Johtuneeko normaalia syksisemmistä ilmoista ja pikku hiljaa pimenevistä illoista, että ajatus on silloin tällöin karannut jouluun. Eräänä päivänä päässäni soi joululaulut, joten ajattelin tehdä pienen varaslähdön ja kuunnella niitä hiukan - mutta ei, ei se tuntunut oikealta. Vaikka joulunaikaa kaipaankin, niin joululaulut eivät sopineet heinäkuuhun. Helpotus, toisaalta. Kesä kulukoot nyt kaikessa rauhassa loppuun, toivottavasti saamme vielä hienoja ilmojakin. Sen verran olen jouluvalmisteluja tehnyt, että hankin Ebaystä tarvitsemani askarteluvälineen joulua ajatellen. Siitä lisää myöhemmin.
Tosin itselleni ei ole niin väliä, vaikka syksy jo saapuisikin. Olen nimittäin karkaamassa uppoavalta alaltani ja aloittamassa puutarha-alan opinnot. Taloudellisesti tulee olemaan tiukkaa, mutta minulla on vahva tunne siitä, että tämä minun on tehtävä. Odottelen opintoja innolla ja hymyilen sille ajatukselle, miten nopeasti syksyn kuukaudet sitten kuluvatkaan, kun on innostavaa ajateltavaa. Sitten kohta onkin jo aivan oikea hetki päästää joulumieli valloilleen.
Ihanaa loppukesää muillekin. Myös eräs monille tutuksi käynyt tyyppikin lähettää terveisensä. Siskonpoika A:kin riemastui näistä terveisistä. Alkoi nimittäin epäillä, että se olen minä, joka Toukoa liikuttelee. Höpsistä!