnon välinein ja ammattilaisten valvonnassa.  

"Lakkaa kuvaamasta ja auta!"  Taisi Toukoakin vähän hirvittää ja lopulta nolottaakin.

Huurteinen käpykranssi ja kalenterin 3. luukku

Halusin tehdä tänä vuonna ulko-oveen käpykranssin männynkävyistä, joten keräsin käpyjä kuivumaan ja avautumaan hyvissä ajoin jo syksymmällä.

Tässä yhtenä päivänä kävin sitten tuumasta toimeen ajatuksena, että homma olisi nopea. Olin väärässä. Vaikka kävyt teoriassa peittävät styroksisen pohjakranssin nopeasti, on niiden liimaaminen eri juttu. Varsinkin minun visuaalisuudessa perfektionistin luonteellani, sillä halusin etsiä joka koloon sopivan kokoisen kävyn, että sain koko alan peitettyä mahdollisimman tiiviisti. Muutama havainto siis: 1. kerää mahdollisimman paljon eri kokoisia käpyjä, jotta joka kohtaan löytyy sopiva. 2. Hanki myös muuta käpyihin sopivaa materiaalia, jolla kolot voi peittää. 3. Valitse pohjakranssiksi vaikka oljista tai oksista punottu rinkula, jossa ne kolot eivät paista läpi yhtä paljoa.

Itse päädyin täyttämään koloja irrotetuilla kävyn suomuilla. Muut eivät niitä varmaan edes noteeraa, mutta omaa silmää ne häiritsivät. Lopputulokseen olen kuitenkin ihan tyytyväinen. Kranssi sai siis ylleen vielä lumikuorrutuksen lumisprayllä. (On muuten hauskaa ainetta, teki mieli suhutella sitä vähän muuallekin, mutta hillitsin itseni.) Aikaa projektiin kului käpyjen kerääminen pois luettuna vähän yli kolme tuntia.

Olin jättänyt ylimääräiset kävyt kulhossa terassille odottamaan mahdollista muuta käyttöä. Ja kukas ne olikaan löytänyt sitä ennen. Touko oli pienen sekamelskan tehtyään asettunut rikospaikalle mukavasti ottamaan aurinkoa. Minähän jäljet jouduin siivoamaan.

Ensimmäisen adventin valoja

Kuinka tässä ollaan jo ensimmäisessä adventissa? aika on kulunut ihmeen nopeasti, kun taas toisina vuosina se tuntuu joulua odottaessa etenevän kastemadon voimalla.

Ensimmäinen adventtihan on tavannut olla valolla koristelemisen päivä. Olen tällä hetkellä maalla ja ainakin täällä on pitkin päivää näkynyt ihmisiä puuhaamassa (tai kiroamassa) valoköynnösten kanssa pihojen puiden ja pensaiden luona.

Itse olen ottanut jo pienen varaslähdön valojen kanssa, mutta esittelen nyt adventin kunniaksi, mitä uusia viritelmiä tänä vuonna on keksitty.

Hankin kaupunkikotiini  pitkän metsästyksen jälkeen jalalla seisovan paperitähden, koska aiempi jouluvaloni (tai talvikausivaloni) ei enää vain napannut. Jalalliseen päädyin taas sen vuoksi, että en jaksanut enää taistella ripustettavan valon ja etenkin sen johdon kanssa. Mikä siinä onkin, että koristevaloissa on aina niin tumppi johto, että pakostakin tarvittava jatkojohtokin jaa killumaan jonnekin ilmaan? Luin jokin aika sitten jostain blogista, että oman talon rakentanut oli vaatinut ikkunoiden ylle tai läheisyyteen pistorasiat juuri valoja varten. Nerokasta, kun tietää niitä todella tarvitsevansa.

Äitini on jo jonkin aikaa toivonut takapihallensa jonkinlaista valaistua puuta. Sopivaa puuta tai pensasta ei pihalta löytynyt. Myöskään valmiiden valopuiden joukosta ei löytynyt mielesitä, joten päädyimme hakemaan metsästä puun oksan ja viritimme sen pystyyn. Löysimme vielä tarkoitukseen sopivat led-valot, jossa valot on istutettu rautalankoihin. Mikä parasta,  langat eivät ole sarjassa perinteiseen tapaan yhtenäisenä ketjuna, vaan ikään kuin kimppuna, jolloin kunkin säikeen saa asetella eri suuntaan omaan haaraansa. Valot saa siis mukailemaan kauniisti puun tai oksan muotoa.

Etupihalle pääsi minun syksyn projektini. Olen polttanut tuikkuja ahkerasti, jotta saisin alumiinikupeista hopeisia lehtiä valosarjan koristeeksi. Lisää näistä lehdistä ja niiden teko-ohjeista voi lukea täältä toisen blogini puolelta.

Toivepostaus - ilmapallojäälyhdyt

Lukija nimeltä Sirpa toivoi kommenttiloorassa, että kertoisin tarkemmin, miten viime joulun alla tein pyöreät jäälyhdyt ilmapalloja käyttämällä. Aihe varmasti kiinnostaa useampia, joten päätin pyhittää ohjeille oman postauksensa.

Itse olen sitä mieltä, että ilmapallolyhdyt oli jopa helpompi tehdä kuin perinteisemmät jäälyhdyt ämpärissä. Tai ainakin minä onnistun joko jäädyttämään ne ämpärilyhdyt läpikotaisin tai hajottamaan ne kumoamisvaiheessa.

Tältä ne viime vuoden ensimmäiset tekeleet näyttivät. Muistelin, että minulla olisi ollut kuvia myös kynttilöiden kanssa, mutta ne ovat mystisesti kadonneet.

Lyhtyjen tekemiseen tarvitaan yksinkertaisesti ilmapalloja ja vettä. Jotain väriainetta voi lisätä veteen, jos haluaa värillisiä lyhtyjä. Itse suosin värittömiä.

Ilmapallot täytetään ihan kraanavedellä, kuten täyttäisi vesi-ilmapalloa. Ilmapalloa ei kuitenkaan kannata täyttää aivan pinkeäksi asti, ettei se vain räsähdä rikki ennen aikojaan. Täytä palloa sen verran, mink kokoisen lyhdyn itse haluat. Toki myös pallon tilavuus vaikuttaa kokoon. Jos tahdot isompia lyhtyjä, varaa suurempia palloja.

Kannattaa muista myös vanha niksi: kylmällä vedellä tulee sameampaa, valkoisempaa jäätä, mutta kuumalla vedellä kirkkaampaa. Toiset taas vannovat kirkkaita lyhtyjä tehdessään veden keittämisen nimiin, mutta sitä en itse ole kokeillut.

Kun pallossa on tarpeeksi vettä, solmi sen suu tiukasti kiinni. Sitten vain koko hoito ulos jäätymään. Jos tahdot hyvin pystyssä pysyviä lyhtyjä, laita pallo ihan vain tasaiselle, kovalle alustalle, niin siihen muodostuu tasainen pohja. Jos taas haluaa oikein pyöreitä lyhtyjä, pallot voi vaikka ripustaa roikkumaan jonnekkin. Myös ihan pehmeään lumeen asettelu voisi saada pyöreämpää jälkeä aikaan.

Itse en millään muista, miten pitkään viimeksi lyhtyjä jäädytin, mutta se riippuu hyvin paljon pakkasasteista ja lyhdyn koosta. Kannattaa siis jäädyttää lyhtyjä niin, että jäätymistä voi tarkkailla. Kun lyhty on jäätynyt sen verran, että se on ulkoreunoilta kestävän paksu, mutta keskeltä sula, kuori ilmaallo varovasti jään ympäriltä.

Jos lyhdyssä ei ole koloa itestään, tee sellainen rikkomalla jäätä pikkuisen lyhdyn päältä. Tämä helpottuu esimerkiksi valuttamalla kuumaa vettä lyhdyn päälle. Siis vähän, muuten lyhty sulaa. Itse testasin viimeksi tätä vaihetta ihan hanasta vettä valuttamalla, mutta veden paine aiheutti reiän myös lyhdyn pohjaan. Tämä tosin ei ole mikään maailmanloppu, kunhan lyhty on muuten ehjä. Se itseasissa voi myös helpottaa kynttilän asettamista lyhtyyn, kun lyhdyn saa vain nostaa kynttilän päälle, eikä sitä tarvitsee ujuttaa sisään yläkautta. 

Jos veden antaa jäätyä ihan kokonaan, tuloksena ei ole lyhtyjä, mutta omalla tavallaan hauskoja koristeita puutarhaan tai terassille. Syntyneet jääkuulaat muistuttavat ilmakuplakuvioineen marmorikuulia.
Nyt vain pakkasia odottelemaan.