Aatonaaton tohinaa ja 23. luukku

Härregud, nyt on tämä naikkonen väsyksissä, eikä kello ole vielä edes kuutta aatonaattona. Yövyin nimittäin siskoni luona sillä ajatuksella, että siskonpoikaa ei tarvitsisi viedä aamulla päiväkotiin, vaan hänkin saisi nukkua myöhempään, jolloin poika pysyisi paremmalla tuulella koristeluiden ja muiden jännittävien tekemisten lomassa. Noh, pikkujätkä heräsi siinä kuuden jälkeen ja herätti minutkin vielä ennen seitsemää.

Tässä ollaan sitten pienen miehen kanssa koristeltu mummin kuusi ja koti, leivottu, laulettu joululauluja ja mitä kaikkea. Yritettiin nukuttaakin poikaa, mutta eihän se malttanut nukkua. Sillä seurauksella, että kun äitinsä haki kotiin, niin poika sai pienen kohtauksen ja ilmoitti, että häntä nukuttaa. Oli kuulemma nukahtanut autoon noin puolen kilometrin jälkeen. Raukka toinen. Onhan tuollaisen joulutohisijan kanssa ihana puuhata. Kuust korstellessakin lauloi hiljaa itsekseen kuiskaten Joulupuu on rakennettu.

Nyt leivon vielä joululeivät, minkä jälkeen teen pienen happihyppelylenkin. Sitten aatonaattosaunaan, meillä kun ei ehditä saunoa aattona, silloin on muuta tekemistä.

Järjestelyt pulkassa ilman stressikohtauksia. Ihmisillä hyvä tahto ja niin edelleen. Huomenna on iso päivä.

---

Tämän päivän luukussa esittelen tekemäni Rocky Road -namit. Minä ihan oikeasti taas ajattelin, että saisin esitellä kauniita ja siistejä paloja, mutta tämä meni kuin viime vuoden piparkakkutalon kanssa - luulto oli suuret, toteutus hiukan vaatomattomampi. Toisin sanoen menin sooloilemaan ohjeen kanssa liikaa, eli laitoin seokseen liikaa suklaata, jolloin karkeistani ei tullut kovin leikattavaia, vaan hyvin tahmeita. Toinen vahtoehto on, että sekoitin vaahtokarkit seokseen liian aikaisin, jolloin lämmin suklaamassa sulatti vaahtiksen, mistä myös tahmeus voisi johtua.

Ne ovat, öh, persoonallisen näköisiä. Hetken jo mietin, kethaako näitä esitelläkään, mutta hei, itselleen pitää osata nauraa ja joskus on hyvä nättää myös kaunsitelematon totuus. Kuvassa siis pistaasi-toffee-rocky roadit.

 Tein siis kahdenmakuisia nameja, pistaasi-toffee ja laku-polkakarkki. Onneksi koostumuksesta ja hiukan erikoisesta ulkonäöstä huolimatta maku on kohdillaan.

Jaan kuitenkin nyt varmuuden vuoksi ihan vain tällaisten pehmoisempien, hiukan fudgemaisten rocky roadien perusreseptin. Kannattaa siis noudattaa tarkasti että suhdetta ainesten osalta, eikä sooloilla minun tavallani. Sillä näköjään on väliä. Vinkkinä myös täytyy mainita, että nämä herkuthan ovat loistava tapa päästä eroon liioista konvehdeista ja muista joulukarkeista. Mukaan voi siis sotkea melkein mitä tahansa omaan makuun sopivaa.

Rocky Road

200 g maitosuklaata
250 g tummaa suklaata
1 prk kondensoitua maitoa
50 g voita
200 g lakritsipaloja
100 g vaahtokarkkeja
3 dl suolapähkinöitä

Paloittele suklaa ja sulata se miedolla lämmöllä kattilassa kondensoidun maidon kanssa. Sekoita joukkoon voi, karkit ja päkinät. Jos sattumat ovat kovin suuria, niitä voi paloitella hiukan etukäteen. Levita seos leivinaperilla vuorattuun uunivuokaan ja anna jähmettyä vähintään neljä tuntia. Leikkaa neliskanttisiksi paloiksi.