Näytetään tekstit, joissa on tunniste Reseptit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Reseptit. Näytä kaikki tekstit

lauantai 16. syyskuuta 2017

100 päivää jouluun ja palsternakkalaatikkoa

Eilen "juhlistettiin" sitä, että jouluun on enää 100 päivää. Itse nyt en turhan vakavasti tuota merkkipäivää ota, mutta onhan se hauskaa jo pikkuisen tunnelmoida joulua.

Minun päiväni alkoi riisipuurolla ja kynttilöiden tunnelmalla. Illalla korkattiin myös viime joulusesongin viimeisillä metreillä joulutavaroiden lomaan jemmaamani glögipullo.


---

Kokeilin taannoin mahdollista joulumenua varten palsternakkalaatikkoa, jonka reseptin bongsin Maku.fi-sivustolta. Palsternakka on mielivihanneksiani, joten tämä kuulosti jo valmiiksi hyvältä idealta. Ja hyvää se olikin, voisin hyvin kuvitella jouluruoan lomaan. Palsternakka maistui selvästi, mutta maku oli kivan pehmeä ja makea, itse tosin lisäsin hieman enemmän siirappia kuin reseptissä.
Jäin kuitenkin miettimään, että voisikohan palsternakkalaatikon tehdä myös porkkanalaatkon tapaan niin, että mukana olisi vähän suutuntumaa riisistä. Se voisi vielä vähän pyöristää makua. Pitänee kokeilla sitäkin.

Kuvia minulla ei kokkauksetani nyt ole, sillä tämän piti olla vain koe-erä, mutta en malta olla jakamatta ideaa jo nyt. Tässä minun mukailemani resepti, minulla kun on paha tapa aina hiukean muuttaa mitä tahansa reseptiä vähän lennossa.

Palsternakkalaatikko


700 g palsternakkaa
1 1/2 dl kermaa
25 g voita
1 muna
1/2 dl korppujauhoja
noin 4 rkl siirappia (maun mukaan)
1 tl suolaa

valkopippuria
jauhettua inkivääriä
muskottipähkinää

Ensin kuoritut ja paloitellut palsternakat keitetään pehmeiksi ja soseutetaan sileäksi esmerkiksi sauvasekoittimella. Kuumaan soseeseen lisätään voi ja kerma ja sekoitetaan kunnes voi on sulanut.

Kevuest vatkatun munan joukkoon sekoitetaan korppujauhot ja annetaan himean turvota ennen palsternakkasoseeseen lisäämistä. Sose maustetaan vielä maun mukaan valkopippurilla, inkiväärillä ja muskottipähkinällä.

Seos kaadetaan voideltuun uunivuokaan, päälle tulee vielä korppujauhoja ja voinokareita, minkä jälkeen kypsennetään 150-asteisessa uunissa noin 2 tuntia.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Imelletty perunalaatikko haudutuspadan kautta ja joulukalenterin päivät 10 ja 11

Sain viime jouluna lahjaksi haudutuspadan, johon olen ollut hyvin mieltynyt. Mikäpä sen helpompaa kuin laittaa ainekset pataan hautumaan ajastimella ja lähteä itse muualle. Puuroistakin tulee hiljalleen padassa hautuen taivaallisia. Kun sitten tänä vuonna aloin suunnitella yhden 6jouluherkkuni imelletyn perunalaatikon tekemistä, sain idean, että mitenköhän imellyttäminen onnistuisi haudutuspadassa. Varsinaiset haudutuslämpötilat ymmärsin heti liian kuumiksi, mutta toimisikohan lämpimänäpito-asetus. Kysyin asiaa Googlessa ja kas - joku oli kuin olikin tätä koittanut. Sauvajyvänen-blogista löytyi käypä ohje, juurikin tuota lämmitystoimintoa käyttäen.


Imelletty perunalaatikko

2 kg jauhoisia perunoita
4-5 rkl vehnäjauhoja

75 g voita
8 dl maitoa
2 tl suolaa

Keitä perunat kuorineen. Kuori perunat kuumana ja soseuta huolellisesti haudutuspadassa. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Voit aluksi lisätä puolet jauhoista ja muutaman tunnin päästä loput. Imellä 6-8 tuntia haudutuspadassa asetuksella warm.

Sekoita perunasoseen joukkoon sulatettu voi, maito ja suola. Kaada uunivuokiin, mutta jätä muutama sentti kuohumisvaraa. Laita pinnalle paari voinokaretta ja paista 150-175 asteessa noin 2 tuntia. Itse pakastin latikkoni ennen paistamattomina. 

Ei ihan ruokablogitason kuva, mutta antakaa anteeksi.
 Sellaisen havainnon tein, että oma haudutuspatani warm-asetus oli ilmeisesti vähän liian kuuma tähän, koska lämpö meinasi koko ajan nousta liiankin ylös. Jos tätä siis kokeilee,  niin kannattaa käyttää digitaalista lämpömittaria ja valvoa, että soseen lämpötila pysyy 62-75 asteen rajoissa. Tämä on siis kemiallisesti sopiva imeltymislämpötila. 

Mukavasti peruna kuitenkin imeltyi. Tosin itse olen tottunut siihen siirapin makuun, joten lisäsin mukaan pari ruokalusikallista siirappia. Paistoimme itsenäisyyspäivänä koelaatikon ja maku oli herkullinen ja laatikon pinnalle tuli paistaessa upea kuori.

---

Pahoittelen eilispäivän joulukalenterin puuttumista, mutta tietokoneeni sanoi itsensä irti ja joudun nyt jonkin aikaa tekemään postaukset älypuhelimella. Tästä syystä myös kuvat voivat olla vähän erinäköisiä. 

Touko pääsi eilen mukaani Helsinkiin ja innostui jälleen maisemista. Tuossa se istui kuvaamassa auringon eri asentoja. Eikä ainakaan omien sanojensa mukaan kytännyt naapureita ollenkaan... Mukana myös Toukon ottama kuva.



Tänään puolestaan kaivelin esille joulukoristeitani tehdäkseni vähän katsausta siihen, mitä kaikkea minulla onkan kuustani varten. Ostin nimittäin pienen tekokuusen, jonka koristeluja aloitinkin jo vähän. Ja mulana hääräsi auttamassa  (tai "auttamassa") myös yksi pieni tonttu.


Kuusesta esittelyjä myöhemmin. Se kaipaa vielä viimeistä silausta.


sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Naurettavan helppo punasipulihilloke ja joulukalenterin 4. päivä

Lupasin viime postauksessa punasipulihillokkeen ohjetta ja se tuleekin jo tässä. Koe-erästä tuli nimittäin naurettavan hyvää ja tekeminen oli vielä naurettavamman helppoa.

Onneksi en ole vakavasti otettava ruokabloggari, kuva kun ei ole kaunein mahdollinen, eikä ollut resurssejakaan lavastaa jotain kaunista annoskuvaa. Koittakaa kestää.


Punasipulihilloke

Tästä annoksesta tulee isompi pilttipurkillinen, mutta suosittelen tekemään enemmän, jos syöjiä on useita. Ja muutenkin. Tähän nimittäin tulee himo.

  • Noin 200 g punasipulia, eli 1 iso tai pari keskikokoista. Tämä ei ole niin grammantarkkaa.
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 4 rkl öljyä
  • 2 rkl sokeria
  • 2 rkl valkoviinietikkaa (tai punaviinietikkaa, myös balsamietikka sopisi varmasti)
  • 2 tl suolaa
  • hyppysellinen rosmariinia ja/tai timjamia (tämän kanssa ei kannata liioitella, tarkoitus on tuoda hillokkeeseen vain hieman yrtin aromia kuitenkaan muita makuja peittämättä)
Kuumenna kattilassa öljy ja lisää kuutioitu tai siivutettu sipuli, hienonnettu valkosipuli ja sokeri. Kuullota, kunnes sipulit alkavat olla läpikuultavia. Älä ruskista.
Lisää etikka, suola ja yrtit. Halutessasi voit lorauttaa joukkoon myös hieman punaviiniä lisämakua tuomaan.
Anna hautua miedolla lämmöllä, kunnes sipuleista irronnut neste on hieman haihtunut ja seos on muuttunut hillokemaiseksi.

Syö melkein minkä tahansa ruoan lisukkeena, voileivän päällä, juustojen kanssa... Tässä on vain omat mieltymykset rajana.

---

Piipahdin tänään siskoni luona ja Touko tahtoi mukaan. Perillä tonttu katosi jälleen omille teilleen. Siskonpoika löysi Toukon lopulta kylpyhuoneesta. Oli lähtenyt kalaan.



maanantai 14. marraskuuta 2016

Salaisen jouluystävän ensimmäinen paketti

Aikansa se otti, mutta vihdoinkin sain käsiini Salaisen jouluystäväni ensimmäisen paketin. Surkeiden sattumusten sarjan vuoksi sain paketin postista vasta tänään, vaikka tiesin sen jo saapuneen. Mutta voi että iten riemastuttavalta tämän avaaminen jälleen tuntui. Tai siis näiden, sillä paketin sisältö oli paketoitu yksitellen kutkuttaviin paketteihin. Hätähousuna ehdin ensin avata kortin, jossa oli resepti pumpkin spice latteen. Tämän avulla osasin jo vähän aavistella, mitä tuleman pitää.


Ja niin paketista paljastuikin pussilliset kanelia, inkivääriä, muskottipähkinää ja neilikkaa eli pumpkin spice -mausteseoksen pääraaka-aineet, ruokokidesokeria, pari pussia jouluteetä sekä tuikkulyhty.


Kahvihammastani kolotti juuri sopivasti, joten päätin kokeilla kurpitsamaustekahvia heti. Tosin tein sen valmiiseen kahvijuomaan vähän oikaistakseni. Ja hyväähän siitä tuli. Mukavan mausteista. Pumpkin spice -sekoitukseni tein tämän ohjeen mukaan. Joissain ohjeessa on mukana myös maustepippuri.



Kiitoksia kahvihetkestä salaiselle ystävälleni! Ja vielä tiedoksi, että jos olet seuraava pakettia lähettämässä niin, että se olisi perillä 25.11.-4.12. niin lähettäisitkö sen saamaasi toiseen osoitteeseen, sillä olen tuolloin taas koulureissussa. (SmartPost käy edelleen) Näin paketti ei joudu odottelemaan yksinäisenä postissa.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Aatonaaton tohinaa ja 23. luukku

Härregud, nyt on tämä naikkonen väsyksissä, eikä kello ole vielä edes kuutta aatonaattona. Yövyin nimittäin siskoni luona sillä ajatuksella, että siskonpoikaa ei tarvitsisi viedä aamulla päiväkotiin, vaan hänkin saisi nukkua myöhempään, jolloin poika pysyisi paremmalla tuulella koristeluiden ja muiden jännittävien tekemisten lomassa. Noh, pikkujätkä heräsi siinä kuuden jälkeen ja herätti minutkin vielä ennen seitsemää.

Tässä ollaan sitten pienen miehen kanssa koristeltu mummin kuusi ja koti, leivottu, laulettu joululauluja ja mitä kaikkea. Yritettiin nukuttaakin poikaa, mutta eihän se malttanut nukkua. Sillä seurauksella, että kun äitinsä haki kotiin, niin poika sai pienen kohtauksen ja ilmoitti, että häntä nukuttaa. Oli kuulemma nukahtanut autoon noin puolen kilometrin jälkeen. Raukka toinen. Onhan tuollaisen joulutohisijan kanssa ihana puuhata. Kuust korstellessakin lauloi hiljaa itsekseen kuiskaten Joulupuu on rakennettu.

Nyt leivon vielä joululeivät, minkä jälkeen teen pienen happihyppelylenkin. Sitten aatonaattosaunaan, meillä kun ei ehditä saunoa aattona, silloin on muuta tekemistä.

Järjestelyt pulkassa ilman stressikohtauksia. Ihmisillä hyvä tahto ja niin edelleen. Huomenna on iso päivä.

---

Tämän päivän luukussa esittelen tekemäni Rocky Road -namit. Minä ihan oikeasti taas ajattelin, että saisin esitellä kauniita ja siistejä paloja, mutta tämä meni kuin viime vuoden piparkakkutalon kanssa - luulto oli suuret, toteutus hiukan vaatomattomampi. Toisin sanoen menin sooloilemaan ohjeen kanssa liikaa, eli laitoin seokseen liikaa suklaata, jolloin karkeistani ei tullut kovin leikattavaia, vaan hyvin tahmeita. Toinen vahtoehto on, että sekoitin vaahtokarkit seokseen liian aikaisin, jolloin lämmin suklaamassa sulatti vaahtiksen, mistä myös tahmeus voisi johtua.

Ne ovat, öh, persoonallisen näköisiä. Hetken jo mietin, kethaako näitä esitelläkään, mutta hei, itselleen pitää osata nauraa ja joskus on hyvä nättää myös kaunsitelematon totuus. Kuvassa siis pistaasi-toffee-rocky roadit.
 Tein siis kahdenmakuisia nameja, pistaasi-toffee ja laku-polkakarkki. Onneksi koostumuksesta ja hiukan erikoisesta ulkonäöstä huolimatta maku on kohdillaan.

Jaan kuitenkin nyt varmuuden vuoksi ihan vain tällaisten pehmoisempien, hiukan fudgemaisten rocky roadien perusreseptin. Kannattaa siis noudattaa tarkasti että suhdetta ainesten osalta, eikä sooloilla minun tavallani. Sillä näköjään on väliä. Vinkkinä myös täytyy mainita, että nämä herkuthan ovat loistava tapa päästä eroon liioista konvehdeista ja muista joulukarkeista. Mukaan voi siis sotkea melkein mitä tahansa omaan makuun sopivaa.

Rocky Road

200 g maitosuklaata
250 g tummaa suklaata
1 prk kondensoitua maitoa
50 g voita
200 g lakritsipaloja
100 g vaahtokarkkeja
3 dl suolapähkinöitä

Paloittele suklaa ja sulata se miedolla lämmöllä kattilassa kondensoidun maidon kanssa. Sekoita joukkoon voi, karkit ja päkinät. Jos sattumat ovat kovin suuria, niitä voi paloitella hiukan etukäteen. Levita seos leivinaperilla vuorattuun uunivuokaan ja anna jähmettyä vähintään neljä tuntia. Leikkaa neliskanttisiksi paloiksi.





torstai 5. joulukuuta 2013

Joulukalenterin viides luukku - Maailman paras joululeipä

Noin vain joulukuu on edennyt jo viisi päivää melkoista vauhtia. Enää alle 20 päivää aattoon.

Tämän päivän luukussa haluan jakaa tämän herkullisen joululeivän ohjeen. Tai jakaa ja jakaa, ohje on lunperin Myllyn Parhaan ja löytyy kyllä netistä, mutta eipä niillekään sivuille kaikki osu.

Tällä ohjeella saa aikaan yhden ison leivän leipäkoneella tai kaksi pienempää limpunmallista leipää käsin tehtynä. (tai miksei käsin voisi tehdä yhtä isompaakin leipää) Itse olen yleensä käyttänyt leipäkonetta sen helppouden vuoksi, mutta tänä vuonna olen suunnitellut luottavani omiin käsiini. Leipäkoneella tehty leipä kun on aina aika epäkäytännöllisen kokoinen. Siitä on hankala leikata ehjiä ohuita viipaleita ja yksi pala on aina vähän turhan iso makuuni.

Kuvaa minulal ei harmi kyllä löydy, mutta voisin käyä sellaisen tänne myöhemmin lisäämässä. visuaalista antia kaipaavat voivat käydä kurkkaamassa leipää täällä.

Mausteinen vaalea joululeipä

2,5 dl vettä, omenamehua tai piimää
2 rkl öljyä
2 rkl siirappia
2,5 dl porkkana- tai omenaraastetta.
3 dl sämpyläjauhoja
4 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
2 tl fenkolia
1 tl pomeranssinkuorta
1 tl suolaa
2,5 tl kuivahiivaa (tai puoli pakettia tuorehiivaa)

Jos teet leivn käsin, aloita taikinan tekeminen liuottmalla hiiva kädenlämpöiseksi lämmitettyyn veteen, mehuun tai piimään. Kuivahiivaa kättäessä neste saa olla vielä vähän lämpimämpää. Lisää muut aineet ja alusta seos taikinaksi. Kohota taikina lämpimässä paikassa.

Leivo taikina kahdeksi samankokoiseksi limpuksi. Kohota hyvin ja paista 200 asteessa 20-25 minuuttia. Voitele leipiä paiston aikana siirappivedellä.

Jos teet leivän leipäkoneella, mittaa aineet tarkasti ohjeen järjestyksessä leipäkoneen kulhoon. Kuivahiivan pitää jäädä kokonaan jauhojen päälle. (Myös tuorehiivaa voi käyttää, kunhan koneen ohjelman käynnistää välittömästi)
Valitse normaali perusleivän ohjelma ja käynnistä tai ajasta leipäkone.








sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Kummallinen, mutta ah, niin hyvä mandariinikakku

Taas piti hiukan arpoa, että meneekö tämä ohje nyt tänne vai toisen blogin puolelle. Päätin kuitenkin laittaa tämän nyt joulun nurkkaukseen, koska jostain syystä tämä kakku vei kovasti ajatukset jouluun - johtuneeko sitrushedelmien käytöstä ja siitä, että joulun aikoihinhan ne ovat kutakuinkin parhaimmillaan.

Väitän kakkua otsikossa kummalliseksi, mikä johtuu sen valmistustavasta. Mandariinit (tai vapaavalintaisia sitrushedelmät) nimittäin keitetään ohjetta varten. Kuorineen. Tämä aiheutti monissa kummastuneita ilmeitä ja epäluuloa, mutta tämä kakku on aivan oikeasti jumalaisen hyvää. Se on raikas, mutta mehevän kostea ja paranee vain oltuaan päivän jääkaapissa.

Kaiken lisäksi kakun voi tehdä kokonaan gluteenittomana ja siihen voi käyttää mitä tahansa sitrushedelmiä. Lisäksi ohje on uskomattoman helppo, mutta se tulee muistaa, että aikaa pitää varata, sillä hedelmiä pitää keittää parisen tuntia.

Ohje on alunperin Nigella Lawsonin (taisi olla clementine cake hänellä), itse poimin suomennetun version Korianterifarmilta.

Mehevä mandariinikakku

  • 375 g mandariineja tai klemenetiinejä, siis 4 isoa tai 5–6 pientä. (Minä käytin satsumoita ja appelsiinia)
  • 6 kananmunaa
  • 225 g sokeria
  • 250 g jauhettuja manteleita (itse korvasin osan vehnäjauhoilla. Varmaan voisi myös käyttää vain jauhoja, mutta minusta manteli antaa kakulle osan herkullisesta mausta)
  • 1 tl leivinjauhetta 

Pese hedelmät huolellisesti ja laita ne kokonaisina kuorineen kattilaan, peitä ne vedellä ja laita levy päälle. Keitä kaksi tuntia.
Valuta ja anna jäähtyä. Halkaise hedelmät ja poista sisältä mahdolliset siemenet. Soseuta hedelmät tehosekoittimessa.

Laita uuni lämpenemään 190°C asteeseen. Voitele ja jauhota halkaisijaltaan noin 20-senttinen irtopohjavuoka 

Lisää sokeri, mantelit ja leivinjauhe mandariinien joukkoon tehosekoittimeen ja sekoita taikinaksi. (myös sauvasekoittimella onnistuu)
Kaada vuokaan ja paista noin tunti. Jos kakun pinta alkaa tummua loppuvaiheessa liikaa, peitä foliolla.

Anna kakun jäähtyä ja koristele esimerkiksi tomusokerilla. Tarjoa sellaisenaan tai vaikkapa vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Sitruskakku
Itselle kävi pieni kämmi ja kakku pääsi tummumaan liikaa. Ei pinta kuitenkaan palanut ole, vaikka kuvassa siltä näyttääkin.

VINKKI!  Kakkuun saa jouluisempaa makua esimerkiksi kanelilla, kardemummalla tai neilikalla. Jos mukaan haluaa vain häivähdyksen mausteisuutta, voi mausteet laittaa kiehumaan hedelmien kanssa kattilaan, jolloin hedelmät imevät itseensä vähän mausteiden aromia. Vahvemman maun saa, jos mausteet kippaa suoraan taikinan joukkoon.