Oooh, sain tekstiviestinä ilmoituksen, että Salaien jouluystäväni toinen paketti oli saapunut. Niinpä kurvasin lähimpään postiin, enkä malttanut olla kurkistamatta laatikon sisään jo autossa. Nykyisin aikusiena yleensä tietää vähän etukäteen mitä lahjaksi voisi olla tulossa, joten nämä yllätspaketit saavat aikaan vähän lapsekata kutkutusta.
Jännää, jännää. kotiin asti kuitenkin maltoin olla avaamatta varsinaista lahjapakettia.
Sieltähän paljastui tonttukoriste, kaksi joulusukkakoristetta, vadelmasuklaata ja suloinen keittiöpyyhe. Tietysti itsetehdyllä kortilla varustettuna. Kiitos salaiseksi ystäväkseni paljastuneelle Camillalle ja hyvää joulua!
Touko on taas muutaman päivän puuhaillut niin, ettei perässä meinaa pysyä. Perjantaina herkkupylly tonttu löytyi naahimasta jäätelönloppuja. Mansikka taitaa olla lempimaku. Se kun on vaaleanpunaista.
Eilen taas aloin avaamaan joulukalenteriani, kun yhden jo avatun luukun takaa paljastui yllätys. Olin saada sydärin, mutta ei sentään päivän luukusta ollut rohmunnut lahjaani. (on muuten oikein kiva tuo Kicksin kosmetiikkakalenteri)
Tänään taas kesken joulusiivousten löytyi olohuoneesta tällainen parivaljakko. Melkoinen villieläinexpertti tämä meidän Touko. Tai siis... eläin?
Heipä hei! Niinhän siinä tahtoo käydä, että postattavaa olisi, mutta aika ei tahdo riittää itse postausten naputteluun. Mutta tämä kiilasi nt jonon kärkeen, nimittäin vastaanotin muutama päivä sitten Salaisen jouluystäväni ensimmäisen paketin.
Paketista paljastui huumaavaan tuoksuinen tuoksukynttilä, kaunista kangasnauhaa (tuleekin tareeseen) ja aivan ihastuttavat lusikat, vaikkapa glögiä varten. Lusikoissa on äärimmäisen kaunis patinoitu pinta ja eläinhahmot juuri mieleeni.
Salaisen jouluystäväni toinen ja viimeinen paketti saavutti minut. Jännitksellä avasin siististi pakatun paketin. Sen sisällä oli kangaskassi, josta löytyi lisää pikkupaketteja.
Paketeista avautui muistikirja (mistä arvasit, että tälle on ollut useampaan otteesseen tarvetta?), Dermosilin huulivoiteita, karkkikeppejä (hah, lähetin samanlaisia omalle vastaanottajalleni) ja tuo hauska kangaskassi.
Salaiseksi ystäväkseni paljastui Kati, jolla ilmeisesti ei ole blogia.
Kati lähetti minulle myös pakettien välillä pienen yllätyslahjan, jossa oli paketointi- ja askartelutavaraa.
Kiitos sinulle ja hyvää joulua!
Toukon kanssa tultiin tänään ns. mummolaan. Tonttu oli minun töissä ollessani nähnyt kuvan käärmeenlumoojasta ja täällä oli intensiiviet roolileikit käynnissä tullessani. Niin pöljä Toukokaan ei tietenkään ole, että harjoittelisi lumoustatojaan oikean luikertelijan kansa. Kumikäärme riitti jännitykseen.
Ooh, sain muutama päivä sitten viestin, että läheisessä akettiautomaatissa odottaa paketti noutoaan. Kummastelin asiaa hiukan, koska en mielestni ollut tilannut mitään automaatilla postitetttavaa. Kun luukku aukesi ja näin paketin, arvasin heti, että kyseessä olikin Salaisen jouluystäväni paketti.
Kotiin päästyäni avasin paketin heti ja vastaan tulvahti ihana tuoksu. Paketista löytyi kanelin tuoksuisia kynttilöitä, piparkakkumaustetta, joulukahvia, lautasliinoja, jouluisia herkkuja, (kuinkas tuo Dumle-pussi on jo auki, hmmm...) ja päälle vielä kaunis joulusukka ja suloinen kortti.
Kiitokset ystävälleni! Paketti toi mukanaan joulun läikähdyksen.
Huh, pääsinpä viimeinkin koneelle tekemään tämän postauksen. Oma tietokoneeni on nimittäin tällä hetkellä huoltomiesten hellässä huomassa, mikä on aiheuttanut pieniä ongelmia bloginkin päivittämisessä. Toki myös suvun pienimmän syntymäpäiväjuhlat ja kouluviikko on aiheuttanut hoppua.
Mutta asiaan, sain joitain päiviä sitten haltuuni Salaisen jouluystäväni toisen ja siis viimeisen paketin. Tai siis paketit.
Paketista paljastui jouluisia tarroja, teippiä ja kiiltokuvia, kivoja pakettikortteja, Kettu-kaerkkeja, kulkusia, minun väristäni lankaa ja puinen sievä joulukoriste, joka oli harmi kyllä mennyt ilmeisesti postissa rikki. Vähän enemmän olisi ehkä saanut olla siis toppauksia ympärillä. Toivottavasti saan koristeen vielä liimattua ehjäksi siististi.
Kiitokset salaiselle ystävälleni. Kunpa vain olisit muistanut paljastaa paketin yhteydessä, kuka oikein olit. Se olisi ollut hauska tietää.
---
Useimamt ovatkin jo ehkä huomanneet, että huomenna alkaa joulukuu. Jestas, miten aika rientää! Itse odotan jo malttamattomana kalenterieni ensimmäisen luukun avaamista. Sainkin siskonpojalta yhden lisää nimipäiväni kunniaksi. Aika liikuttava.
Täällä odotetaan kovasti myös yhden blogissakin tutuksi tulleen tontun paluuta. Saa nähdä, onko Touko itse pysynyt ajan kulumisessa mukana ja huomannut, että sen pitäisi olla huomenna taas minua ja muutamaa muutakin viihdyttämässä.
Aikansa se otti, mutta vihdoinkin sain käsiini Salaisen jouluystäväni ensimmäisen paketin. Surkeiden sattumusten sarjan vuoksi sain paketin postista vasta tänään, vaikka tiesin sen jo saapuneen. Mutta voi että iten riemastuttavalta tämän avaaminen jälleen tuntui. Tai siis näiden, sillä paketin sisältö oli paketoitu yksitellen kutkuttaviin paketteihin. Hätähousuna ehdin ensin avata kortin, jossa oli resepti pumpkin spice latteen. Tämän avulla osasin jo vähän aavistella, mitä tuleman pitää.
Ja niin paketista paljastuikin pussilliset kanelia, inkivääriä, muskottipähkinää ja neilikkaa eli pumpkin spice -mausteseoksen pääraaka-aineet, ruokokidesokeria, pari pussia jouluteetä sekä tuikkulyhty.
Kahvihammastani kolotti juuri sopivasti, joten päätin kokeilla kurpitsamaustekahvia heti. Tosin tein sen valmiiseen kahvijuomaan vähän oikaistakseni. Ja hyväähän siitä tuli. Mukavan mausteista. Pumpkin spice -sekoitukseni tein tämän ohjeen mukaan. Joissain ohjeessa on mukana myös maustepippuri.
Kiitoksia kahvihetkestä salaiselle ystävälleni! Ja vielä tiedoksi, että jos olet seuraava pakettia lähettämässä niin, että se olisi perillä 25.11.-4.12. niin lähettäisitkö sen saamaasi toiseen osoitteeseen, sillä olen tuolloin taas koulureissussa. (SmartPost käy edelleen) Näin paketti ei joudu odottelemaan yksinäisenä postissa.
Kotoa poissa ollessani oli potiluukustani kolahtanut Salaisen jouluystäväni viimeinen lähetys eli joulukortti. Samalla paljastui, että tuo salainen ystäväni oli Joulua sydämellä -blogin Christina. Kiitos sinne ja ihanaa joulua! (on muuten ehkä jonkinlaista herkkyyttä ilamssa, koska huomaan liikuttuvani siitä, että nyt oikeasti jo toivotellaan hyvää joulua suuntaan jos toiseenkin)
Tämä muuten olikin ensimmäinen joulukorttini.
Välillä on melkein vaikea uskoa, että jouluun on tosiaan enää 10. päivää. Pitkään olen tässä harmitellut lumen puuttumista ja pelännyt mustaa joulua. Vaan odotas... Kun eilen vielä heräsin Pohjanmaalta, näytti siellä yhtäkkiä tältä.
Tämä on lupaava alku ja onneksi vielä tälle ja ensi viikolle on luvattu pakkasia ja tällä hetkellä lumisateitakin useammalle päivälle. Nyt kaikki sormet ristiin, että saisin tuonne kotiseudulle valkean jouluun, eikä Luontoäiti päätä kiusata minua enää enempää.
---
Vietämme Toukon kanssa vielä tämän viikon Helsingissä ja tänään tonttu seuraili ikkunasta pitkään kadulla lenkkeileviä ihmisiä ja koiria. Siitäkös hän sai idean, että hänenkin pitäisi päästä hihnalenkille lemmikin kanssa. Koiraa en Toukolle keksinyt, mutta pupu tuntui kelpaavan. Se jotenkin sopiikin tontun sielunelämään paremmin.
Olin iloisesti yllättynyt, kun eilen postiluukustani kolahti pakettikortti. Olin harmitellut sitä, että en ehtinyt lähettää SJY-pakettiani ennen postilakkoa ja ajattelin myös oman pakettini samasta syystä viivästyvän. Mutta kas, salaystäväni oli ovelampi.
Paketista paljastui kauniskuvioinen, kotimainen kynttilä (ja näitähän kuluu!), kaksi koristeltua tulitikkuaskia, kauniita talvisia lautasliinoja, piparkakkumuotti, pieniä kakkupapereita, mahdottoman sievä joulukoriste sekä pieniä kakkupapereita, jotka tosin taitavat tulla minulla askartelukäyttöön.
Nyt vain ongelmana on se, että mistä noita tähtikoristeita saa. Olisivat nimittäin hyvinkin mieluisia omaan kuuseeni - siis sitten joskus tulevaisuudessa, kun oman ison kuusen saan.
---
Lupailin muuten taannoin kouluni kasvihuoneen joulutähtikuvien yhteydessä, että yritän laittaa parempia kuvia Burgundy-jouluthden väristä. Paino sanalla yritän, sillä päivänvalossakin kamera yrittää tehdä kasvin viininpunasta liian punaisen. Mahdottoman vaikea kuvattava! Alemmassa kuvassa värit toistuvat ehkä hieman paremmin.
Nämä tosiaan ovat vielä keskeneräisiä, suojuslehdet ovat vielä värittymässä ja osa varmaan bongasikin, että kasvi ei vielä kuki. Pienet nuput näkyvät jo suojuslehtien keskellä. Toivottavasti tämä yksilö kestäisi jouluun asti, vaikka ajoissa ollaankin.
Mikä ajoitus! Olin juuri pistämässä oman SJY:ni ensimmäistä lähetystä pakettiin, kun postilaatikosta kolahti oma pakettini. Siinä sopivassa tunnelmassa revin heti omani auki.
Paketista löytyi joulusuklaata, jota en olekaan vielä maistanut, piparkakkumaustetta, askartelukuvioita ja -paperia, enkelimagneetti ja Roosa nauha -kynä. Ja kortti tietenkin.
Tuota paperilajitelmaa muuten hipelöin pitkään kaupassa, siinä kun oli
ihania kettu- ja pöllökuvioita, joita rakastan. Miten hauskaa, että
sainkin sen tätä kautta. Luulenpa, että ainakin osa näistä askarteluvärkeistä pääsee pakettikorteiksi, joita ajattelin tänä vuonna tehdä kerrankin itse.
Roosa nauha -kynä sai minut vähän liikuttumaan. Tärkeä asia ja hyväntekeväisyyskohde. Josksu tuntuu, että on melkein vaikeampi löytää sellinen ihminen, jonka elämää rintasyöpä ei ole ksokaan mitenkään koskettanut. Kahden vuoden sisään on minunkin kaksi tuttuani tästä elämästä tästä syystä lähtenyt. On muuten myös kynänä loistava, pääsee varmasti muistiinpanovälineisiini opintoihin. Kiitos SJY:ni!
Erinäisistä postiongelmista ja niiden selvittelystä johtuen sain viimeisen SJY-pakettini käsiini vasta tänään. (Kummallisat, että pakettiautomaatista lähetetystä paketista ei lähetetty minulle saapumisilmoitusta muka puutteellisten tietojen vuoksi, vaikka puhelinnumeroni oli merkitty pakettiin aivan oikein)
Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan. Kotiin päästyäni paketti avautui heti ja sieltä paljstui hauska kettuaiheinen keittiöpyyhe (tai sellaiseksi sitä luulen), josta voi halutessaan askarrella kettupehmolelun, suloisia lautasliinoja, todella kaunis pieni peltirasia, jouluista kanasnauhaa ja sydänsuklaata.
Samalla paljastui, että salainen ystäväni oli tällä kertaa Mustakissa Mustankissan tytär -blogista. Kiitos sinulle ilahduttavista paketeista! Ja kiitoksia myös Karolle tämän pakettirumban organisoinnista.
Ai niin, peltirasia sisälsi myös muutaman joulupukkisuklaan, mutta ne taisivat päätyä jo parempiin suihin. Mur!
"Älä nyt mussuta, nehän näytti ihan siltä, että ne oli minua varten."
Paketista paljastui jouluisia askartelupapereita- ja kuvioita, tuoksutuikkuja, suklaapatukka ja tietenkin terveiset kortissa. Suklaa taisi kadota parempiin suihin heti illalla, kun kotiuduin nälkäisenä ja makeanhimoisena. Se ei siis selviytynyt mukaan päivänvalossa kuvattuun kuvaaan, mutta ohessa pimeän aikaan puhelimen kameralla kuvattu onneton todistusaineistokuva. Mukana se oli!
Olen juuri haalinut materiaaleja tämän vuoden joulukortteja varten ja näyttäisi siltä, että myös noista uusista papereista löytyy jotain tyyliin sopivaa. Hyvä juttu, niin pääsevät heti käyttöön. Noissa askartelupapereissa on muuten hassu addiktoiva ominaisuus. Minullakin on jo monta kirjallista erilaisia papereita varastossa ja jotenkin se tuottaa minulle hassua tyydytystä, että on valinnanvaraa tehdä vaikka millainen kortti milloin tahansa. Ja että esimerkiksi joulukorttien kohdalla voin tehdä vaikka jokaisesta hieman erilaisen.
Sain vihdoinkin SJY:ni ensimmäisen paketin käsiini. Reissuaikatauluni vuoksi pakettikortti ehti odotella minua jonkun tovin eteisen lattialla. Mutta nyt pääsi suloiseen kassiin pakattu pakettikin kotiin.
Sisältö oli melkoista sokerihumalaa aiheuttava. Paketista paljastui siis Kuppikakut ja muffinsit -reseptikirja (jonka ohjeet vaikuttavat hyvin houkuttelevilta), kaksi pakettia kuppikakkuvuokia, nonparellilajitelma, sekä suloisia tähtikuvioituja paperipillejä. Tohinassa kuvan ulkopuolelle unohtuneessa jouluisessa kortissa kehotettiin taittamaan joulun odotusta leipomalla.
Kiitos salainen ystävä. Toivottavasti saan kohta tilaisuuden testata kirjan ohjeita. Minä kun asun yksin, niin en ihan itselleni tohdi kokoniasta leivonnaissatsia leipoa. Sinkun ongelmia numero 254. Mutta sehän tässä hyvä puoli on, että nämä tarvikkeet eivät vanhene.
Olin jo unohtanut, miten kivasti näiden yllätyslahjojen hakeminen ja avaaminen kutkuttaakaan. Nyt innolla suunnittelemaan oman salaystäväni seuraavaa pakettia ja odottelemaan seuraavaa lähetystä.
Salaisen jouluystäväni kolmas ja viimeinen paketti saapui eilen. Samalla paljastui, että salainen ystäväni on ollut itse Wiltsu Joulureestä. Hei vain!
Paketin saaminen käsiini olikin melko tuskaista, sillä postiin saapuessani edelläni oli numerotaulussa noin 90 asiakasta ja palvelupisteitä postissa oli neljä. Noh, onneksi ieltä välistä oli jokunen odottelija luovuttanut leikin, joten jono liikkui hieman vilkkaammin.
Tällainen paketti minulle saapui.
Paketista löytyi hauska tonttu-ukko, pehmoinen tähtikoriste Merry Christmas -tekstillä, ihana ripustettava sydänkoriste sekä suklainen joulupukktikkari.
Wiltsulle suuret kiitokset mieluisista lahjoista ja sellaiset terveiset, että kyllä sinussa jotain velhon vikaa on. Tuo sydänkoriste on nimittäin juuri sama, jonka itse hankin veljentytölleni nimipäivälahjaksi syksymmällä, tosin värikkäämpänä versiona. Hyvin arvioit siis makuani. (tuosta muuten tykkää se puolivuotias veljentyttökin. Sitä pitää aina tuijotella ja yrittää hapuilla kiinni)
Hyvää joulua sinnekin!
Joulupukki koko kohtalonsa äkillisen suklaanhimon pelastajana jo eilen illalla, joten se ei ehtinyt odottaa kuvausta päivänvalossa. Kas tässä siis kuva ennen herkuttelua.
---
Tämän päivän luukussa vinkkaan askarteluohjeen, jonka bongason Kodin Kuvalehdestä.
Kuva: Kodin Kuvalehti
Tämä on hauska idea etenkin käsityöihmisen kotiin tai vaikka lahjaksi sellaiselle. Toteuttaminenkaan ei ole vaikeaa, joskin ehkä aikaavievää. Ja käyttämättä jääneet langatkin saa halutessaan hyötykäyttööön. Kranssista voi tehdä oman maun mukaan värikkäämmän tai rauhallisemman yksivärisen. Nerokasta.
Helei, sain vihdoinkin sen käsiini, SJY:n toisen paketin siis. Minulla on nyt ollut vähän huonoa tuuria näiden pakettien kanssa, sillä olen nyt kumpanakin kertana ollut reissussa, kun paketit ovat tulleet, minkä vuoksi lahjojen esittely on viivästynyt. Itseasiassa tämä viimeisin paketti olisi tullut ajallaan, jos posti olisi tuonut sen ajallaan. Lähdin nimittäin kotoa muualle sinä päivänä, kun paketin olisi aikataulun mukaan pitänyt viimeistään minut saavuttaa ja tietojeni mukaan se on myös tarpeeksi aikaisin lähetetty, mutta postin päässä tökki jokin. Postikasastani päätellen paketti on itseasiassa tullut perilel vasta pari päivää tuon jälkeen.
Noh, mutta tällaista paketista (tai kuoresta) paljastui.
Sain herttaisen joulukalenterin, josta ensimmäinen luukku jo avautuikin, Aarikan heijastimen (hassu sattuma, hävitin taannoin yhden samanlaisen), tähtitarroja ja timantttihiuskoruja. Tietysti mukana oli myös hieno kortti, joka saattaa päästä jonnekin esille.
En voi taaskaan kuin ihmetellä, millainen silmä yksityiskohdille salaisella ystävälläni on. Nämä nimittäin tulevat takuulla käyttöön ja tiedänkin jo, missä esimerkiksi hiuskoristeitä tulen lähiaikoina käyttämään. Kiitos salaiselle ystävälle! Toivottavasti van seurava paketti ehtisi perille hieman aiemmin, koska olen lähdössä joulunviettoon jo paria päivää ennen viimeisen kierroksen määräpäivää. Tämä hänelle siis tiedoksi.
---
Ei varmaan tarvitse erikseen musituttaa, että nythän on vihdoinkin joulukuu ja ensimmäinen adventti. Tulihan se sieltä, vaikka hitaasti ankea syksy mateli. Nyt vain toivoisin tämän eteläisen Suomenkin saavan sellaisen kauniin lumipeitteen jonka juuri eilen taakseni jätin Pohjanmaalle.
Aion tänäkin vuonna pitää blogijoulukalenteria, eli joka ikininen päivä tästä aattoon (ooh, miten ihanaa sanoa noin) linkkaan blogiin jotain jouluista kivaa. Viime uonna pitäydyin videoissa, mutat nyt ajattelin olla sisällössä joustavampi. Näemme sitten, mitä kaikkea keksinkään.
Joulukalenterin ensimmäisessä luukussa haluan jakaa tämän lauluyhtye Rajattoman kappaleen, jonka sanoissa sopivasti tervehditään joulua. Sitähän nämä seuraavat viikot valmistelevat. Tämä on yksi suosikkijoululauluistani tuntemattomampien laulujen joukossa.
Huh ja hurraa, vihddoinkin pääsin palautumaan reissun päältä ja hakemaan postista Salaisen Jouluystävän paketin. Se olikin hilkulla, sillä junani oli hulppeat kaksi tuntia myöhässä ja ehdin postiin viime hetkillä. Haettava kuitenkin oli ja kylläpä piristikin ryytynyttä mieltä. Aivan vatsanpohjasta kutkutti, kun kotiin kävellessä kassin pohjalla paketti kalahteli mukavan lupaavasti. (Juu, henkinen lapsi minussa rakastaa yhä kovia paketteja, vaikka näin aikuisiällä myös ne pehmeät on kivoja)
Ja oi mitä kaikkea sainkaan. Nyt on kyllä tämä minun tonttuni tainnut käydä pienellä tiedonhankintaretkellä täällä blogissanikin kuin myös tuolla jouluttoman blogin puolella, sen verran osuva lahja oli.
Sain tuollaisen ihanan talolyhdyn, jonka perään olen hieman haikaillutkin, kotikyltin, kaksi erilaisat pientä enkelipiparimuottia, sinisävyisiä Vallilan Kelohonka-kuosisia lautasliinoja (jotka kuvautuivat harmillisen huonosti muovin läpi, mutta kuosista pidän kovasti) sekä oikein minun väriseni kortin.
Lyhtykin pääsi heti hommiinsa. Kiitos Salainen Jouluystäväni, tämä ilahdutti kovasti!
Haluan välittää viestin Salaiselle Jouluystävälleni, joka on kenties jo ehtinyt ihmetellä, onko hänen lähettämänsä paketti saavuttanut minua ollenkaan. Toivottavasti siis seuraat blogiani.
Olen ollut reissun päällä parisen viikkoa ja palaan kotiin vasta maanantaina. En siis ole ollut vastaanottamassa pakettiani, joka on todennäköisesti saapunut tällä välin. Käyn noutamassa paketin heti, kun ennätän ja teen siitä postauksen. Pahoittelen viivästystä, mutta aikataulut menivät nyt hieman ristiin.
Osallistun tosiaan tänä vuonna ensimmäisen kerran Salaiseen jouluystävään ja iiiks - sain tietää juuri kenelle minä saan alkaa keksiä jouluisa yllätyksiä.
Pientä haastetta omaan tonttuiluuni tuo se, että minulla on hänestä suhteellisen vähän tietoa. Toisaalta se kuitenkin antaa aika vapaat kädet, mutta samalla aiheuttaa pientä painetta siitä, onko paketit mieluisia. Onnistuin tosin ammatin tuomien salapoliisitaitojen perusteella kaivamaan hiukan lisää tietoa esiin, joten eiköhän sen ja muutaman hauskan yhteensattuman turvin tästä selvitä kunnialla.
Hih, rakastan kaikkea salaperäistä ja jo tämän pienenpostauksen kirjoittaminen kieli keskellä suuta etten paljastaisi liikaa, antoi hymyilyttävän innostussäväyksen.
