maanantai 24. joulukuuta 2012

Hienoa joulua ja se viimeinen luukku

Jokaisen oman toiveen mukaan riemukasta tai rauhallista, mutta ennen kaikkea onnellista joulua kaikille!

Nyt on aika heittää ne arkihuolet hetkeksi nurkkaan ja vain nauttia.


sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Oi kuusipuu ja 23. luukku

Aatonaattokin on taittunut jo iltaan ja tekemistä on riittänyt - ja riittää yhä. Kuusi on saatu jo kunnialla pystyyn ja sisällä leijuu aivan ihana joulun tuoksu.


Nuorimmaisella oli vähän omintakeinen tyylinsä koristelussa.


Kiiltävät pallot on tietenkin parhaita, kun niistä voi peilata itseään.


Ja valmista. Perinteinen, mutta meidän oma juuri sellaisena.

Joulukalenterissa tänään kuusenkoristelua vähän uudenlaisella tyylillä. On se ihmeellistä, mitä kaikkea eläimille voikin opettaa.


lauantai 22. joulukuuta 2012

Alkaa näyttää jo joululta ja 22. luukku

Hyvässä vaiheessa on meidän perheen jouluvalmistelut. Tässä hiukan tunnelmia tältä päivältä.


Aamupäivällä komerosta kuului kulkusen kilahdus. Kilahdus kuului jostain muusta, mutta muistimme sen vuoksi kaivaa Tomte-tontun esiin. Nyt tuo velikulta saa kuljeskella ympäriinsä mielensä mukaan. 

Ripustimme keittiön kattoon jo perinteiset koristeet. Ne kimaltelivat kauniisti tuon ulkoa tulleen ihmeellisen valoilmiön vuoksi.


Ja ilmapallojäälyhtyni onnistuvat! Nekin näyttivät tosi upeilta jo ihan auringonvaloa vasten.


Oveen tekaisin tällaisen kranssin niistä tarvikkeista, mitä käsillä sattui olemaan. Ihan kivahan siitä tuli.


Pakkaspäivä takasi myös aika upean auringonlaskun.

Sisareni perhekin saapui juuri ja nyt menenkin leipomaan mustikka-valkosuklaapikkuleipiä tuon hurmaavan 2,5-vuotiaan kanssa.

---

Joulukalneterissa tänään huippuhauska vatsastapuhuja-koomikko Jeff Dunham ystävineen keskustelemassa joulusta. Lisää osia löytyy Youtubesta.


perjantai 21. joulukuuta 2012

Piparkakkurauniotalo ja 21. luukku.

Niin, olin jo hyviss ajoin ennen joulukuuta löytnyt kaavat kauniiseen piparkakkuhuvilaan, jonka halusin tänä vuonna toteuttaa. Osat leivoin keskiviikkona ja sujui ihan mallikkaasti - kaikki vaikutti siis olevan kunnossa, mitä nyt manailin leikkausvaiheessa sitä, että pitikin valita malli, jossa oli tuhat pientä ikkunaa. Myös koristelu sujui melko hyvin pientä sotkemista lukuunottamatta. Erityisen tyytyväinen olin ideastani tehdä huvilaani pärekatto lakritsimatosta.

Kokoamisvaiheessa tämä talonrakentajapolo kohtasikin inhottvan luonnonmullistuksen. Ensin kuuma sokeri otti turhan läheistä kontaktia ihoon (juuri kun olin päässyt leveilemästä sillä, ettei ole koskaan itseään sokerilla polttanut), jolloin yksi seinäpala putosi hellalle useampaan osaan. Samassa hötäkässä ja tärinässä jo pystyssä olleet palat rojahtivat kasaan. AAARGH. Hetken mietin ihan tosissani, että lyön kaikki vain palasiksi ja tarjoan syötäväksi. Sitten kuitnekin nielin katkeruuteni ja aloin liimata taloa kokoon pala palalta.

No, pystyssä se nyt on. Tosin monet ikkunaruudut menivät rikki, katon reunat irvistävät ja kuistin palat muokkautuvat ilemisesti paistovaiheessa niin väärän mallisiksi, että kuisti oli osittain irrallaan talosta. (tilkitsin pahimmat kolot pumpulilla) Ja ai niin, kattopäreet loppuivat kesken, enkä ole löytnyt vielä mistään lisää lakumattoja saadakseni sen loppuun. Myös osa kivijalan kivistä on mystisesti kadonnut. 

Lopputulos muistuttaakin mielikuvieni kauniin pitsihuvilan sijaan huvilaa, joka on hylätty vuosikymmeni sitten ja jätetty rapistumaan oman onnensa nojaan. Mieleeni tulikin nämä rauniohuvilat Helsingin Kruunuvuoressa, joita viime kesänä kävin katsomassa.


Kunhan saan katon valmiiksi (jos edes saan materiaalia siihen), kuorrutan talon vielä tomusokerilumella. Tomusokerillahan voi klassisesti peittää epäonnistuneiden leipomusten kauneusvirheitä, eikö niin? 

Tämä on elämää. Aina ei mene niinkuin haluaisi ja epäonnistumiset pitää vain osata kohdata. Kyllä se ainakin levittää nyt hyvää tuoksua asuntoon ja ajaa varsinkin pari piparkakuille persoa koiraeläintä hulluuden partaalle, kun koskea ei saa.

---

Joulukalenterissa tänään perjantain kunniaksi vähän mustaa huumoria. Oletteko tienneet, mistä joulupukit todellisuudessa ovat peräisin?


Pätkän tekijäthän tekivät myöhemmin idean pohjalta myös kokopitän Rare Exports -leffan, joka julkaistiin viime vuonna. Se onkin mielestni aika huippu elokuva ainakin vähän synkemmän komiikan ystäville.

torstai 20. joulukuuta 2012

20. luukku

Yli 20. mennän jo, eli loppusuoralla ollaan. Ja tekemistä riittää! Tänään väkersin kasaan siis yhden epäonnisen ja epäonnistuneen piparkakkutalon. Se jäi kuitenkin koristeiden loppumisen ja akuutin korjailutarpeen vuoksi pahasti kesken, joten kuvia ja kirjallinne kuvaus katastrofista seuraa myöhemmin.

Nyt laitan vielää sinapin tulille ja rauhoitun loppuillaksi.

 Täällähän on tuttuja. Hiiskatti ja Himputti matkustivat lupaukseni mukaisesti mukanani ja ovat jo tehneet olonsa kotoisaksi. Saattavat veljekset saada kyytiä, kun perheen nuorimmainen saapuu lauantaina.


Enkä tietenkään unohda joulukalenteria!  Tälle eläinten lauluesitykselle hirnuin tänään itse, eritysesti koiralle 16 sekunnin kohdalla. Lisää samanlaisia löytyy käyttäjän muista videoista.


keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Vilinää, vilskettä ja 19. luukku

Huh, tarttuihan ne joulukiireet minuunkin. Tänään matkustin siis pääkaupungisn ruuhkasta kotiseudun rauhaan ja heti perille päästyäni alkoi löytyä vaikka mitä tekemistä. Näissä salaperäisissä merkissä kului tämä ilta.



Katsotaan myöhemmin - hyvässä lykyssä jo huomenna - mitä moisesta epämääräisestä läjästä vielä kehittyy. 

Tässä vielä päivän joulukalenterivideo, kun vielä tämän vuorokauden puolella ehdin. Lapsuus- ja nuoruusmaisemien kunniaksi muisto varhaisteinivuosilta tämän poikabändin tahtiin. Tämän videon muistan pyörineen Music TV:ssä koko joulun ajan silloin, kun kyseistä kanavaa olin vasta innostunut katsomaan. 
(Voi kamala tuota muotia...)




tiistai 18. joulukuuta 2012

Kukkivaa joulua

Joulukukat taitavat olla useimmissa suomalaisissa kodeissa ihan yleinen juttu, mutta vaihtelua voisi saada vaikka ihan leikkokukista. 

Esimerkiksi ruusut voivat olla monelle vieras ajatus joulukukkana, koska ainakin Suomessa ne liitetään yleisemmin kesäisiin juhliin. Pienillä kikoilla ruusuistakin saa kuitenkin varsin jouluisen.


 Meillä oli useampana vuotena tapana antaa naapurilahjoina pieni kimppu punaisia ruusuja, jotka oli kuvan apaan kehystetty kuusenoksilla. Yksinkertaisen kaunista. Myös nuo männynhavut näyttävät hyvält. Oikeanpuolimmainen taas kävisi minkä tahansa kukkien piristykseksi, mutta minulla piparminttuhiirellä nuo kepakot varmaan harvenesivat mystisesti hyvin pian.


Viinilasien hyötykäyttöä jälleen, nyt vuorossa shamppanjalasit. Tuonnekin voisi ujuttaa minkä tahansa mieluisan kukan tai pienen oksan.

Kodin Kuvalehti
 Tulppaanit ovat mielesäni ihania ja sopivat mihin tilanteeseen vain. Tässä pari hienoa ideaa uudenlaiseen esillepanoon. Vasemmalla siis maljakkona on käytetty vanhoja patinoituneita kakkuvuokia.

Beautiful Homes and Gardens
Ja miksei myös niitä kaikkein perinteisimpiä joulukukkia voisi kohdella vähän uudella tavalla. Yllättävän hyvännäköinen on joulutähti ninkin.

18. luukku.

Hiukan huumoria ihanan Ellenin kanssa tähän päivään. Pientä kuvapostausta tulossa vielä illemmalla.



maanantai 17. joulukuuta 2012

Suunniteltuja jäätaiteluija ja 17. luukku

Meillä on aina säiden annettua myöten koristettu meidän ja naapurin pihan välinen aita jäälyhdyillä. Tämä vuosi tilanne on nyt erilainen, mutta eiköhän ne jäälyhdyt iloksemme ilmesty myös äitini uuteen kotiin. Olenkin tässä kovasti kytännyt Etelä-Pohjanmaan sääennusteita ja pakkasen suhteen näyttää onneksi ihan hyvältä. (ainoa asia, jonka vuoksi iloitsen kireämmästä pakkasesta!) Eiköhän me loppuviikosta saada vesi jäätymään ilman ongelmia.

En pahemmin innostu kukkien tai muiden esineiden tunkemisesta lyhtyihin, mutta puufanina tuollaiset yksinkertaiset lehdet ja oksat näyttävät sieviltä. Ei tosin noin törröttävästi.

Aiemmin meillä on tehty ihan perinteisiä ämpärilyhtyjä, mutta nyt ajattelin kokeilla myös jotain muuta. Ensiksi inspiroiduin tästä Pinterestistä löytyneestä kuvasta.


Nuo "marmorikuulat" on siis tehty yksinkertaisesti jäädyttämällä värjättyä vettä ilmapallojen sisällä umpijäähän, minkä jälkeen ilmapallokuori on kuorittu pois. Ensin ajattelin tehdä tuollaisia kuulia valkeina ihan vain koristeeksi, mutta sitten keksin, että saisiko samalla tempulla aikaiseksi pyöreitä lyhtyjä. Ja Pinterest lauloi, että onnistuu! Idea on sama kuin perinteisissä jäälyhdyissä, eli lyhdyn ei anneta jäätyä umpeen. Jo jäätyneeseen kuoreen tehdään aukko, josta ylimääräinen vesi kaadetaan pois.
 
Willowday

Mad in Crafts
 Jos lyhdyssä haluaa käyttää oikeaa kynttilää, niin aukko pitää tietysti laittaa ylöspäin. Noissa kuvissa olevissa umpinaisissa pallolyhdyissä on paristokäyttöinen kynttilä ja lyhty on siis asetettu aukko alaspäin. Oikealta tuleltahan loppuisi tuolla umpinaisessa tilassa happi hetkessä.

---

Joulukalenterissa potkaistaan tämä viimeinen odotus- ja valmisteluviikko käyntiin vähän tavallisia joululauluja rockimmalla menolla. Tässä siis suosikkibändini näkemys All I Want For Christmas -laulusta. Täytyy myöntää, että pidän tästä versiosta paljon enemmän kuin Mariah Careyn alkuperäisestä.


sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Joulukuusimietteitä ja 16. luukku.

Hyvää kolmatta adeventtia. Viikon kuluttua jännitys ja touhu alkaakin olla jo kovassa vauhdissa.

Kun tuossa aiemmin listailin muutamia vaihtoehtokuusia, niin pitää vähän myös käsitellä niitä ihan oikeita joulupuita.

Minulle joulukuusi taitaa olla se kaikista tärkein osa koko koristelukokonaisuutta. Jos pitäisi viettää joulua vain yhden koristuksen voimin, niin sen kunnian saisi ehdottomasti joulukuusi. ja aito sellainen, kuusen tuoksu on minulle aika ehdoton joulutunnelman luoja. En kovin vapaaehtoisesti ottaisi muovikuusta.

Meidän perheessä joulukuusi (tai kuuset, kun lastenhuoneessa oli aina oma pieni kuusensa) haettiin aina ennen muutama päivä ennen joulua suvun metsästä.Yleensä tuo tehtävä kuului isälle, mutta aika usein me lapset lähdimme mukaan. Ihan jo siitä syystä, että isän silmä jaa kärsivällisyys ei ihan tavannut riittää siihen, mitä me kuuselta toivoimme. Eräänä vuonna kuusenhakumatkalle lähti vain isä ja veljeni, mutta he palasivat niin karmean karahkan kanssa, että me naisväki jouduimme lähteä uudelleen metsään. Viime vuosina kuusemme on kuitenkin ollut ihan ostokuusi ja hyvin ne ovat kelvanneet.

Jotkut ihmiset harrastavat sitä, että joka vuosi kuusi ja muut koristukset noudattavat erilaista teemaa tai värimaailmaa. meidän perheemme on enemmän perinteinen, kuusessamme on aina ne vanhat rakkaat koristeet. Koristeiden pohjana ovat eriväriset metallinhohtoiset lasipallot, kimaltelevat jääpuikot ja hauskat värikkäät puuhahmot. Viimeinen silaus tulee säihkyvästä lametasta ja köynnöksistä. Yksinkertaista, mutta oman näköistä. Meidän kuusemme perusteella joulukuusimakuni onkin kehittynyt sellaiseksi, että pidän siitä, että koristeita ei ole liikaa, muttei myöskään niin vähän, että kuusi näyttää paljaalta.

Country Homes

Tällainen maalaistyyli siis on eniten mieleeni. Tosin tässä kuusessa saisi olla enemmän valoja. Ihan mukavasti silmääni miellyttävät myös nämä yksinkertaiset sievät kuuset.

Country Homes ja Home for Christmas
Ideal Home
Toisaalta pidän myös pohjoismaisen simppelistä tyylistä ja voisin kuvitella koristelevani kuusen myös vain parilla omaan sisustukseen istuvalla värillä. Eikä pahalta näytä myöskään alla olevat yksisävyisemmät kuuset, kun ne istuvat muuhun ympäristöön. Tosin uskon, että kyllästyisin yksiväriseen kuuseen ennen pitkää.

House to Home
 Millainen tyyli sitten saa minut irvistämään? No se yliampuva amerikkalaistyyli tietenkin, kun kuusi ahdetaan niin täyteen erilaista härpäkettä, että koko puuta ei edes tahdo erottaa niiden alta. Liian "tårta på tårta" minulle. Jätän siis alla olevat överimeiningit suosiolla muille.

U-Create, Trendy Tree, Centsational Girl, Lil Blue Boo

 Mitkä asiat teillä muilla tekevät joulukuusesta sen oman joulukuusen?

---

Joulukalenterissa tänään nostalgiaa Disneyn kanssa. Kuinkahan monta kertaa olen tämänkin klassikkopätkän Mikin, Pluton ja yllätysvieraiden joulukoristelusta nähnyt.


lauantai 15. joulukuuta 2012

15. luukku hiljentymiselle

Eilisen järkyttävät tapahtumat Yhdysvalloissa sai taas muistamaan, että kaikesta hyvästäkin huolimatta tässä maailmassa on sellaista musertavaa ja järjetöntä pahuutta, että hengitys salpautuu. 

Niin monelta pieneltä kuin myös vanhemmilta vietiin elämä ja heidän läheisiltään joulun ilo. 

Tämän päivän videoluukku onkin siis omistettu heille ja hiljentymiselle.




Ultimaalinen joululahjani olisi saada maailma, jossa kaikki voisivat elää rauhassa ja ilman väkivaltaa.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Hopeoituja lehtikuusia ja 14. luukku

Enpäs tarkoitakaan otsikon lehtikuusella sitä puuta, vaan kokonaisista aikakauslehdistä taiteltuja paperijoulukuusia. Löysin tämän ohjeen kotiguru Martha Stewartin sivuilta viime vuonna ja silloin kokeilin tehdä jo yhden kuusen. Nyt innostuin tekemään niitä lisää ja tällä kertaa myös viimeistelin kuuseni hopeasparyllä ja ripauksella kimallusta.


Tält kuuset näyttävät taiteltuina. Ihan kivan näköisiä näinkin. Kyllähän tuohon taitteluun saa aikaa kulumaan, mutta se oli oikeastaan aika koukuttavaa ja huomaamattahan tuo syntyi vaikka tv:tä katsellessa. 

Ja tässä kuusia kahdessa koossa spreijattu maalipinta yllään. Tuota pienempää lehtikokoa löytyy muten varsinkin ulkomaisten aikakauslehtien joukosta. Ne ovat myös tähän hommaan hyviä siksi, että lopputulos on mielestäni tiiviimpii ja paremman näkinen, mitä paksumpi alkuperäinen lehti on. Olen kyllä nähnyt näitä tehtynä myös kirjoista, joista on poistettu kannet. 
Maalia voisi laittaa paksumminkin ja "syvemmälle", mutta itse halusin myös noiden alkuperäisten sivujen ja lehtimäisyyden erottuvan.


Ja vielä lähikuvaa, josta erottuu tuo kimalle paremmin. Pidän siitä, että tuo hillitty kimallus erottuu aina kauniisti, kun kuusia kohden vilkaisee.(ja kas, sininen hetki ulkona pääsi myös kuvaan)

Jos joku innostuu tekemään naita niin voisin antaa pari neuvoa. Ensinnäkin taitokset kannattaa tehdä vaikka viivoittimella, niin sormet säästyy ja tatteista saa siistimmät ja skrapimmat. Kannattaa myös alusta asti kiinnittää huomiota, että varsinkin tuon "latvan" kohdassa taittaa sivut aina mahdollisimmat lähelle lehden keskustaa. Latva lähtee muuten helposti leviämään ja menettämään muotoaan.

---

Joulukalenterissa tänään aina niin hurmaava ja suorastaan ihana mies Michael Bublé ja aika nerokkaasti toteutettu duetto legendaarisen "joululaulujen äänen", Bing Crosbyn kanssa. (b. Crosbyhan on siis siirtynyt ajasta ikuisuuteen jo useampi vuosikymmen sitten) Mutta tässä siis viehättävä White Christmas. Arvostan tosin enemmän tätä laulua suomenkielisenä versiona siitä syystä, että suomentaja on tajunnut muokata sanat paremmin meidän koordinaatteihiin sopivaksi. Meillä kun valkoinen joulu taitaa olla vähän todennäköisempi kuin Kaliforniassa, missä White Christmas tiettävästi on tehty. Ja hei, tänä vuonna se ihana valkoinen joulu taitaa olla jo taattu joka Suomen kolkassa. Mukavaa, kun ei tarvitse murjottaa lumettomuutta.



HUOM! Tärkeä vinkki kaikille Michael Bublén faneille ja myös muille joulumusiikin ystäville:
 Michael Bublén Home for the Holidays -joulushow esitetään tänään 14.12. Ava-kanavalla klo 19 ja uudestaan sunnuntaina 16 päivä Subilla klo 17.15. Tv:t siis auki tai tallennusajastimet valmiiksi.

torstai 13. joulukuuta 2012

Elävää valoa ja 13. luukku.

Hyvää Lucian päivän iltaa!  Lucian päivä on minusta aina ollut jokseenkin hassu laina muista maista, sillä eihän Suomessa juurikaan pyhimyksiä muuten juhlisteta. Kaunis perinne se kuitenkin on ja minä rakastan erityisesti Sankta Lucia -laulua.

Tänään oli myös Helsingin perinteinen Lucian päivän kulkue, josta juuri saavuin. Päihitti kyllä sen ankean joulunavausparaatin mennen tullen. Tällaiselta Helsingin Lucia-juhlistus näyttää:



Lucian päivä on kuitenkin hyvä muistutus, miten tärkeä asia valo on. Valolla onkin helppo luoda myös tunnelmaa kotiin ja siitä sainkin idean koota muutaman kuvan erilaiista kynttiläasetelmaideoista. (Mikä sanahirviö!)

 Tällaisen viinilasi-idean haluan kyllä joskus toteuttaa, kunhan hyvä tilaisuus tulee ja keksin, mitä nättiä laittaa lasin alle. Toimii varmasti muinakin vuodenaikoina.


Kysymys kuuluu, pysyvätkö pallot tosiaan itsesttän vedessä noin? Näyttää kuitenkin hyvältä, kuten myös tuo toinen asetelma. Vanhat kaksikerroksiset tarjottimet käyttöön.


---

Joulukalenterissa tietenkin Luciaa. Tämä video on Tukhlman Globenin vuosittaisesta Lucia-konsertista joka olisi varmasti sykähdyttävä kokemus. Kaunista.



keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Vaihtoehtokuuset ja 12. luukku

Puolessa välissä ollaan!  Kylläpäs aika menee nopsaan. Viikon päästä tähän aikaan olen todennäköisesti tekemässä lähtöä rautatieasemalle kaikkine kantamuksineni, kohti joulunviettoa siis. Joulunajan junssa on muuten aina joku erityinen tunnelmansa, kun niin monet ovat matkalla jonnekin jouluksi. En tiedä johtuuko se omasta mielialastani, mutta minusta ihmiset vaikuttavat olevan jotenkin paremmalla tuulella.

Asiasta toiseen, koska oma kotini on aika pieni, niin olen jonkin verran pohtinut, millaisen kuusen pieneen tilaan saisi. JOS siis tilanne olisi se, että jonkinlaisen kuusen itselleni haluaisin. Nyt en sitä kaipaa, sillä joulun vietän kutenkin kokonaisuudessaan muualla.

Tietysti erilaiset pöytäkuuset ovat pieneen tilaan passeleita, mutta olen törmännyt myös erilaisiin hauskoihin vaihtoehtokuusiin.


Tällainen idea olisi eniten omannäköiseni. Sievä kuin mikä ja koristeiden vaihtelu on helppoa.


Myös tämä tyynykuusi viehättää. Varsinkin käsityöihmiselle sopiva. Tottunut ompelijahan surauttaisi tuollaiset päälliset hetkessä ja täytteenä ei välttämättä tarvitse olla valmiita tyynyjä, vaan vaikka vanua tai jotain kierrätysmateriaalia.

Minulla on sellainen olo, kuin olisin törmännyt  tällaisen "kuusen" ohjeeseen jossain suomalaisella sivustollakin. Saatan kuitenkin muistaa väärin. Tämän toteutus on kuitenkin hyvinkin yksinkertainen: ostaa itsensä ympärille kierretyn kerän (siis sellaisen, että lanka kiertyy aina suuremmaksi ympyräksi, mitä enemmän lankaa kehän ulkoreunalle kiertä) haluamaansa metallilankaa tai kiertää sen itse, ottaa sisemmästä, eli siitä kapeimmin kiertyneestä päästä kiinni ja antaa lopun pudota spiraalina alas. Ylin pää kiinni kattoon ja "kuusen" voi koristella miten haluaa.

Makedo
 Tämä Makedon pahvikuusi sopisi vaikka intohimoiselle kierrättäjälle. Materiaalin saa päättää itse.



Tai sitten kuusen voi ripustaa vaikka kattoon ja vielä nurinpäin! Säästyy kätevästi lattiatilaa. No ehkei ihan kotitalouden ratkaisu, mutta Ruoholahden ostoskeskuksessa Helsingissä on itseasiassa katossa ylösalaisin roikkuvia pieniä kuusia. Ihan hauskalta ne siellä näyttävät.

---

Joulukalenterissa tänään 12. päivän kunniaksi vanha 12 Days of Christmas -laulu hieman omalaatuisena, mutta ah, niin hillittömän hauskana versiona minulle mieluisan Taking Back Sunday -bändin jäsenten esittämänä. Tämän videon olemassaolon muistan joka vuosi joulun aikaan.


tiistai 11. joulukuuta 2012

Oma rakas jouluni osa 2. ja 11. luukku

Jouluperinteiden muistelut jatkuu. Nyt päästäänkin jo siihen h-hetkeen, eli aattoon.

Jouluaattoaamu taitaa kulua melko samalla lailla kuin niin monella muulla: aamiaista, Joulupukin kuumalinjaa, Lumiukkoa ja joulurauhan julistus. Hyvin pian julistuksen jälkeen lähdemme sen sukulaisen luo, jossa joulua sinä vuonna vietetään. Ennen koko suuri sukumme kokoontui mummolaan, mutta myöhemmin alettiin viettää joulua käytännön syistä myös muualla. Olen kyllä onnekas siinä, että minulla on suuri ja läheinen suku. Joulu siis vietetään aina äitini viiden sisaruksen perheiden kesken. Serkkujakin on aika liuta ja vaikka vanhimmat miestä serkuksista ovat jo reilusti päälle kolmenkymmenen ja nuorimmat yli rippikouluikäisiä, niin yhä meistä on ihanaa kokoontua jouluksi yhteen. Enkä voisi ainakaan vielä kuvitellakaan viettäväni joulua kovin pienellä porukalla. Minun jouluuni kuuluu iso lössi, kova puheensorina ja paljon naurua. Joulua ensimmäistä kertaa suvussamme viettäneet uudet jäsenetkin ovat aina ihastelleet sukumme tunnelmaa. Meillä ei tunneta ilmaisua "suku on pahin", ainakaan jouluisin.

Omaa kuvaa en löytänyt, mutta äitini suosikkikoristeita jouluisin taitaa olla roikkuvien ornamenttien kokoelma, jotka hän ripustaa tähän tyyliin ruokapöydän ylle.

Joulunviettopaikassa aletaan heti valmistella jouluateriaa. Kukin perhekunta huolehtii yleensä ennalta sovituista tuomisista ja tuolla lössillä saadaankin melkoinen tarjonta aikaiseksi. Ruokailu tapahtuu aina vähän missä sattuu, sillä keneltäkään ei löydy tarpeeksi pitkää pöytää koko suvulle. Ja aterian (+ santsikierrosten) jälkeen väki onkin katkeransuloisessa ähkyssä.

Jos olemme kotipaikkakunnalla, varsinkin osa meistä naisväestä lähtee vähän ruokailun jälkeen hautausmaalle viemään kynttilöitä jo menneiden rakkaiden haudoille. Jos suinkin jaksamme, matkaa ei ole liikaa ja pakkanen antaa myöden, reissu tehdään kävellen. Pientä ulkoilua saattaa olla ohjelmassa muutenkin, ellei hautausmaalle päästä. Kahvit juodaan sitten, kun vatsassa alkaa tuntua vähän enemmän tilaa.

Joskus iltapäivällä saapuu joulupukki. Muistan vieläkin sen kihelmöivän olon vatsanpohjassa, kun lapsuudessa suku asettui mummolan tupaan odottamaan pukin saapumista. Piileskelin aina kuusen takana ihan varmuuden vuoksi. Paras joulupukkimuistoni lapsuudestani on se joulu, kun pukkimme oli isoisäni ystävä, näyttelijä Esko Nikkari. Täytyy myöntää, että sen esityksen vuoksi minä pukin olemassaolon epäilyn jo aloittanut taisin vakuuttua toisin - ainakin hetkeksi. Myöhemmin meille vakiintui moneksi vuodeksi eräs tietty pukki, jonka hurtti ja vähän röyhkeämpi huumori upposi sukumme tyyliin. Lapsille luonteva pukki meni täydestä ja vanhempi väkikin sai aina ulvoa naurusta. varsinkin, kun vuosi kerrallaan pukki alkoi jo tuntea väkeämme ja tiesi kysellä kultakin henkilökohtaisia.

Kun serkukset vanhenivat, ei pukkia enää tilattu, mutta nuoret serkkupoikamme vetivät oman pukkishow'n muutaman vuoden ajan. Eräs näyttelijänlahjainen serkkupoikani nautti roolista suunnattomasti, koska hän pääsi aina käskyttämään vanhempia sukulaisia. Hänelle piti muun muassa aina kumartaa tai niiata liioitellun syvään, että lahjansa sai haltuunsa.

Siskonpojan ensimmäinen joulupukkikokemus serkkumme sylissä. Lametta tosin kiinnosti enemmän. Melkoisia pukkeja!
Nyt kun suvussa on jo alkanut uusia sukupolvi pikkuihmisiä, käy koko sukua ilahduttamassa taas ulkopuolinen pukki. Nuo serkkupojatkin ovat kasvaneet sen verran, etteivät enää pukeiksi taitaisi suostuakaan. Nyt onkin hauskaa, kun nuo "vanhimmat nuorimmat" ovat jo päälle kahden ja ymmärtävät jo pukin päälle paremmin kuin aiemmin.

Joitain vuosia suvussamme on ollut myös salainen tonttu -perinne, eli arvomme kuka antaa kenellekin sukulaiselle jonkun yllätyslahjan, jonka mukana on jokin lahjaa koskeva runo, pakina, vitsi tai muu teksti. Viestit luetaan ääneen ennen lahjan avaamista.

Pian pukin käynnin jälkeen suku hajaantuu omiin koteihinsa loppuaatoksi. Meidän perheessämme suoritetaan vielä omien lahjojen jako. Nykyään se onkin aivan erityisen erityistä, kun on taas lapsi perheessä. Enkä nyt millään malta olla mainitsematta, että ensi vuonna mukana onkin uusi pieni ihminen, sillä veljeni ja kälyni esikoinen syntyy kesällä. (ja kuka tietää, ehtisi ensi vuoden aikana vielä joku muukin lisätä päälukua)


Suloisin hetki jouluaatossa taitaa kuitenkin olla se, kun saa väsyneenä vaihtaa ylleen uuden pyjaman, laittaa lämpimät sukat jalkaansa ja istua iltaa ihan perheen kesken, ehkä kirjaa lueskellen tai elokuvaa katselen ja muiden kanssa jutellen.

Siinäpä se: minun jouluni koostuu sekä riemukkaista että rauhallisista hetkistä läheisten kanssa, tunnelmasta nauttien.


Joulukalenterissa kuullaan nyt yksi niistä ihanista joululauluista, joka vie ajatukset aina siihen omaan joulunviettoon. Tämä vanha perinteinen verso taitaakin olla se kaikkein rakkain.


maanantai 10. joulukuuta 2012

Oma rakas jouluni, osa 1. ja 10. luukku.

Nyt kun ylitettiin joulukuun päivistä jo 10 ja jouluun on enää pari hassua viikkoa, niin päätin aiemmin saadun toiveen mukaan kertoa vähän millaisia ovat minun jouluni ja erityisesti aattoni. Lapsuutta ja nykyhetkeä en jaa eri osuuksihaan puhtaasti siitä syystä, että joulunviettoni ei ole niin merkittävästi muuttunut tähän päivään mennessä. Ja siitä olen oikeastaan vain iloinen. Kuvia minulla ei menneistä jouluista ole ikävä kyllä saatavilla kuin pari, sillä suurin osa lapsuuden joulujen kuvista on paperilla ja minulla kävi taannoin tietokoneen kanssa pienen pieni äksidentti, enkä ole saanut muita kuvia takaisin lankoni koneelta.

Tänä vuonna tosin jouluni tulee olemaan aavistuksen erilainen, sillä kuten olen jo maininnut, äitini ei asu enää vanhassa kotitalossamme, joten aivan Kotikotona en jouluani enää vietä. Lapsuuden kotitalo on kuitenkin onneksi vielä perhepiirissä, sillä veljeni ja tuleva kälyni hallitsevat taloa nyt ja ovat remontoineet sitä kasvavalle perheelleen. Tavoite olisi saada heidät uuteen kotiin viimeistään jouluksi, jolloin osa joulusta varmaan kuluisi tilan vuoksi heillä, mutta saa nyt nähdä miten käy.

Jaan tarinointia nyt kahteen osaan, koska muuten tekstistä tulisi niin valtavan pitkä. Tässä siis ensimmäisessä osassa aatonaaton tunnelmia, muusta kerron myöhemmin.

Ne parhaat jouluhetket alkavat oikeastaan jo aatonaatosta. Meidän perheessämme on ollut tapana paistaa kinkku jo ennen aattoa ja äitini laittaa sen uuniin varhain aatonaattoaamuna. Herään siis aamulla jo orastavaan paistuvan kinkun tuoksuun, mikä luo ihanan joulunlaittotunnelman. Aatonaatto onkin kihelmöivä päivä, sillä silloin tehdään kaikki ne ihanat viimeiset silaukset. Varsinkin nyt vanhemmalla iällä on päivät kuluttanut yleensä leipomalla. Viimeistään iltapäivällä kannetaan kuusi sisään, jolloin saan vihdoinkin hengittää syvään sitä ihanaa kuusen tuoksua. Samalla esiin kaivetaan kaikki rakkaat vanhat koristeet ja koristelu voi alkaa.

Lapsena meillä lapsilla oli lastenhuoneessa oma pieni kuusemme, jonka koristelu oli lasten vastuulla. Tämä oli idiltä aika nerokas keino pitää tahmatassumme erossa hänen rakkaista hauraista lasipalloistaan, kunnes hän oli saanut ne turvallisesti kuuseen. Nykyään kuusen koristelu taitaa olla suurimmaksi osaki minun vastuullani, koska minä olen viime vuosina ollut parhaiten paikalla koristelun alkaessa. Tänä vuonna tosin siskonikin on jo aatonaattoaamusta asti paikalla perheineen, joten katsotaan syntyykö riita taas niiden tärkeiden jääpuikkojen ripustamisesta.

Perheemme pienin eli siskonpoikani tutkii ensimmäistä joulukuustaan vuonna 2010. Taustalla muuten se eräs chramikas tonttu, eli Tomte, joka ihastutti sukulaisineen asiakkaita vanhassa työpaikassani. Tomte valikoitui joukosta minulle.

Minä olen muuten hyvin perfektionistinen koristelija, mikä näkyy joulukuusessa äärimmäisen hyvin. Tietyssä vaiheessa koristelua tapaan peruuttaa pari metriä ja tarkistaa, etteivät samanväriset pallot ole liian lähellä toisiaan, eri värejä kun löytyy useampia. Jos on, niin vaihtelen pallojen paikkaa. Ihan viimeisenä istahdan sohavlle ja siristän silmiäni - jos valot näyttävät yhtään epätasaisesti jakautuneilta käyn niiden kimppuun uudelleen. Vaikka olisin kuusen jo julistanut sopivaksi, saatan vielä myöhemminkin vaihdella koristeiden paikkoja, jos ne häiritsevät silmääni. Tästä tavasta saan aina leikkimielistä ivaa, mutta kaikista olisi varmaan outoa, jos en näin enää tekisi.


Loppu aatonaatosta kuluukin sitten viimeistelyjen merkeissä. Illansuussa saadaan myös ensimmäiset kinkkumaistiaiset ja toki kinkunliemeen pitää myös dipata paria ruisleivän palaa. Illalla on ihana käydä nukkumaan puhtaisiin lakanoihin rauhoittuneen illan jälkeen.
 

 Jatkuu...

 ---

Muistelujen kunniaksi joulukalenterissa nähdään tänään tämä legendaarinen Disneyn lyhytelokuva The Smalla One, joka musitaakseni suoentuu Pikkuiseksi. Kuka muistaa tämän ja onko tätä esitetty tv:ssä viime vuosina? Itse en muista ainakaan nähneeni. En myöskään muista, näytettiinkö tätä ennen suomeksi dubatuttana ja tekstitettynä.
 

Tämä on niin vahva muisto lapsuudesta, että jo tunnusmusiikki tuo kyyneleet silmiini.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

9. luukku

Tänään päiväni vierht suuressa koiranäyttelyssä, josta on oikeastaan tullut minulle ja serkulleni yhteinen joulukuun alun perinne.

Siispä eläinlinjalla jatketaan joulukalenterissakin. Tämä vdeo sai minut sanomaan "awwwwww" ääneen.


Kysytäänpäs vielä, että kuinka moni teist hankkii lemmikeille lahjoja ja miten ne niihin reagoivat?  
Minun veljeni koira, joka on osittain koko perheen lemmikki, sek hänen morsiamensa koira saavat aina kyllä meiltä muiltakin lahjoja. On itseasiassa hauskinta aattona katsoa juuri koirien riemua, kun ne tietävt, ett nyt ne taas avaavat noita rapisevia papereita ja kohta on niiden vuoro.  Ja kun paketit lopulta annetaan, niin voi sitä repimisrallia ja koiran riemua. Koirat kiinnostuvat paperin lisäksi aina myös siitä lahjasti ja ovat kuin pikkupentuja taas uusien lelujen tai herkkujen kanssa.

lauantai 8. joulukuuta 2012

Joulukalenterin 8 luukku.

Joulukalenterissa lauantaipäivän piristykseksi vinkki kissan paketoimiseen. :)




Jotain muuta asiaa ehkä tulossa tänään myöhemmin, jos aikataulu sallii.

perjantai 7. joulukuuta 2012

Valoviritelmä ja 7.luukku

Toteutin eilen juhla- ja siivouspäivn kunnaksi erään valokoristusidean, jota en ollut vielä saanut aikaiseksi, vaikka elementit olivat jo olemassa. Pidn jostain syystä kovasti puuita esittävistä siluettikuvioista ja tuollainen metallinen puusiluetti löytyy myös petini yläpuolelta. Eilen "unipuuni" sai ylleen jouluisen talviasun.


 Lopputulos on mielestäni oikein kivannäköinen ja tuo lisää tunnelmavaloa kotiin.  Olen tyytyväinen.

---

Joulukalenterin 7. luukun aika! Kuvitelkaa, että odotusta on jälleen viikko vähemmän. Tosin muistan, että lapsena se suurin jännitys alkoi sitten, kun joulukalenterista avattiin 10. luukku. Joulut tuntui olevan jo niin lähellä!  Meillä muuten oli pienenä minun ja kahden sisarukseni kesken aina ainakin yksi yhteinen kalenteri, josta luukkuja avattiin vuorollaan ikäjärjestyksessä. Oli minun onneni olla kuopus, koska se paras numero 24 osui aina minun kohdalleni.

Mutta siis, tässä tämän päivän luukku. Voisin oikeastaan kutsua itsenäi Ellen DeGenereksen faniksi, joten täytyi hänen show'staankin jotain juluista kaivaa. Tuollaiseen musikaalliset tuolit-leikkiin voisin itsekin osallistua. :)


torstai 6. joulukuuta 2012

6. luukku ja itsenäisyyspäivä

Hyvää itsenäisyyspäivää! Tämän päivän aion viettää rauhallisissa tunnelmissa, illalla seuraan liittyy myös serkkuni koiranpentunsa kanssa.

Videojoulukalenterissa nähdään tänän itseoikeutetusti tämä flash mob -esitys Finlandia-hymnistä.


Tuon upeammalta Finlandia ei oikein voikaan kuulostaa. Toivoisinkin, että Helsingin rautatieasemaa käytettäisiin enemmän hyödyksi musiikkiesityksissä, sillä siellä on mieletön akustiikka. Viime vuonna törmäsin samassa paikassa tiernapoika-esitykseen ja oli aivan pakko jäädä hetkeksi kuuntelemaan ihan vain siksi, että tilan vuoksi esitys kuulosti erityisen hienolta.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Kauan kaivattu hopeapeura ja 5. luukku

Vihdoinkin!  Olen täälläkin kitissyt toivoneeni kauan hopeista porpa/peuraa/muuta hirvieläntä koristeeksi, mutta en esimerkiksi viime vuonna löytänyt oikeanlaista. Tänä vuonna päätin, että voisinkin etsiä jonkun edullisen leluelukan ja maalata sen itse halutuksi. Mutta kas, kun juuri oikeita lelueläimiäkään ei sitten löytynyt mistään.

Nyt vihdoin satuin löytämään Schleichin hyllystä valkohäntäpeura uroksen, joka oli juuri oikean näköinen sarvineen. Tosin olisin toivonut hiukan suurempaa koristetta, mutta tämä sai nyt kelvata.

Kesken tuunauksen.


Valmis! Valitsemani hopeamaali oli juuri hyvän sävyistä, aavistuksen vanhahtavan sävyistä, eikä liian kiiltävää. Se myös jätti peuraherran yksityiskohdat kauniisti esiin. (kultaan vivahtavat jalat johtuvat kuvassa vieressä palavista kynttilöistä)


Niin tämä mieluinen hopeinen kaveri pääsi osaksi kynttiläasetelmaa. Tuo tummin kynttilä on muuten hauska, sillä se on sammuksissa ihan musta, mutta palaessaan näyttää aivan viininpunaiselta tai purppuraiselta.

---

Joulukalenteriin kaivoin viidennelle päivälle vähän teemaan sopivasti tämän ihanan Finnairin vanhan poromainoksen, jota tavattiin esittää tv:ssä joulun aikaan. Taisinpa nähdä viime vuonnakin. 


Tämä mainos on taitavaa tekoa jo sen vuoksi, että tuosta pikku-porosta on saatu niin ilmeikäs reppana, että katsoja suorastaan aistii sen hädän ja yksinäisyyden eksyksissä ollessa. Ja mikä helpotus lopulta päästä äidin luo turvaan. Todella tunteisiin vetoava mainos. Tosin itse liikutun vielä enemmän Finnairin pandamainoksesta, sillä minua aina jää säälittämään tuo pandaplo, joka herääkin pehmoleluna hyllyltä. Oon toivoton herkkis.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Pieniä ruokalahjaideoita ja 4.luukku

Kerroin lokakuun puolella laittaneeni ystävieni pikkulahjoja varten tekeytymään pienet purkilliset vaniljauutetta. Olen kuitenkin keräillyt netistä myös muutamia muita pieniä ja helppoja ruokalahjaideoita perinteisten kotitekoisten leivonnaisten ja karamellien rinnalle. Ehkä vielä tulevina vuosina päädyn näitäkin kokeilemaan.


Baileys tai muu vastaava kaakaon mausteeksi sopiva likööri olisi hauska lisä valmiin kaakaoseoksen kylkeen. Ainakin aikuisväelle.


Oijoi, kuorruttakaa jokin kinuskilla tai toffeella, niin minä ottaisin sen vastaan vesi kielellä.  No ei aivan, mutta tällainen lahja olisi kyllä mieluinen. Ripaus suolan makua toimii muuten älyttömän hyvin kinuskissa. Täytyy myös jakaa yhden itse keksimäni jäätelöannoksen ohje, joka todella hyväksi havaittu yhdistelmä: Päärynäjäätelöä, murusteltua kaurakeksiä ja kinuskikastiketta. Omnomnom.


Lahjoiksi voisi purkittaa myös hyväksi havaittua omaa mausteseosta tai vaikka sen vaniljauutteen sijaan vaniljasokeria. Vaniljasokeri siis saadaan aikaan suurin piirtein niin, että sokeriin upotetaan halkaistu vaniljatanko ja annetaan maustua vaikka pari kuukautta. Kuvassa näyttäisi sokerin joukkoon myös rapsittu vaniljatangosta siemeniä. Sokerin muuten saa hienommaksi vaikka tehosekoittimessa pyöräyttämällä. 

Jossain kirjassa oli myös mainio idea antaa lahjaksi kauniissa purkissa sekoitus paahdettuja siemeniä ja pähkinöitä (mahdollisesti maustettuja) sekä pieni reseptivihkonen erilaisiin salaatteihin, jossa siemenseosta voisi käyttää.


Myös niitä perinteisempiä ruokalahjoja voisi koristaa uudella tavalla. Uskoisin hymyileväni hyvin leveästi, jos saisin vaikkapa tuollaiseksi poroksi puetun viinipullon.


Ja heh, täytyyhän miespuolistenkin mieltymyksiä miettiä...  Ehkä kuitenkin mieluummin vaikka pyöreitä vuosia täyttävälle. jostain syystä tästä tuli mieleeni se, kun veljeni antoi serkullemme lahjaksi viskipullon, jonka hän sulki valurautaisen putken sisään. putken kyljeen oli leikattu aukko, josta näki mitä se sisältää ja lopuksi koko komeus hitsattiin umpeen. Veljeni ja kaveripiirinsä harrastaa siis kovasti tuollaisia käytännön piloja. Aiheutti kyllä kovasti hilpeyttä suvun kesken. Pitääkin kysäistä serkulta, millä keinoin sai pullonsa paketista ulos, vai onko vielä saanutkaan.

---

Joulukalenterin neljännessä luukussa nähdään Amerikan "ensimmäinen koira" eli presidentti Barack Obaman perheen mahdottoman söpö Bo tarkastamassa Valkoisen talon tämän vuoden joulukoristuksia. Bo-koiran tarinahan on se, että isä-Obama lupasi tyttärilleen koiran, jos hän voittaisi presidentinvaalit vuonna 2008. tietääkseni tytöt eivät tainneet kuitenkaan toista koiraa tänä vuonna saada.



Hauskasti kyllä tehty tuo video. Ihana Bo, taisi koristeet kelvata, kun vaikuttaa niin tyytyväiseltä.  :)

maanantai 3. joulukuuta 2012

Valoa pimeyteen ja 3. luukku

Kuten näköjään moni muu, myös minulla on tapana viritellä jouluvalot ikkunaan viimeistään ensimmäisenä adventtina. Itsehän olen sitä mieltä, että aiemminkin voi, varisnkin, kun sana "joluvalot" on käynyt läpi sellaisen fuusion, että monet valot ovat nykyään puutarha-, sisustus- tai somistevaloja. Kaamosvaloistakin puhutaan. Itse miellän valot jouluvaloiksi oikeastaan vain silloin, kun ne ovat kynttelikköjä tai muuten teemaltaan jouluisia. Niinkin pimeässä paikassa kuin Suomi ihmiset saisivatkin minusta käyttää enemmän ja pidemmän aikaa valoilla somistamista hyödykseen. Miksi siinä pimeydessä pitäisi ehdoin tahdoin kärvistellä vain sillä perusteella, ettei ole vielä joulu?

Itselläni oli nyt valinnan vaikeus, kun vaihtoehtoina oli ripustaa ikkunaan joko paperithti tai viime vuonna hankittu huurteisen näköinen tähti. Päädyin jälkimmäiseen.


Joulukalneterissa minun on ihan pakko palata jälleen Pähkinänsärkijä-balettiin, koska satuin lauantaina kampin kauppakeskuksen joulunavauksessa näkemään balettiryhmän esittämässä lumihutaleiden valssia, joka on nyt aikuisiällä yksi suosikkiosuuksistani ja -musiikeistani koko teoksesta.


Niinpä haluan jakaa tuon lumihiutaleiden valssin ihan esitysmuodossa. Jospa tämäkin houkuttelisi lisää lunta vielä lumettomimmille alueille.

 

Ja jotta voisin jatkossa vastustaa kiusauksen kiusata teitä pähkinänsärkijällä, niin laitetaan nyt vielä ekstrana mukaan KOKO baletin filmatisointi Britannian kuninkaallisesta baletista, mink juuri löysin. Suosittelen lämpimästi kaikkia vähääkään kiinnostuneita kuitenkin menemään katsmaan baletin joskus ihan livenä, sillä se on kokemuksena aivan erilainen kuin ruudulta. Tänä vuonan Suomen kansallisbaletti tosin ei Pähkinänsärkijää esitä, vaan joulunajan teoksena esitetään Lumikuningatarta.



Enjoy!

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Ensimmäinen adventti ja luukku 2

Ensimmäinen adventtisunnuntai on koittanut. Joskus lokakuussa se tuntui niin kovin kaukaiselta, mutta nyt olaan jo niin kovin lähellä ja eletään jo tätä ihanaa odotuksen aikaa, jolloin päivässä jos toisessakin on jotain spesiaalia juhlan tuntua ja kaunista tunnelmaa.

Tämä on se päivä, jolloin Hoosianna kaikui kirkoissa ja kouluissa joko menneell tai tulevalla viikolla. Ja näköjään vähän muuallakin.


Itseni Hoosianna vie muistoissa aina ala-asteen liikuntasaliin aamunavaukseen, kun kaikki luokat seisoivat omissa riveissän ja sitten veisattiin ensimmäisen adventin kunniaksi. Ja kaikkien äänien yläpuolelle kiiri erään naisopettajan korkea ääni. Mitähän tuolle opettajalle kuuluu, onkohan hän enää tässä maailamssakaan, kun oli jo silloin hiukan iäkkäämpi.

Millaisia tunnelmamuistoja teillä on Hoosianna-virrestä ja adventtien vietosta?

lauantai 1. joulukuuta 2012

Se on joulukuu ja 1. luukku aukeaa!

Oivoi, aivan vatsanpohjassa läikähti mukavasti, kun herätessä ajatteli nyt olevan joulukuu. Juhlistan kiihkeimmän joulunodotuksen alkamista nauttimalla aamupalaa kynttiänvalossa ja joululaulujen soidessa. Vinkkinä joulumusiikin ja varsinkin netin vasta huomenna aukeavan Jouluradion ystäville: Radio Novan jouluradio on jo toiminnassa. Klikatkaa vain sieltä etusivun oikean yläkulman bannerista "jouluradio".

Sitten asiaan. Minäkin päätin pitää täällä pienimuotoista joulukalenteria ja julkaisenkin nyt joka pivä jonkin pienen videon, joka aiheeltaan ainakin hipaisee joulua.

Ensimmäisenä päivänä haluan soittaa musiikkia rakastamastani Pähkinänsräkijä-baletista, joka on siis upean Pjotr  Tšaikovskin taidonnäyte.
Videossa nähdään myös animaatiota Disneyn Fantasia-animaatiosta. Tämä keijujen osa Kukkaisvalssin tahdissa oli jo pienenä suosikkini. Äitini rakastai erityisesti kohtaa, missä talven keijut jäädyttävät veden pintaa luistellen. Tänne Etelä-Suomeenhan humpsahti eilen aikamoinen kasa lunta ja tänään tulee lähes toinen mokoma. Toivonkin siis talvikeijujen vierailua myös sinne vielä lumettomille seuduille.