sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Ensimmäisen adventin valoja

Kuinka tässä ollaan jo ensimmäisessä adventissa? aika on kulunut ihmeen nopeasti, kun taas toisina vuosina se tuntuu joulua odottaessa etenevän kastemadon voimalla.

Ensimmäinen adventtihan on tavannut olla valolla koristelemisen päivä. Olen tällä hetkellä maalla ja ainakin täällä on pitkin päivää näkynyt ihmisiä puuhaamassa (tai kiroamassa) valoköynnösten kanssa pihojen puiden ja pensaiden luona.

Itse olen ottanut jo pienen varaslähdön valojen kanssa, mutta esittelen nyt adventin kunniaksi, mitä uusia viritelmiä tänä vuonna on keksitty.


Hankin kaupunkikotiini  pitkän metsästyksen jälkeen jalalla seisovan paperitähden, koska aiempi jouluvaloni (tai talvikausivaloni) ei enää vain napannut. Jalalliseen päädyin taas sen vuoksi, että en jaksanut enää taistella ripustettavan valon ja etenkin sen johdon kanssa. Mikä siinä onkin, että koristevaloissa on aina niin tumppi johto, että pakostakin tarvittava jatkojohtokin jaa killumaan jonnekin ilmaan? Luin jokin aika sitten jostain blogista, että oman talon rakentanut oli vaatinut ikkunoiden ylle tai läheisyyteen pistorasiat juuri valoja varten. Nerokasta, kun tietää niitä todella tarvitsevansa.


Äitini on jo jonkin aikaa toivonut takapihallensa jonkinlaista valaistua puuta. Sopivaa puuta tai pensasta ei pihalta löytynyt. Myöskään valmiiden valopuiden joukosta ei löytynyt mielesitä, joten päädyimme hakemaan metsästä puun oksan ja viritimme sen pystyyn. Löysimme vielä tarkoitukseen sopivat led-valot, jossa valot on istutettu rautalankoihin. Mikä parasta,  langat eivät ole sarjassa perinteiseen tapaan yhtenäisenä ketjuna, vaan ikään kuin kimppuna, jolloin kunkin säikeen saa asetella eri suuntaan omaan haaraansa. Valot saa siis mukailemaan kauniisti puun tai oksan muotoa.

Etupihalle pääsi minun syksyn projektini. Olen polttanut tuikkuja ahkerasti, jotta saisin alumiinikupeista hopeisia lehtiä valosarjan koristeeksi. Lisää näistä lehdistä ja niiden teko-ohjeista voi lukea täältä toisen blogini puolelta.




maanantai 24. marraskuuta 2014

Joulutunnelmaa siellä ja täällä

Jopas on alkanut vyöryä joulu vastaan melkein jokaisen nurkan takaa. Jouluttajan riemu vain yltyy, kun muutkin liittyvät täysillä odotukseen mukaan. (ei tarvitse enää kestää outoja katseita ja ihmettelyjä siitä, ei kai nyt vielä kannata hössöttää)

Pääsin vihdoinkin Tuurin kyläkaupan kokonaan valmistuneeseen joulumaahan. Oikein hauskan näköiseksi oli koklkko halli saatu tivolilaitteineen ja somistuksineen, vaikka tila onkin valaistu kelmeillä loisteputkilla. Tavaramäärä oli tosiaan 4 400 neliön tilassa hengästyttävä. Jotain tarttui mukaankin paria projektia varten, jotka esittelen sitten myöhemmin. Lahjasaldokin kasvoi mukavasti esimerkiksi pienellä violetilla lumikolallla veljentyttöä varten. Minä olen tällä hetkellä jo todella hyvällä mallilla lahjojen suhteen, koska osa on jo hankittu ja suurin osa ainakin päätetty. Lykkään kuitenkin varsinaista lahjahankintareissua vielä parin viikon päähän siihen hetkeen, kun kaupoissa on tunnelma kohdillaan.



Joulunavauksia taidettiin viettää monessa paikassa viime viikonloppuna. missasin nyt Helsingin avauksen, sillä olen maalla, mutta kyllä täälläkin oli oma avauksensa joulumessuineen. Joulupukkia ja poroaan piti käydä tervehtimässä suvun pienimpien kanssa.

Kotipitäjäni kulttuurikeskus on saanut pihalleen hauskan havupukkiperheen.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Lehtien joulu tekee tuloaan

Ensimmäiset soivat joululaulut kuultu kaupassa. Aivan läikähti sydämessä. Pian ollaankin jo siinä suurimmassa tunnelmassa. Olettehn huomanneet, että myös Radio Novan nettijouluradio on jo toiminnassa?  Itse olen tavannut pitää tuosta radiosta enemmän kuin siitä varsinaisesta Jouluradiosta.

Joulu alkaa tehdä tuloaan myös lehtiin. Kotimaiset joululehdet ovat tietenkin jo ilmestyneet ja nyt odotellaan niitä peruslehtien joulukuun numeroita. Ulkomaisten lehtien osalta joulunumerot ovat alkaneetkin jo ilmestyä kiitospäivänumeroiden jälkeen. Itsehän luen amerikkalaisia aikakauslehtiä lähinnä digiversioina Zinion kautta, jonne pääsee käsiksi ilmaisen rekiteröitymisen jälkeen, kunhan vain omistaa pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastokortin. Hehkutinkin aiheesta lähes vuosi sitten täällä.

Tuonne digiarkistoon on ilmestynty jo ainakin Family Circle-, Good Housekeeping -, Traditional Home -, Everyday with Rachel Ray ja O-lehtien jouluiset numerot.  Lisää tulee varmasti lähiaikona. Itse odotan erityisen innolla Country Living - ja Marta Stewart Living -lehtiä. (Koska Martha, tai siis Marthan työryhmä on nerokas)



Asensin juuri koneelleni Zinion Windows 8-sovelluksen, jonka avulla näiden lehtien selailu on entistä näppärämpää. Lehdethän saa avattua myös ihan nettiselaimella tai älylaitteilla.

Olen tehnyt muuten muutamaa lehteä selaillessani sellaisen havainnon, että se överikimaltava ja -runsas tyyli on näköjään toden totta väistymässä myös Amerikassa, kuten koristetrendeistäkin on voinut päätellä. Ainakin lehdissä joulua edustaa astetta yksinkertaisempi ja tyylikkäämpi kuvasto, oukossa on myös paljon maalaishenkeä ja skandinaavisuutta. Tämä näkyy kovasti myös lehtien nettijutuissa.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Salaisen jouluystävän toinen

Eilen sain sopivasti liikenteessä ollessani tekstiviestin, että postissa odotti paketti. Salaiselta jouluystävältä tietenkin.

Paketista paljastui jouluisia askartelupapereita- ja kuvioita, tuoksutuikkuja, suklaapatukka ja tietenkin terveiset kortissa. Suklaa taisi kadota parempiin suihin heti illalla, kun kotiuduin nälkäisenä ja makeanhimoisena. Se ei siis selviytynyt mukaan päivänvalossa kuvattuun kuvaaan, mutta ohessa pimeän aikaan puhelimen kameralla kuvattu onneton todistusaineistokuva. Mukana se oli!


Olen juuri haalinut materiaaleja tämän vuoden joulukortteja varten ja näyttäisi siltä, että myös noista uusista papereista löytyy jotain tyyliin sopivaa.  Hyvä juttu, niin pääsevät heti käyttöön. Noissa askartelupapereissa on muuten hassu addiktoiva ominaisuus. Minullakin on jo monta kirjallista erilaisia papereita varastossa ja jotenkin se tuottaa minulle hassua tyydytystä, että on valinnanvaraa tehdä vaikka millainen kortti milloin tahansa. Ja että esimerkiksi joulukorttien kohdalla voin tehdä vaikka jokaisesta hieman erilaisen.

Kiitos paketistasi, SJY!


tiistai 11. marraskuuta 2014

Nostalgista joulua

Sain eilen joulua koskevia iloisia uutisia, kun kuulin, että aatoksi sukumme kokoontuu tänä vuonna pitkäst aikaa sukutilallemme. Kyseinen maatila on ollut sukumme asuttama jo 1700-luvulta lähtien ja siellä on oma äitinikin siaruksineen lapsuutensa asunut. Nykyään tilaa asuttaa enoni perheineen.

Olen tästä tiedostaa erityisen iloinen siki, että minulle tila on se lapsuuden Mummola, jossa joulut vietettiin suvun kesken aina siihen asti, kunnes isoäitini muutti sieltä iäkkäälle sopivampaan asuntoon. Tiedossa on siis nostalginen jouluaatto minulle rakkaassa ympäristössä, jossa on taatusti tunnelmakin kohdallaan.

Kuvia ei minulta tähän hätään tilalta tai siellä vietetyistä jouluista löydy. Koneellani on digimuodossa ainoastaan tämä kuva minusta mummolan suuren pirtin useamman metrin mittaisilla räsymatoilla. Muistan raitojen värit yhä. 

Asenne kohdillaan jo keväällä -87. 



Koska vietän jouluni muualla, olen tähän asti pidättäytynyt hankkimasta kotiini mitään suuria joulukoristeita. Olen vielä sitä koulukuntaa, jonka mielestä se varsinainen joulukoristelu tulee tehdä vasta aatonaattona tai korkeintaan paria päivää aiemmin. Nyt kuitenkin ajattelin ottaa ihan pienen varaslähdön ja tunnelmoida yksiössäni jo ennen joulunviettoon lähtöä ihan pienellä kuusella.


Ikeasta tuli siis haettua tämä pieni tekokuusi, joka vaikutti olevan melko suosittu tyhjien laatikoiden perusteella. Mukavan aidon näköinen se ainakin on. Samalla reissulla mukaan tarttui myös tuo suloinen lautasliinateline, koska enhän minä voi vastustaa tuollaisia sarvipäitä.

Vielä kuusi on kuitenkin piilossa, se on lupa ottaa esiin vasta ensimmäisen adventin jälkeen. Ylleen se saa ainakin valot, mutta jää vielä nähtäväksi sorrunko muihin koristeisiin.








lauantai 8. marraskuuta 2014

Joulu on juossut kauppoihin

Aioin kirjoittaa otsikkoon joulun hiipineen kauppoihin, mutta tämä ei pidä ihan pakkaansa. Niin rysäyksellä jouluiset asiat ilmestyivät esille kauppoihin heti, kun marraskuun puolelle päästiin.

Tässä pieniä poimintoja Sokokselta. Harmittelin kovasti sitä, miten paljon vaikeampi koristeita oli kuvata tuolla kuin Stockmannilla, koska suurempi osa oli kääritty muoviint ai muuhun pakkaukseen.Valikoimakaan ei tännä vuonna minua ihan juurta jaksain houkutellut, vaikka toki yksittäisiä kauniita koristeita löytyikin.

Tämän tyyppisiä koristeita en henkilökohtaisesti harrasta, mutta tulinpa näistä oravista hyvälle tuulelle. Kurreparat joutuvat tosin kantamaan taakkaansa jatkuvasti. Ja tuo vasemman alanurkan tyyppi fuskaa, sen käpyhän on paljon muita pienempi.


Tuota... niin. Eikö tämä ole vähän outo ajatus?
Herkkukoristeita riittää yhä.
Jalokivifiilistä ja riikinkukkoa täälläkin. Yhdistettynä.

Joulukoriste?


Nämä tähdet olivat suosikkejani, mutta miten vaikeita saada näyttämään kuvassa joltain.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Stockmannin joulu - Se aika vuodesta

Minulle loppusyksyn odotetuin hetki on jo tunnetusti se, kun Helsingin keskustan jouluosasto avautuu. Tänä vuonna olin ottanut jo etukäteen selvä, koska tuo onnenpäivä on, sillä viime vuonna osasto oli ehtinyt olla salaa auki jo lähes viikon, ennen kuin hoksasin virheeni.

Niinpä sunnuntaina olin hyvissä ajoin paikalla. Eipä olisi tämä piristysruiske voinut tulla parempaan saumaan, kun ulkona on jo ties kuinka monetta päivää perinteisen marrasskuinen keli, joka tuo väistämättä mieleen märän, harmaan villasukan. En ollut taaskaan pysyä nahoissani, joten kuvia on paljon ja kaikkien laatu ei ole priimaa kännykkäkameran ja valaistuksen rajoituksista johtuen. Olipa taas homma, mutta may I present: poimintani Stockan joulupuodista.

Stockmann luottaa näemmä edelleen punaisten sydänten teemaan. Koskahan nämä vaihdetaan?


 Tein melkein heti osastolle saapuessani iloisen havainnon: sitä parjaamaani jenkkityylistä sirkusväritystä ja megalomaanista kimallusta oli selkeästi aiempia vuosia vähemmän. Hurraa, trendit ovat vaihtumassa tai suomalaisten makuun vastataan nyt paremmin. Toki kimalluksella kuorrutettuja koristeita löytyi edelleen, mutta ne eivät pistäneet samalla lailla silmään. Joko glitter on vaihtunut vähemmän hyökkäävämpään säihkeeseen tai sitten sitä ei noteerannut samalla lailla, kun se ei iskenyt silmiin joka puolelta.

Sen sijaan tämän vuoden vahva tunnusmerkki oli vanhanaikainen glamour. Kimallusta ja hohdetta oli haettu selkeästi jalokivistä, kristalleista, helmistä, kullasta ja hopeasta.

Helmi- ja timanttilumihiutaleet olivat ihastuttavia.

Vintage-henkeä oli haettu myös väreillä ja materiaaleilla. Jalometallitkin oli useissa esineissä ns. vanhaa kultaa ja hopeaa eli vähän kuluneen ja himmeämmän näköistä. Murrettuja pastelleja, jalokivivärejä ja elohopealasia näkyi myös paljon. Tykkään!

Nämä olivat yksiä suosikkejani. Kuusenkoristeissa näkyi paljon myös tuota vanhanaikaista pisaramaista mallia.

Myös tämän hyllyn värimaailma viehätti.
Vanhaa kultaa ja pronssia.

Huurteinen oliivi ja persikka olivat uusia jouluvärejä minulle, mutta toimii yllättävän hyvin.



Tietysti myös muita värimaailmoja löytyi  lumenvalkeasta, puna-valkoisesta ja mustasta niihin räikeimpiin sirkusväreihin.

Nuo hillitysti kimaltavat terälehtipallot olivat todella kauniita.

Itämaisempaa henkeä.


 Yksi tämän vuoden hiteistä on näköjään myös kirkkaat pallot, joissa on jotain sisällä höyhenistä tekolumeen eli styroxpalloihin. Sinänsä ihan hauska ajatus, mutta ihan joka esineen kohdalla se ei toimi, sillä sisältö valahtaa helposti pallon pohjalle. Kirkkaita palloja löytyi myös erilaisilla pintakuvioilla. Oma ongelmani näiden suhteen on se, että läpinäkyvä pallo ei mielestäni näytä juuri miltään, jos sisältö tai kuviot eivät erotu tarpeeksi.

Näistä tulee kovasti mieleen Harry Potter.
 Eläinhahmojakin oli mielestäni vähemmän kuin viime vuonna. Useimmat tämän vuoden eläimistäkin olivat hyvin tyyliteltyjä ja vähän hölmöjäkin.

Trendipöllöjä. Huomatkaa taas kirkas pallo, jossa pöllöt ovat sisällä.
Näistä pelkistetyn graafisista hahmoista pidän. Aivan kuin olisin nähnyt vastaavia jossain muuallakin.
Pöllöt ja puput sulassa sovussa, koko touhuun kyllästynyt koira ja lounastavat jääkarhut.
Jouluosastoa oli muuten laajennettu hieman. Herkut oli siirretty Argoshallin ja lamppuosaston viereen. Koristepuolelle oli näin saatu enemmän tilaa ja siellä olikin ripustettavien koristeiden lisäksi aiempaa enemmän esimerkiksi pöytä- ja seinäkoristeita. Nämä olivat minun suosikkini, kuinka yllättävää tällaiselta puihin ja oksiin sekä "poroeläimiin" viehättyneeltä.


Ja kuten tapoihini kuuluu, bongailin kaikkien kauniiden koristeiden seasta myös ne anti-suosikkini. Tänäkään vuonna ei julistettu takavuosien lasiselle hylje/mursu-kuusenkoristeen voittajaa, mutta muita outouksia löytyi. Ykkösenä hiukan pikkutuhman oloinen pingviini cocktail-kylvyssä. (Tai sitten tämä on vain minun mielessäni, mutta onhan tuo nyt vähän burleski-henkinen ratkaisu)
Pakastemansikka on ollut esillä ennenkin, mutta aina vain se jaksaa kummastuttaa. Itse en liitä mansikkaa millään lailla jouluun ja ainakin nuo mansikat näyttävät mielestän enemmän homeisilta kuin huurteisilta. Kunniamaininnat menevät kullankimaltavalle saappaalle sekä hiukan pirullisen näköisille tontuille, jotka muuten näyttävät enemmänkin puutarhatontuilta.



Miltäs näyttää? Oletteko te päässeet hengästymään Stockmannin valikoimista? Mitkä tyylit tai esineet ovat omat suosikkinne? 






lauantai 1. marraskuuta 2014

Hyllytonttu tuli taloon - Elf on the Shelf

On marraskuu! Joulu on jo ensi kuussa. 

Kerroin jo viime vuonna kerroin etenkin Amerikassa hyvin suositusta Elf on the Shelf -leikistä. Kertauksena Elf on the Shelfon siis tonttunukke, joka asuu nimensä mukaan esimerkiksi lastenhuoneen hyllyllä. Sieltä se lähtee joka yö raportoimaan Joulupukille lasten kiltteydestä ja takisin palatessaan jääkin jonnekin muualle taloon tekemään kepposiaan ja muita touhujaan. Aamulla lapset saavat joulukalenterin tapaan etsiä, mihin tonttu on tällä kertaa päätynyt. Tähän tapaan siis.
Tämä on siis se virallinen tarina, mutta luulenpa, että etenkin pienempien lasten kohdalla moni vanhempi haluaa kertoa lapselle suoraan, että sehän on äiti tai isä, joka tonttua liikuttaa, ettei lasta ala tuo vaelteleva nukke hirvittää liikaa. Näinkin on kuulemma käynyt.

Joka tapauksessa, arvatkaapas kuka matkusti pari päivää sitten luokseni kirjaimellisesti Siperian halki?


Tilasin siis oman Elf on the Shelfini alle 10 eurolla Ebayn ihmemaailmasta. Lapsiahan ei minulla edelleenkään ole, mutta olen leikkimielisenä ihmisenä ollut heti ensitutustumisesta lähtien ollut niin riemuissani tästä tonttuleikistä ajatuksena, että tahdoin saada oman. Sanotaanko, että vaikka sitten jo valmiiksi tulevaisuutta varten. Ja luulenpa, että siskonpoika tulee samaan minulta tänä vuonna Elf on the Self -kalenterin kuvaviestien muodossa.

 Toisin kuin luulin, tonttunukke ei ollut taivuteltava. Sellaisenaan eli lötköpötkömäisenä sitä olikin melko vaikea asetella eri asentoihin tai saamaan esimerkiksi pysymään istuvassa asennossa. Ihmettelinkin, miten nuo amerikkalaisten kuvien tontut on saatu pysymään mitä monimutkaisemmissa asennoissa. Pikainen googlaus paljasti salaisuuden: tuunaus. Ja koska kaikki materiaalit sattuivat minulta jo löytymään, tuunasin oman tonttuni muokkautuvammaksi heti.

Ideana on yksinkertaisesti ratkoa tontun raajojen päistä (eli käsistä ja jaloista) muutama ommel ja ujuttaa sitä kautta sisään rautalankaa, joka tekee tontusta tukevamman ja taipuisamman. Itse lisäsin rautalankaa myös tontun torsoon lisätukea tuomaan. Oma rautalankani oli yksinkertaisena hieman ohutta joten kiersin sen kaksinkertaiseksi. Rautalangan terävät päät kannattaa taivuttaa silmukaksi, jotta ne eivät pistä kankaasta läpi.


Lisäksi liimasin tontun käsiin palat tarranauhaa, jotta ne saa helposti pysymään yhdessä. Nyt tonttu asettuu kiltimmin pysymään pystyssäkin. Lisäksi lahjoitin tontulleni asiaankuuluvan kulkusen lakin hiippaan, kun sellainen sattui varastoista löytymään.


Monilla on muuten ilmeisesti tapana nimetä tonttunsa, joten täytyihän myös tämän saada ihan oma nimi, ettei tarvitse vain tontuksi kutsua. Touko lähettää terveisiä! Häntä tullaan varmaan näkemään vielä...

---

Ja niin, tunnelmallista pyhäinpäivää kaikille. Suunnittelin kovasti käyväni Hietaniemen hautasmaalla hämärän aikaan pienellä kynttiläkävelyllä, mutta minuun iski Halloweenin kunniaksi noidannuoli, joka kahlitsee liikkuvista harmittavan tehokkaasti.