Joulukortit 2018 ja Toukon päivät 10. ja 11.

PUUH!  Ei yhtään mennyt hilkulle vai?  Huomennahan pitää laittaa joulukortit laatikkoon, mikäli ne aikoo saada eteenpän halvemmalla hinnalla ja minä sain juuri valmiiksi tämän vuoden kortit. Minä hullu päätin, että minähän en ostokortteja lähetä, vaikka kiire painoi päälle.

Mutta onhan tässä vielä vuorokausi pelivaraa kaivella osoitteet kuoriin. Onneksi aivan kotini nurkalla on postilaatikko, niin ei tarvitse kauas lähteä.

Tänä vuonna menin trendikkäällä vihreällä ja kuparilla. Voi kun voisin näyttää paremmin tuon vihreän kartongin, se kimaltaa ja hohtaa kauniisti.

***

Toukolla taas on ollut vähän tylsää, kun minulla menee kaikki aika töissä. Eilen tonttu oli kirjaimellisesti pistänyt kannat kattoon. Aina sitä ja sen kyvyistä oppii jotain uutta.

Tänään taas tonttumme oli keksinyt kesäisiä huvipuistoja kaiholla muistellen, että löytyy niitä hurvittelulaitteita lähempääkin. Seuraakin oli saanut.

Joulukransseja ja Toukon päivät 15, 16 ja 17

Puuh, nyt totisesti alkaa aika olla kortilla. Töissä kuluu tehokkaasti päivät, kun viedään ykyien alani kiireisimpiä aikoja. Mutta jos joku kiire voi olla ihan mukavaa, niin tämä. Ainoa pulma vain on se, että illalla sitten menee aika muihin puuhiin ja joulun laittamiseen, niin saatan muistaa vasta yöpuulel mennessäni, että voi ei, blogi jäi päivittämättä.  Mutta tämä varmasti ymmärretään, Toukon touhut tulevat nyt vähän aiempaa epätasaisemmin.

Yksi viime aikojen puuha on ollut kranssien tekeminen. Näitä minulla oli sukulaisilta tilaustyönä muutama ja tässä kaksi ensimmäistä, tädeille mennyttä. Vapaat kädet oli tekijällä, mutta vähän yritin laittaa mukaan saajiensa omaa tyyliä.

Toissapäivänä töistä lähtessä oli auton iikkunan jäässä ja yksi jämerä tonttuhan toimi hyvänä työnjohtajana viisomassa, mistä vielä pitäisi raaputtaa. Jouluradion tahdissa totta kai.

Eile taas kyläilimme veljen kotona, missä olikin melkein kaikki suvun mukulat, kun myös serkkumme perheineen oli käymässä. Touko tapasi vanan tuttunsa Hiiri Kojosen ja voi sitä riemua, kun tämä parivaljakko löysi juuri sopivan kokoisen auton kruisailuunsa.

Eilen illalla pääsin myös aloittamaan joulukuusen koristelun. Osa jäi aamuun, mnulla kun menee koristelussa oma aikani, koska kaiken pitää olla kohdallaan.  Toukopa olikin yön aikana löytänyt pöydälle jättämäni lametat ja saanut itsensä jälleen kerraan aikaimoiseen solmuun.  Vähän teki mieli jättää tonttu jäähylle sotkunsa keskelle.

Ensimmäisen adventin tunnelma ja Toukon 3. päivä

Nyt sytytämme kynttilän... Ensimmäinen adventti on tullut iltaansa. Nyt on viimeistään se hetki, kun ne paatuneimmatkin joulunvastustajat hyväksyvät joulukauden alkaneen. Ei sillä, että olisin aiemminkaan moisista välittänyt, mokomista ankeuttajista. Mielesänii vain miettinyt, että on se kumma, miten aikuiset ihmiset voi ottaa asiakseen lintata toisen iloa ihan vain siksi,e ttei itse kiinnosta.

Huomasin tänä vuonna, että minultahan puuttuu adventtikynttelikkö. Aiemmin kun en ole välttämättä ollut adventteina kotona, niin en ole raaskinut hankia. Nytkin tein tosin löydön äitini kynttilälaatikosta. Sieltä löytyi neljn kynttlän kynttelikkö suoraan lapsuudestani, aitoa ysäriä siis. Kynttelikön musta pinta oli paikoin hilseillyt pois ja manseteista puuttui puolet, mutta näin tässä potentaalia. Mansetit hiivattiin, kynttilät pysyvät pystyssä ilman niitäkin, minkä jälkeen kynttelikkö sai muutaman kerroksen harmaata kalkkimaalia ylleen.  Ja se on kuin uusi, eikä lainkaan ysäriä. Havin kuusenkynttilät sopivat kooltaan tähän täydellisesti.

Touko-parka sen sijaan osoitti tänään Korvatunturilta paluun jälkeen todellisia lumivieroitusoireita. Kelkkamäkeen olisi pitänyt päästä.  Lohduttelin Toukoa sillä, että tulevalla viikolla pitäisi kylmetä ja tulla lunta näillekin lakeuksille. Piristäisi kyllä allekirjoittanuttakin.

Hyvän joulun toivotus kukkasin ja Toukon viimeiset touhut

Se on täällä. Jouluaatto. Lähdemme pikapuoliin viettämään sukujoulua tätimme luo. Tein hänelle kiitokseksi emännöinnistä jouluisen kukkakimpun. Sen saattelemana haluan toivotaa myös kaikille lukijoille oikein ihanaa, iloista ja rauhallista joulua.

Toukokin innostui kukista niin kovasti, että se päätti koristella joulukuusen. Ihan hauska idea, mutta kovin kauan eivät ruusut tuolla kestäisi. Ehkä ensi joulua varten tonttumme keksii keinon saada kuusenkin kukkimaan.

Kukitettu jäälyhty ja joulukalenterin 8. luukku

Sain koulultani nipun neilikoita, joissa oli vielä elämää jäljellä ja päätin vihdoinkin kokeilla kukkien jäädyttämistä jäälyhdyn sisään. Helpoiten tämä käy, jos löytää sellaisen pakkasen kestävän pienemmän ämpärin tai muun astian, jonka voi asettaa ämpärin sisään niin, että kukille ja vedelle jää sopiva tila ämpärien väliin. Itse käytin niin pientåä ämpäriä, että jouduin vain teippaamaan neilikat ämpärin reunoille oikeaan asentoon.

Kovin olin tyytyväinen tulokseen. Tummanpunaiset kukat hohtavat upeasti lunta vasten. Tämä lyhty pääsee hautausmaalle. Toivottavasti ei mennä liikaa plussan puolelle, että lyhty säilyisi kauniina edes joulun yli.

---

Hiiohoi! Siskon luona vierailulla Touko löysi uuden ystävän ja ilmeisesti myös kutsumuksen. Toivottavasti tontun veri ei vedä merelle niin paljoa, että jättäisi vanhat hommansa. Ehkä tämä on vain sellainen vaihe.

Koristeita origamitähdistä ja joulukalenterin 21. luukku.

Varoitus, tähän voi tulla himo. Origamitähtien taitteluun nimittäin. Halusin kokeilla ohjetta huvikseni ja nyt haluaisin vääntää melkein jokaisen käsiini saamani paperinpalan tähdeksi.

Minä olen pujottanut tähtiini langan ja ripustanut lamppuun.

 

Olen tehnyt tähtiä erilaisista askartelu- ja lahjapapereista ja tehnyt sen toteamuksen, että tähden saa aikaiseksi melkein mistä vain. Lahjapaperi on hyvää siinä mielessä, että se on taipuisaa ja helppoa taitella, mutta saman ominaisuuden vuoksi symmetriassa ja reunojen kohdistuksessa tulee herkemmin heittoa. Sen takia lopputulos voi olla vähän epätasalaatuisempi.  Jäykemmästä paperista puolestaan saa terävää jälkeä, mutta taittelu on työläämpää.

Ohjeet tähtien taitteluun ja siihen tarvittavan viisikulmion tekemiseen löytyy oheisista videoista. Yllättävän yksinkertaista. Muutaman kerran jälkeen tämän tekee jo ilman ohjetta.

---

Kävimme tänään siskoni luona siivousapuna ja siinä touhussa siskon ikkunakoriste oli ostettu pois tieltä. Kas kummaa, joku oli löytänyt paikalle ja pistänyt koristeen hieman uuteen kuosiin. Touko, sinä senkin!   Minähän tuon sotkun jouduin lopulta selvittämään.

 

Tonttuhiirten lauma ja joulukalenterin 19. luukku

Jotkut varman musitavat Hiiskatin ja Himputin, jouluhiireni, jotka esittelin täällä blogissakin pari vuotta sitten. Hiiskatti ja himputti asuvat nykyään äitini luona ja tänä vuonna syntyi myös melkoinen lauma heidän serkkujaan, joista osa lähti äitini tarvitsemiksi arpajaisvoitoiksi joulumyyjäisiin, yksi muutti Salaisen jouluystäväni luo (Keksiikö joku kenestä on kyse?) ja kaksi saivat kodin siskonpojan ja veljentytön luota. Siskonpojan hiiri saikin jo nimekseen Hiiri Kojonen.

Nämä neljä pääsivät arvottaviksi

 Hiiret on siis tehty osiattin ompelukoneella ja osittain käsin Lämmin joulu -kirjan kaavoilla. Sisällä on vanun lisäksi pieni hernepussi, jonka painon avulla hiiret pysyvät paremmin pystyssä.

---

Touko se osaa järjestää itsensä monenlaiseen kiipeliin. Tänään tonttu tahtoi hieman askarrella ja lopputulos oli tämä. Vain Touko itse tietää, mitä ihmettä se oikein yritti tehdä.

Joulukalenterin 18. luukussa askarteluidea lapsille

Tänään vietetään siskonpojan nimipäivää, mink vuoksi Toukokin halusi askarrella onnentoivotuksen. Tuloksena oli jonkinlainen kortin ja koristeen välimuoto, tonttu ainakin vaikutti tyytyväiseltä.

Tämä askartelu on yksinkertainen toteuttaa pienenkin lapsen kanssa. Leikkaa vain kartongista kuusen siluetin ja antaa sen lapselle koristeltavaksi. Lopputulos istutetaan wc-tai talouspaperirullan hylsyyn pystyyn. Toki hylsynkin voi vaikka maalata tai päällystää ja itse puun voi koristella vaikka kummaltakin puolelta. Jos oikein innostuu, näistä puista voi luoda pöydälle tai kodin nurkkaan kunnon metsän joko koristeeksi tai lasten leikkeihin.

Havupalloja koulussa ja joulukalenterin 15. luukku

Viime viikko oli lähiopintoviikko ja pääsimme muun muassa työstämään hiukan jouluista myytävää koulun puutarhamyymälään. Omista käsistäni myytäväksi pääsi kuusenhavuista tehty havupallo.

Vaiheessa ollaan. Kyllä tähän saa useamman tunnin uppoamaan, kun tekee huolellista työtä. Välillä piti myös kipaita saksimasssa vähän lisää materiaalia. Pallon pohjaksi siis muotoiltiin kukkasienestä pyöreä pala, joka päällystettiin metalliverkolla. Tässä oksat pysyvät hyvin. Oksien kiinnittäminen kannattaa aloittaa ihan alhaalta ja edetä tasaisesti ylöspäin. Taustalla muuten näkyy myös männynoksista (taisi olla sembramänty kyseessä) tehty pallo, joka eteni huomattavasti vauhdikkaammin, koska männyn oksat ovat vähän leveämpiä, joten ne täyttävät pallon nopeasti. Liian suurta pallosta ei kannata tehdä, koska silloin siitä tulee raskas. opettajamme kertoi, että joku iso pallo on tuonut tuulen mukana heiluessaan katonreunankin alas. 

Valmis! Olin tähän oikein tyytyväinen.

Valmiit pallot odottamassa ostajia, omani tuossa etualalla.  Havupallon ympärillehän voi kietoa vaikka valosarjan. 

Sisällä myymälässä oli toki myös jouluisaa, kun joulukukat ovat tulleet myyntiin. Somisteena oli myös oppilastöitä. Tuo käpypallo jäi kutkuttamaan. Tuo pitää joskus toteuttaa itsekin. Päällä oli maltillinen määrä kullanhohtoa.

---

Voi herra mun vereni meidän tontun kanssa. Kuka on kertonut Toukolle benjihypyistä?  Sille on syynsä, että nmä tehdään yleensä kunnon välinein ja ammattilaisten valvonnassa.  

"Lakkaa kuvaamasta ja auta!"  Taisi Toukoakin vähän hirvittää ja lopulta nolottaakin.

Tämän vuoden joulukortit ja joulukalenterin 12. luukku

Joulukorttini ovat olleet valmiina jo jonkin aikaa, mutta niiden esittely on lykkääntynyt. Nyt on kuitenkin hyvä hetki näyttää vilaus siitä, mitä käsistäni on lähdössä ystäville tänä vuonna. Joulukortithan pitää postittaa viimeistään tuelvana maanantaina, että ne saisi matkaan joulupostimerkeillä.  Hyvänä muistutuksena siis.

Korttien kuuset on tehty Martha Stewartin paperileikkurilla, jonka hankin Ebaysta jo kesällä. Eli ei, en leikannut oksia yksitellen kynsisaksilla, ihan niin hullu en ole.

Kauheaa näpertelyä, sanoisi joku. Ihanaa väkertelyä, sanon minä. Minulle tällainen paperiaskartelu on vähän sama kuin nykyisin suositut värityskirjat - rentoutuskeino, jolla saa aivot keskittymään johonkin ihan muuhun kuin arkihuoliin.

--- 

En ole aivan varma, yrittikö Touko virittää tänään ihmisille ansan vai luottaisinko siihen, että Tonttu vain leikki itsekseen, kuten väittää. 

Muistaakos kukaan muu näitä pikkuautoja, joita joskus 90-luvulla sai tiettyjen karkkipussien mukana? (kaikki kuvan autot eivät tosin ole kyseisiä karkkipussiautoja, vaan uudempia löytöjä) Meille näitä pikkusiai autoja kertyi paljon ja ne ovat yhä tallessa osittain siksi, että äitini ihastui näihin aikoinaan palavasti. Nykyisin ovat myös lastenlasten ahkerassa käytössä. Oma suosikkini on aina ollut tuo kuvassa Toukon vasemmalla puolella oleva mintunvihreä avoauto.

Pari DIY koristeideaa

Kun joku aika sitten vierailin sukulaisten luona, kävelin suoraan tuvan pöydällä olevan asetelman ääreen. Tämä viinilassi-idea on varmasti jo monelle tutuksi käynyt, mutta tässä olisi uutta ajatusta lasien alle laitettavaksi joulupallojen ja kukkien lisäksi. Tällaisena asetelma on ihanan talvinen, mutta pienellä lisällä siitä saisi myös jouluisen. Miten olisi vaikka pienet porot lumsiessa maailmassa?  Lasipurkkien ja laatikoiden sisälle tehtävät asetelmat ovat muutenkin kovassa suosiossa, tässä olisi yksi lähestymistapa.

Bongasin myös netistä ohjeen suolalla huurrutettuihin kynttilälyhtyihin. Tällainen kokeilustani tuli. Kynttilä loistaa kauniisti yllättävän aidon näköisen huurteen läpi.

Suolahuurrutus tapahtuu siis niin, että lasisen astian pohjalle laitetaan  kerros suolaa. Karkea merisuola toimii tässä ehkä parhaiten. Suolaa voi laittaa esim. sentin kerroksen. (Tarvittaessa sitä voi sitten lisätä tai lopuksi karistaa ylimääräiset pois.) Lisäksi astiaan laitetaan vettää niin, että suolakerros juuri ja juuri peittyy.
Suola lähtee vähitellen nousemaan ylös lasia pitkin. Prosessia voi nopeuttaa polttamalla astiassa kynttilää tai asettamalla sen jonnekin lämpimään. Vettä lisätään sitä mukaa, kun suola kuivuu.
Tuon oman isohkon purkkini huurruttamiseen meni noin kolme päivää, kun astia sai välissä olla omissa oloissaan ja iltaisin siinä poltettiin kynttilää.

Piparkakkutalo vuosimallia 2014 ja 21. luukku

Kolme yötä jouluun on! Lupasin eilen piparkakkutalopostauksen, joten tässä tulee.

Taloparka ei taaskaan näytä ihan siltä, milt se mielessäni näytti, mutta ei voi mitään. Minulla tuntuu aina olevan pikeerin kanssa se ongelma, etten löydä oikenlaista paksuutta. Tällä kerralla se oli niin paksua, että viivoja oli hankala saada suoraksi ja lisäksi jähmettyvä pikeeri alkoi tukkia tyllaa, jolloin se turahteli epätasaisesti ulos. Lisäksi osa koristeluista unohtui tehdä oikeassa vaiheessa ja niitä oli hiukan vaikea saada kauniisti kohdilleen 3D-vaiheessa. Noh, tekevälle sattuu ja joka kerta oppii jotain. Seuraavalla kerralla nämä virheet vältetään. Vielä joskus olen piparkakkutalomestari.

Haluan kokeilla näihin luomuksiini aina jotain uutta. Tänä vuonna kattopäreet tein suklaasta (vaikeaa, kun ohuet palat alkoivat sulaa melkein katseesta) ja talo sai pihalle pari käppyräistä suklaapuuta. Puut ovat viinirypäletertun karoja, jotka on päällystetty suklaalla. Kohtuuhelppoa, mutta lopputulos on oiken kivan näköinen. Tämä niksi menee korvan taa.

Toukoa talo kiinnosti kovasti ja se värväsikin uuden ystävänsä Hiiskatin avustamaan tarkemmassa tutkinnassa. Taisi parivaljakolla olla ennemminkin maistelut kuin katselut mielessä. Jäivät kiinni, mokomat.

"Tässä on yksi virhe. Tämähän on minulle aivan liian pieni."

Toukkapussi suvun tulokkaalle ja kalenterin 11. luukku

Siskoni on saamassa vuodenvaihteessa toisen lapsensa, tosin tällä hetkellä näyttää, että tuolla minikaratekalla alkaa olla niin ahtaat oltavat, että maailmaan olisi päästävä jo aikaisemmin. Toivottvasti ei nyt ihan jouluaattona päätä tulla maailmaan.

Halusin muistaa myös suvun pienintä lahjalla ja päätin neuloa hänelle toukkapussin. Talvivauva tarvitsee paljon lämmikettä, joten toivottavasti tämä tulee tarpeeseen. Monta työtuntia tähän upposikin, koska kudinnopeuteni ei ole ihan mestareiden tasolla. Ohje löytyi täältä. Lanka on tismalleen samaa kuin ohjeessa, koska se näytti mielestäni kivalta. Kyseessä on siis Novitan 7 Veljestä -sarjan Polkka, jota löytyy myös muissa väreissä.

Näin siinä käy, kun yrittää valokuvata joulukuun synkinpänä päivänä.

Toukoa kiinnosti lankarulla kovasti. ja niinpä tietysti, kun olin hetken poissa, oli tonttu järjestänyt itsensä melkoiseen kiipeliin. Onneksi harjoitteli sisätiloissa, eikä päättänyt hypätä seitsemännen kerroksen ikkunasta.

Huurteinen käpykranssi ja kalenterin 3. luukku

Halusin tehdä tänä vuonna ulko-oveen käpykranssin männynkävyistä, joten keräsin käpyjä kuivumaan ja avautumaan hyvissä ajoin jo syksymmällä.

Tässä yhtenä päivänä kävin sitten tuumasta toimeen ajatuksena, että homma olisi nopea. Olin väärässä. Vaikka kävyt teoriassa peittävät styroksisen pohjakranssin nopeasti, on niiden liimaaminen eri juttu. Varsinkin minun visuaalisuudessa perfektionistin luonteellani, sillä halusin etsiä joka koloon sopivan kokoisen kävyn, että sain koko alan peitettyä mahdollisimman tiiviisti. Muutama havainto siis: 1. kerää mahdollisimman paljon eri kokoisia käpyjä, jotta joka kohtaan löytyy sopiva. 2. Hanki myös muuta käpyihin sopivaa materiaalia, jolla kolot voi peittää. 3. Valitse pohjakranssiksi vaikka oljista tai oksista punottu rinkula, jossa ne kolot eivät paista läpi yhtä paljoa.

Itse päädyin täyttämään koloja irrotetuilla kävyn suomuilla. Muut eivät niitä varmaan edes noteeraa, mutta omaa silmää ne häiritsivät. Lopputulokseen olen kuitenkin ihan tyytyväinen. Kranssi sai siis ylleen vielä lumikuorrutuksen lumisprayllä. (On muuten hauskaa ainetta, teki mieli suhutella sitä vähän muuallekin, mutta hillitsin itseni.) Aikaa projektiin kului käpyjen kerääminen pois luettuna vähän yli kolme tuntia.

Olin jättänyt ylimääräiset kävyt kulhossa terassille odottamaan mahdollista muuta käyttöä. Ja kukas ne olikaan löytänyt sitä ennen. Touko oli pienen sekamelskan tehtyään asettunut rikospaikalle mukavasti ottamaan aurinkoa. Minähän jäljet jouduin siivoamaan.

Ensimmäisen adventin valoja

Kuinka tässä ollaan jo ensimmäisessä adventissa? aika on kulunut ihmeen nopeasti, kun taas toisina vuosina se tuntuu joulua odottaessa etenevän kastemadon voimalla.

Ensimmäinen adventtihan on tavannut olla valolla koristelemisen päivä. Olen tällä hetkellä maalla ja ainakin täällä on pitkin päivää näkynyt ihmisiä puuhaamassa (tai kiroamassa) valoköynnösten kanssa pihojen puiden ja pensaiden luona.

Itse olen ottanut jo pienen varaslähdön valojen kanssa, mutta esittelen nyt adventin kunniaksi, mitä uusia viritelmiä tänä vuonna on keksitty.

Hankin kaupunkikotiini  pitkän metsästyksen jälkeen jalalla seisovan paperitähden, koska aiempi jouluvaloni (tai talvikausivaloni) ei enää vain napannut. Jalalliseen päädyin taas sen vuoksi, että en jaksanut enää taistella ripustettavan valon ja etenkin sen johdon kanssa. Mikä siinä onkin, että koristevaloissa on aina niin tumppi johto, että pakostakin tarvittava jatkojohtokin jaa killumaan jonnekin ilmaan? Luin jokin aika sitten jostain blogista, että oman talon rakentanut oli vaatinut ikkunoiden ylle tai läheisyyteen pistorasiat juuri valoja varten. Nerokasta, kun tietää niitä todella tarvitsevansa.

Äitini on jo jonkin aikaa toivonut takapihallensa jonkinlaista valaistua puuta. Sopivaa puuta tai pensasta ei pihalta löytynyt. Myöskään valmiiden valopuiden joukosta ei löytynyt mielesitä, joten päädyimme hakemaan metsästä puun oksan ja viritimme sen pystyyn. Löysimme vielä tarkoitukseen sopivat led-valot, jossa valot on istutettu rautalankoihin. Mikä parasta,  langat eivät ole sarjassa perinteiseen tapaan yhtenäisenä ketjuna, vaan ikään kuin kimppuna, jolloin kunkin säikeen saa asetella eri suuntaan omaan haaraansa. Valot saa siis mukailemaan kauniisti puun tai oksan muotoa.

Etupihalle pääsi minun syksyn projektini. Olen polttanut tuikkuja ahkerasti, jotta saisin alumiinikupeista hopeisia lehtiä valosarjan koristeeksi. Lisää näistä lehdistä ja niiden teko-ohjeista voi lukea täältä toisen blogini puolelta.

Hyllytonttu tuli taloon - Elf on the Shelf

On marraskuu! Joulu on jo ensi kuussa. 

Kerroin jo viime vuonna kerroin etenkin Amerikassa hyvin suositusta Elf on the Shelf -leikistä. Kertauksena Elf on the Shelfon siis tonttunukke, joka asuu nimensä mukaan esimerkiksi lastenhuoneen hyllyllä. Sieltä se lähtee joka yö raportoimaan Joulupukille lasten kiltteydestä ja takisin palatessaan jääkin jonnekin muualle taloon tekemään kepposiaan ja muita touhujaan. Aamulla lapset saavat joulukalenterin tapaan etsiä, mihin tonttu on tällä kertaa päätynyt. Tähän tapaan siis.
Tämä on siis se virallinen tarina, mutta luulenpa, että etenkin pienempien lasten kohdalla moni vanhempi haluaa kertoa lapselle suoraan, että sehän on äiti tai isä, joka tonttua liikuttaa, ettei lasta ala tuo vaelteleva nukke hirvittää liikaa. Näinkin on kuulemma käynyt.

Joka tapauksessa, arvatkaapas kuka matkusti pari päivää sitten luokseni kirjaimellisesti Siperian halki?

Tilasin siis oman Elf on the Shelfini alle 10 eurolla Ebayn ihmemaailmasta. Lapsiahan ei minulla edelleenkään ole, mutta olen leikkimielisenä ihmisenä ollut heti ensitutustumisesta lähtien ollut niin riemuissani tästä tonttuleikistä ajatuksena, että tahdoin saada oman. Sanotaanko, että vaikka sitten jo valmiiksi tulevaisuutta varten. Ja luulenpa, että siskonpoika tulee samaan minulta tänä vuonna Elf on the Self -kalenterin kuvaviestien muodossa.

 Toisin kuin luulin, tonttunukke ei ollut taivuteltava. Sellaisenaan eli lötköpötkömäisenä sitä olikin melko vaikea asetella eri asentoihin tai saamaan esimerkiksi pysymään istuvassa asennossa. Ihmettelinkin, miten nuo amerikkalaisten kuvien tontut on saatu pysymään mitä monimutkaisemmissa asennoissa. Pikainen googlaus paljasti salaisuuden: tuunaus. Ja koska kaikki materiaalit sattuivat minulta jo löytymään, tuunasin oman tonttuni muokkautuvammaksi heti.

Ideana on yksinkertaisesti ratkoa tontun raajojen päistä (eli käsistä ja jaloista) muutama ommel ja ujuttaa sitä kautta sisään rautalankaa, joka tekee tontusta tukevamman ja taipuisamman. Itse lisäsin rautalankaa myös tontun torsoon lisätukea tuomaan. Oma rautalankani oli yksinkertaisena hieman ohutta joten kiersin sen kaksinkertaiseksi. Rautalangan terävät päät kannattaa taivuttaa silmukaksi, jotta ne eivät pistä kankaasta läpi.

Lisäksi liimasin tontun käsiin palat tarranauhaa, jotta ne saa helposti pysymään yhdessä. Nyt tonttu asettuu kiltimmin pysymään pystyssäkin. Lisäksi lahjoitin tontulleni asiaankuuluvan kulkusen lakin hiippaan, kun sellainen sattui varastoista löytymään.

Monilla on muuten ilmeisesti tapana nimetä tonttunsa, joten täytyihän myös tämän saada ihan oma nimi, ettei tarvitse vain tontuksi kutsua. Touko lähettää terveisiä! Häntä tullaan varmaan näkemään vielä...

---

Ja niin, tunnelmallista pyhäinpäivää kaikille. Suunnittelin kovasti käyväni Hietaniemen hautasmaalla hämärän aikaan pienellä kynttiläkävelyllä, mutta minuun iski Halloweenin kunniaksi noidannuoli, joka kahlitsee liikkuvista harmittavan tehokkaasti.

19. luukku - Lumihiutalemobile

Huh, valmistelut jatkuu. Paistoin tänään tämän vuoden piparkakkuprojektini osat. Ja tietysti onnistuin yhden satsin polttamaankin. Hupsista. Piparit on siitä viheliäisiä, että loppuvaiheessa pitäisi melkein kytätä vieressä, koska paistoaste on sopiva. "Annan olla vielä hetken" johtaa aika usein katastrofiin.

Piparijuttuja lisää huomenna tai ylihuomenna.

Kuitenkin, bongasin äskettäin Pinterestistä upean lumihiutalemobilen ja koska vähän aikaa sitten opastin paperilumihiutaleiden teossa, olkoon tämä askarteluvinkki jatkumona tämän päivän kalenteriluukussa.

Kyseinen mobile ei taida olla ihan täysin käsin tehty, mutta samannäköisen voisi saada hyvinkin yksinkertaisesti aikaan omin pikku kätösinkin. Aikaa projekti kyllä veisi, jos kaikki lumihiutaleet väkertäisi yksitellen itse, mutta senhän voisi tehdä ihan omana ohjelmanumeronaan vaikka lasten kanssa.

Yksinkertaisimmillaan siis tuon tyyppisen mobilen saisi aikaan ripustamalla paperisia hiutaleita langalla rautalangasta taivutettuun kehikkoon. Yhteen lankaanhan voi laittaa myös useamman hiutaleen, jos langan pujottaisi ompelemalla hiutaleiden läpi niin, että ylempi pysyy paikoillaan ylempänä.

Varmasti tämä onnistuisi myös ihan tavallisista paperhiutaleista, mutta kestävämmän koristeesta saisi, jos hiutaleet saisi kovetettua jollakin. Silloin ne olisivat myös vähän raskaampia jolloin en liikkuisivat ilmavirrassa eri tavalla. Mutta miten paperia tärkätään?  Askarteluliikkeistä saa kyllä eräänlaisia tärkkäyslakkoja, mutta olisiko kellään ideaa siitä, voisiko saman efektin saada kotitekoisesti? pystyisikö tavallista paperia tärkkäämään sokeri- tai liimatärkillä?

Jos mobilen ilme viehättää, mutta työläys hirvittää, niin saman tyyppisen koristeen voi saada myös yksinkertaisemmalla hiutalemallilla. Tässä Spoonfulin mobilessa hyvinkin simppelit hiutaleet on leikattu jäykästä paperista.

Salaisen jouluystävän kolmas paketti ja 17. luukku

Salaisen jouluystäväni kolmas ja viimeinen paketti saapui eilen. Samalla paljastui, että salainen ystäväni on ollut itse Wiltsu Joulureestä. Hei vain!

Paketin saaminen käsiini olikin melko tuskaista, sillä postiin saapuessani edelläni oli numerotaulussa noin 90 asiakasta ja palvelupisteitä postissa oli neljä. Noh, onneksi ieltä välistä oli jokunen odottelija luovuttanut leikin, joten jono liikkui hieman vilkkaammin.

Tällainen paketti minulle saapui.

Paketista löytyi hauska tonttu-ukko, pehmoinen tähtikoriste Merry Christmas -tekstillä, ihana ripustettava sydänkoriste sekä suklainen joulupukktikkari.

Wiltsulle suuret kiitokset mieluisista lahjoista ja sellaiset terveiset, että kyllä sinussa jotain velhon vikaa on. Tuo sydänkoriste on nimittäin juuri sama, jonka itse hankin veljentytölleni nimipäivälahjaksi syksymmällä, tosin värikkäämpänä versiona. Hyvin arvioit siis makuani. (tuosta muuten tykkää se puolivuotias veljentyttökin. Sitä pitää aina tuijotella ja yrittää hapuilla kiinni)

Hyvää joulua sinnekin!

Joulupukki koko kohtalonsa äkillisen suklaanhimon pelastajana jo eilen illalla, joten se ei ehtinyt odottaa kuvausta päivänvalossa. Kas tässä siis kuva ennen herkuttelua.

---

Tämän päivän luukussa vinkkaan askarteluohjeen, jonka bongason Kodin Kuvalehdestä.

Kuva: Kodin Kuvalehti

Tämä on hauska idea etenkin käsityöihmisen kotiin tai vaikka lahjaksi sellaiselle. Toteuttaminenkaan ei ole vaikeaa, joskin ehkä aikaavievää. Ja käyttämättä jääneet langatkin saa halutessaan hyötykäyttööön. Kranssista voi tehdä oman maun mukaan värikkäämmän tai rauhallisemman yksivärisen. Nerokasta.

Vilkaiskaa ohje täältä alkuperäisestä lähteestä.

DIY-lumihiutaleita - 16. luukku

Koska maassa pysyvää lunta ei vieläkään etelässä eikä Etelä-Pohjanmaalla näy, on taas aika koventaa omia panoksia. Kyllä se sieltä tulee, tuleehan?

Teemme siis lumihiutaleemme itse. Laiha lohtu, mutta ihan hauska lohtu kuitenkin.
Tajusin itse taannoin, että minä olen tehnyt paperilumihiutaleet aiemmin helpomman kautta. Taittelemalla siis paperin kolme kertaa kahtia. Tällä tavalla saa aikaan kahdeksansakaraisia hiutaleita. Näin kuitenkin netin ihmemaailmassa jatkuvasti näyttävämpiä, 12-sakaraisia hiutaleita. Miten ne tehdään?  Siihen on yksi juju, jonka nyt näytän.

Kirjallisesti selvitettynä: Ota neliön muotoinen pala paperia. Ohut paperi, kuten silkkipaperi on helpompi taitella tarkasti ja leikata monimutkaisemmin, kun taas tavallinen paperi on jämäkämpää. 

Taita neliö vinottain kahtia kulmat vastakkain. Syntyy kolmio. Taita myös tämä kolmio kahtia. 

Taita kolmion alakulmat (eli pisimmän sivun vastakkaiset kulmat) kohti kolmion kolmatta, keskimmäistä kärkeä. Kohdista paperin reunat niin, että kulmat jäävät ylimääräiseksi, kuten kuvassa. Kuvassa tuotos on käännetty ympäri, jolloin on helpompi hahmottaa, miten paperi taitellaan.

Leikkaa ylijääneet kulmat pois, jolloin saat taas kolmion. Tämän kolmion reunoille leikataan halutut kuviot. Muista varoa, että reiät eivät leikkaa toisiaan, koska silloin lumihiutale ei pysy enää mallissaan.

Avaa paperin taitokset varovasti ja tadaah - sinulla on hieno lumitähti vaikka ikkunaan kiinnitettäväksi.

Erilaisia lumitähtimallejan löytää vaikka ihan Googlesta tai Pinterestistä hakusanalla "paper snowflake patterns". Erilaisia kuvioita oppii helposti luomaan, kun vähän tarkkailee ja matkii ensin, miten jokin hieno lumitäthi on tehty.

 

Toivottavasti ohjeestani saa edes jotenkin selvää. Viimeisen tatoksen selittäminen kun ei ole helpoin juttu. Varokaa vain, sillä näiden väkertämiseen tulee helposti himo, kun haluaa kokeilla erilaisia malleja. Ja se näkyy pienen paperisilpun määrässä.