Oi kuusipuu ja Toukon touhujen 17. ja 18. päivä

Aaaah, ette usko mikä tunne on ollut viettää pari vapaapäivää niin, ettei ole ollut enää velvoitteita. On saanut vain olla ja tehdä mitä huvittaa ilman paniikkia siitä, että pitäisi tehdä jotain muuta.

Senpä kunniaksi päätin, että minun kotiini tulee kuusi jo nyt, olkoonkin joulu vasta viikon päästä. Mutta minä vietänkin pääosin jouluni sukulaisten luona, joten on ihan aiheellistakin olla ajoissa, että ehdin nauttia joulutunnelmasta myös kotona.

Löysin aivan täydellisen pienen kuusen kuusiakauppiaalta. Täytyy sanoa, että vaikka siinä on oma viehätksensä, että hakee kuusensa itse metsästä, niin olen niin ihastunut viljeltyjen joulukuusien tuuheuteen ja hyvään muotoon, etten enää tavalliseen metsäkuuseen palaisi. Olisipa Suomessa enemmän sellaisia kuusifarmeja, joista saisi hakea itse kuusen.

Ensin piti varmistaa, että kesällä superalesta ostamani langattomat kuusenkynttilät toimivat. Ja hyvin toimivatkin, Toukokin tykkäsi.

En ollut ostaessani tajunutkaan, että noissa oli myös kirkkaussäädin, mitä Toukokin tuossa demonstroi. Valot saa myös lepattamaan kuin kynttilän liekit ja ne saa ajastettua palamaan joko 4 tuntia tai 8 tuntia. Lisäksi minusta on aika metkaa sytytellä ja sammutella kuusen kynttilöitä kaukosäätimellä. Eri puolella olevat kynttilät eivät myöskään kaikki reagoi yhtä aikaa, joten on aika hauskaa jahdata sitä viimeistä kynttilää.

Ja tässä hän on! Latva vähän keno, mutta minua ei haittaa tippaakaan.

Tänään siitä kenosta latvasta löytyi myös jotain ylimääräistä.

NÄNÄNÄNÄNÄNÄNÄNÄ BÄTMÄÄÄN.

Joulupuu on rakennettu ja Toukon touhujen 12. päivä

Arkielämä on viime aikoina heittänyt eteen yhtä sun toista hankaluutta, joten päätin pitää joulumieltäni yllä koristelemalla uuden kuuseni. Ja enhän ehdikään nauttia siitä kuin reilun viikon, ennen kuin on aika matkata joulun viettoon.

Olin jo jonkin aikaa miettinyt, että hankkisin kaupunkikotiini pienen tekokuusen. Oikea kuusi olisi edelleen äitilässä sitten jouluna. Tästä syystä kuusikin sai olla vähän erikoisempi eli valkoinen.
Jonkin aikaa siinä meni, että sain näperrettyä kaikkiin käyttämättöminä odotelleisiin kuusenkoristeisiini narut,  mutt siinä se nyt on.

Sain kaikki ihanat koristeeni vihdoinkin tositoimiin. Tosin huomasin, että pitääpä jatkossa hankkia myös vähän värikkäämpiä koristeita.

Tähti puuttuu vielä latvasta, mutta eipä tuo itseäni häiritse. Touko tosin on kovasti sitä mieltä, että eihän tässä muita tähtiä kaivata, kun hänkin on paikalla

Ihanaa joulua ja joulukalenterin 24. luukku

Ja niin joulu joutui.  Miten ihana olo oli herätä aamulla. Jotenkin edes lumenpuute ei enää häiritse. Joulusaunat on saunottu ja nyt puuhaillaan ruokia kuntoon sukujoulun ateriointia varten.

Meillä täällä valvotaan kinkun leikkaamista ja otetaan muita reseptejä ylös.

 Hyasintit tuoksuvat. Oletteko muuten tienneet, että miedoin tuoksu on valkoisella hyasintilla ja voimakkain sinisellä?

Ja kuusi luo nurkassa ihan omaa lumoaan. Nyt on hyvä.

 Touko tajusi juuri, että senhän on aika jäädä lomalle. Niinpä se otti punatulkkuystävänsä kainaloon ja leirityi kuuseen loikoilemaan riippumatossaan. Sieltä on kuulemma hyvä tarkkailla tohinaa.

Ihanaa ja rauhallista joulua kaikille!

Oi kuusipuu ja 12. luukku

Joulun tunnelma kasvoi monta yksikköä, kun sain vihdoinkin viritettyä pikkukuuseeni valot. Niiden lisäksi kuusi sai ylleen vain yksinkertaisen hopeaköynnöksen.  Ei ahnehdita liikaa ennen joulua.

Oli tosin lähellä, ettei kuusen latvaan päätynyt latvatähden sijasta latvatonttu. Mitä minä olen tehnyt ansaitakseni tuollaisen hulivilin? Ai niin, taisin itse olla pienenä vähän samantyyppinen...

Nostalgista joulua

Sain eilen joulua koskevia iloisia uutisia, kun kuulin, että aatoksi sukumme kokoontuu tänä vuonna pitkäst aikaa sukutilallemme. Kyseinen maatila on ollut sukumme asuttama jo 1700-luvulta lähtien ja siellä on oma äitinikin siaruksineen lapsuutensa asunut. Nykyään tilaa asuttaa enoni perheineen.

Olen tästä tiedostaa erityisen iloinen siki, että minulle tila on se lapsuuden Mummola, jossa joulut vietettiin suvun kesken aina siihen asti, kunnes isoäitini muutti sieltä iäkkäälle sopivampaan asuntoon. Tiedossa on siis nostalginen jouluaatto minulle rakkaassa ympäristössä, jossa on taatusti tunnelmakin kohdallaan.

Kuvia ei minulta tähän hätään tilalta tai siellä vietetyistä jouluista löydy. Koneellani on digimuodossa ainoastaan tämä kuva minusta mummolan suuren pirtin useamman metrin mittaisilla räsymatoilla. Muistan raitojen värit yhä. 

Asenne kohdillaan jo keväällä -87.

 

Koska vietän jouluni muualla, olen tähän asti pidättäytynyt hankkimasta kotiini mitään suuria joulukoristeita. Olen vielä sitä koulukuntaa, jonka mielestä se varsinainen joulukoristelu tulee tehdä vasta aatonaattona tai korkeintaan paria päivää aiemmin. Nyt kuitenkin ajattelin ottaa ihan pienen varaslähdön ja tunnelmoida yksiössäni jo ennen joulunviettoon lähtöä ihan pienellä kuusella.

Ikeasta tuli siis haettua tämä pieni tekokuusi, joka vaikutti olevan melko suosittu tyhjien laatikoiden perusteella. Mukavan aidon näköinen se ainakin on. Samalla reissulla mukaan tarttui myös tuo suloinen lautasliinateline, koska enhän minä voi vastustaa tuollaisia sarvipäitä.

Vielä kuusi on kuitenkin piilossa, se on lupa ottaa esiin vasta ensimmäisen adventin jälkeen. Ylleen se saa ainakin valot, mutta jää vielä nähtäväksi sorrunko muihin koristeisiin.

Kerta kiellon päälle

Vielä yksi joulupostaus täytyy tähän edelliseen joulusesoniin liittyen tehdä. Jokin näkymätön voima nimittäin pakotti minut piipahtamaan ilman mitään syytä Kodin1:ssä ja siellähän sai Plussa-kortilla kaikki joulukoristeet 70 prosentin alennuksella. 

Tämä kaunokki tarttui mukaani huimaan vähän yli 4 euron hintaan.

 

Myös valot ja kranssipohjat ovat hyvässä alessa, joten jos joku haluaa vielä aleshoppailla joulujuttuja, niin sinne, hophop. Itsekin olisin löytänyt muutakin ostettavaa, mm. sellaisen valaistun metallisen talon, mutta en nyt raaskinut. Omat tilani kun ovat yhä rajalliset, enkä halua täyttää kotia liialla tavaralla. 

(Noh, ehkä kuitenkin käyn vielä vähän ajan päästä tarkistamassa, olisiko hintoja laskettu entisestään)

Joulu on ohi

Tervehdys!  Enpä ole täällä käynyt kertomassa kuuulumisia sitten aaton, mutta ihan hyvä syykin minulla on. Olen nimittäin ollut joulupäivästä saakka sellaisessa flunssassa, ettei energia ole tahtonut riittää blogin ajattelemiseen, tekemistä kun riitti sitten joulutohinoissa ja sukuloinnissa ihan tarpeeksi.

Mutta nyt loppiaisena ajattelin summata hiukan joulua yhteen. Me heivasimme äitini kanssa kuusen ja suurimmat koristukset ulos jo aiemmin tällä viikolla ennen Helsinkiin paluutani, sillä kuusi lopetti veden imemisen ja alkoi varistaa neulasiaan jo melkein katseen voimasta. 

Halusin toki laittaa tänne kasan kuvia joulusta, mutta jo nähtyjen kuvien lisäksi en taudistani johtuen siten tullutkaan hirveästi kuvanneeksi. Aaton tunnelmia kuvattiin lankoni kameralla, mutta emme sitten muistaneetkaan siirtää kuvia minun koneelleni. No, niitä voi sitten muistella ensi vuonna.

Yksi yllätyksenä tulleista lahjoistani, pieni läkkipeltilyhty eli "hameenlämmitin". Tykkään kovasti ja toimii muutenkin kuin jouluna sekä sisä- että ulkotloissa.

Sairastumisesta huolimatta joulun ja uuden vuoden aika meni ihanasti perhepiirissä sukulaisia ja ystäviä silloin tällöin tavaten. Ei mitään valittamista muuten, paitsi että kauniit jäälyhtyni sulivat totaalisesti joulun jälkeisessä suojasäässä. Mutta ainakin tiedn, että niitä on suhteellisen helppo tehdä vielä halutessa lisää.

Perheemme pienin osoittautui joulupukin parhaaksi ystäväksi. On se vain parasta seurata pienen lapsen riemua, pakottipa tuo viikari myös tätinsä eli minut kokeilemaan joulupukin partaa. Tiedä sitten, miksi sen piti olla juuri minä. Poika myös osoitti joulun aikaan suuria muusikonlahjoja pimputtaessaan sukulaisten pianolla Joulupukki, joulupukkia ja Tip Tap-laulua. Tipe-tipe-tip-tap-kohdan vielä soitti omalla tyylillään rytmillisesti oikein. Ja tottahan hän vaati saada esiintyä myös itse joulupukille, kaikkien vanhempien riemuksi. (Saipa hän vielä alennusmyynneistä oman patterikäyttöisen pianonsa, joten joululaulut raikasivat vielä mummilassakin)

Tapaninpäivänä kokoonuimme suvun kanssa uudelleen yhteen niiden sukulaisten luo, jotka viettivät aaton oman perheensä kesken. Luvassa oli siis jouluruokien rääppiäiset ja suvun nuorimpien tapaamista. Nuo nuorimmaiset kun ovat 6 ja 4 kuukauden ikäisiä ja asuvat kauempana, joten suurin osa suvusta ei ollut heitä vielä nähneetkään.

Välipäivien herkuksi tekaisin monilla ulkomaisilla sivustoilla vilahtelevaa peppermint barkia. Yksinkertaisesti siis murskattujen piparminttukarkkien ja riisimurojen päälle levitetän sulatettua valkosuklaata, annetaan jähmettyä ja paloitellaan. Riisimurot antovat tälle hauskan tuntuman ja vaikka joissain amerikkalaisissa resepteissä mukaan lisätään jopa tomusokeria, niin mielestäni tämä oli kyllä ihan riittävän makeaa ilmankin. Ja hyvää toki, 200 grammasta valksuklaata tuli tuollainen mukava lasikulhollinen ja seuraavana päivänä muistin kuvata vielä jäljellä olevat rääppeet.

Kokeilin myös tehdä suklaafudgea fuskausreseptillä, eli kondensoituun maitoon sulatetaan suklaata, keitellään hetki ja annetaan jähmettyä. Taisin vain keksiä jonkin siperiaan sopivan moottoriöljyn, sillä seos ei jähmettynyt kokonaan sisätiloissa, eikä myöskään -25 aseen pakkasessa. Ei siis edes jäätynyt. Mutta hyvältä sekin maistui. Kondensoiduissa maidoissa lienee eronsa tai sitten seosta olisi pitänyt keittää pidempään.

Kovasti en ole alennusmyynneissä juossut, mutta nämä tämän vuoden joulukoristevalikoimasta mieleen jääneet ihanuudet kävin hakemassa talteen, kun sattuivat poistomyynnissä olemaan.

Eli jo aiemmin huokailemani hopeapatinoidut tammenterhot, kuusenkoristeita siis. Alkuperäinen hinta 19,90, sain alle 6 eurolla. Olen siis tyytyväinen, että maltoin odottaa joulun yli.

Nuo muuten kellahtivat hauskasti itsestään tuolla lailla päälaelleen, kun ne asetti pöydälle.

Hyvää vuotta 2013 ja tavataan taas tämän blogin merkeissä loppuvuodesta, kun joulu mieleen taas hiipii. Toki myös vuoden varrella täytyy päivitellä, jos jotain aihetta löytyy.

Ajattelin myös perustaa toisen koti- ja sisustusaiheisen blogin joulublogin rinnalle muita kuin jouluasioita varten. Se vain tarvitsee vielä nimen ja luomistyön, joten ilmoittelen sen syntymästä sitten täälläkin, kun aika on kypsä.

Oi kuusipuu ja 23. luukku

Aatonaattokin on taittunut jo iltaan ja tekemistä on riittänyt - ja riittää yhä. Kuusi on saatu jo kunnialla pystyyn ja sisällä leijuu aivan ihana joulun tuoksu.

Nuorimmaisella oli vähän omintakeinen tyylinsä koristelussa.

Kiiltävät pallot on tietenkin parhaita, kun niistä voi peilata itseään.

Ja valmista. Perinteinen, mutta meidän oma juuri sellaisena.

Joulukalenterissa tänään kuusenkoristelua vähän uudenlaisella tyylillä. On se ihmeellistä, mitä kaikkea eläimille voikin opettaa.

Alkaa näyttää jo joululta ja 22. luukku

Hyvässä vaiheessa on meidän perheen jouluvalmistelut. Tässä hiukan tunnelmia tältä päivältä.

Aamupäivällä komerosta kuului kulkusen kilahdus. Kilahdus kuului jostain muusta, mutta muistimme sen vuoksi kaivaa Tomte-tontun esiin. Nyt tuo velikulta saa kuljeskella ympäriinsä mielensä mukaan. 

 

Ripustimme keittiön kattoon jo perinteiset koristeet. Ne kimaltelivat kauniisti tuon ulkoa tulleen ihmeellisen valoilmiön vuoksi.

Ja ilmapallojäälyhtyni onnistuvat! Nekin näyttivät tosi upeilta jo ihan auringonvaloa vasten.

Oveen tekaisin tällaisen kranssin niistä tarvikkeista, mitä käsillä sattui olemaan. Ihan kivahan siitä tuli.

Pakkaspäivä takasi myös aika upean auringonlaskun.

Sisareni perhekin saapui juuri ja nyt menenkin leipomaan mustikka-valkosuklaapikkuleipiä tuon hurmaavan 2,5-vuotiaan kanssa.

---

Joulukalneterissa tänään huippuhauska vatsastapuhuja-koomikko Jeff Dunham ystävineen keskustelemassa joulusta. Lisää osia löytyy Youtubesta.

Valoviritelmä ja 7.luukku

Toteutin eilen juhla- ja siivouspäivn kunnaksi erään valokoristusidean, jota en ollut vielä saanut aikaiseksi, vaikka elementit olivat jo olemassa. Pidn jostain syystä kovasti puuita esittävistä siluettikuvioista ja tuollainen metallinen puusiluetti löytyy myös petini yläpuolelta. Eilen "unipuuni" sai ylleen jouluisen talviasun.

 Lopputulos on mielestäni oikein kivannäköinen ja tuo lisää tunnelmavaloa kotiin.  Olen tyytyväinen.

---

Joulukalenterin 7. luukun aika! Kuvitelkaa, että odotusta on jälleen viikko vähemmän. Tosin muistan, että lapsena se suurin jännitys alkoi sitten, kun joulukalenterista avattiin 10. luukku. Joulut tuntui olevan jo niin lähellä!  Meillä muuten oli pienenä minun ja kahden sisarukseni kesken aina ainakin yksi yhteinen kalenteri, josta luukkuja avattiin vuorollaan ikäjärjestyksessä. Oli minun onneni olla kuopus, koska se paras numero 24 osui aina minun kohdalleni.

Mutta siis, tässä tämän päivän luukku. Voisin oikeastaan kutsua itsenäi Ellen DeGenereksen faniksi, joten täytyi hänen show'staankin jotain juluista kaivaa. Tuollaiseen musikaalliset tuolit-leikkiin voisin itsekin osallistua. :)

Kauan kaivattu hopeapeura ja 5. luukku

Vihdoinkin!  Olen täälläkin kitissyt toivoneeni kauan hopeista porpa/peuraa/muuta hirvieläntä koristeeksi, mutta en esimerkiksi viime vuonna löytänyt oikeanlaista. Tänä vuonna päätin, että voisinkin etsiä jonkun edullisen leluelukan ja maalata sen itse halutuksi. Mutta kas, kun juuri oikeita lelueläimiäkään ei sitten löytynyt mistään.

Nyt vihdoin satuin löytämään Schleichin hyllystä valkohäntäpeura uroksen, joka oli juuri oikean näköinen sarvineen. Tosin olisin toivonut hiukan suurempaa koristetta, mutta tämä sai nyt kelvata.

Kesken tuunauksen.

Valmis! Valitsemani hopeamaali oli juuri hyvän sävyistä, aavistuksen vanhahtavan sävyistä, eikä liian kiiltävää. Se myös jätti peuraherran yksityiskohdat kauniisti esiin. (kultaan vivahtavat jalat johtuvat kuvassa vieressä palavista kynttilöistä)

Niin tämä mieluinen hopeinen kaveri pääsi osaksi kynttiläasetelmaa. Tuo tummin kynttilä on muuten hauska, sillä se on sammuksissa ihan musta, mutta palaessaan näyttää aivan viininpunaiselta tai purppuraiselta.

---

Joulukalenteriin kaivoin viidennelle päivälle vähän teemaan sopivasti tämän ihanan Finnairin vanhan poromainoksen, jota tavattiin esittää tv:ssä joulun aikaan. Taisinpa nähdä viime vuonnakin. 

Tämä mainos on taitavaa tekoa jo sen vuoksi, että tuosta pikku-porosta on saatu niin ilmeikäs reppana, että katsoja suorastaan aistii sen hädän ja yksinäisyyden eksyksissä ollessa. Ja mikä helpotus lopulta päästä äidin luo turvaan. Todella tunteisiin vetoava mainos. Tosin itse liikutun vielä enemmän Finnairin pandamainoksesta, sillä minua aina jää säälittämään tuo pandaplo, joka herääkin pehmoleluna hyllyltä. Oon toivoton herkkis.

Valoa pimeyteen ja 3. luukku

Kuten näköjään moni muu, myös minulla on tapana viritellä jouluvalot ikkunaan viimeistään ensimmäisenä adventtina. Itsehän olen sitä mieltä, että aiemminkin voi, varisnkin, kun sana "joluvalot" on käynyt läpi sellaisen fuusion, että monet valot ovat nykyään puutarha-, sisustus- tai somistevaloja. Kaamosvaloistakin puhutaan. Itse miellän valot jouluvaloiksi oikeastaan vain silloin, kun ne ovat kynttelikköjä tai muuten teemaltaan jouluisia. Niinkin pimeässä paikassa kuin Suomi ihmiset saisivatkin minusta käyttää enemmän ja pidemmän aikaa valoilla somistamista hyödykseen. Miksi siinä pimeydessä pitäisi ehdoin tahdoin kärvistellä vain sillä perusteella, ettei ole vielä joulu?

Itselläni oli nyt valinnan vaikeus, kun vaihtoehtoina oli ripustaa ikkunaan joko paperithti tai viime vuonna hankittu huurteisen näköinen tähti. Päädyin jälkimmäiseen.

Joulukalneterissa minun on ihan pakko palata jälleen Pähkinänsärkijä-balettiin, koska satuin lauantaina kampin kauppakeskuksen joulunavauksessa näkemään balettiryhmän esittämässä lumihutaleiden valssia, joka on nyt aikuisiällä yksi suosikkiosuuksistani ja -musiikeistani koko teoksesta.

Niinpä haluan jakaa tuon lumihiutaleiden valssin ihan esitysmuodossa. Jospa tämäkin houkuttelisi lisää lunta vielä lumettomimmille alueille.

 

Ja jotta voisin jatkossa vastustaa kiusauksen kiusata teitä pähkinänsärkijällä, niin laitetaan nyt vielä ekstrana mukaan KOKO baletin filmatisointi Britannian kuninkaallisesta baletista, mink juuri löysin. Suosittelen lämpimästi kaikkia vähääkään kiinnostuneita kuitenkin menemään katsmaan baletin joskus ihan livenä, sillä se on kokemuksena aivan erilainen kuin ruudulta. Tänä vuonan Suomen kansallisbaletti tosin ei Pähkinänsärkijää esitä, vaan joulunajan teoksena esitetään Lumikuningatarta.

Enjoy!

Vastauksia joulusta

Mimura  Jouluisia hetkiä -blogista heitti ilmoille tällaisen yleisen kyselyhaasteen, johon vastaan nyt.  Ja ettei tämä nyt ihan tylsäksi tekstiksi menisi, niin sirottelen mukaan muutaman inspiraatiokuvan, joita olen täältä netin syövereistä poiminut.

Kysymyksiä Joulusta

1. Mikä tuoksu kuuluu jouluusi?

Joulun tuoksu syntyy minulle kuusen, hyasintin ja jouluisten mausteiden yhdistelmästä. Hyasintti on tärkeä tekijä. Myönnän olevani itkupilli, mutta saan herksti liikutuksenkyyneleet silmiini jo haistaessani joulukauden ensimmäisen hyasintin tuoksun. Viime jouluna oli tulla hätä, kun hyasinttimme oli vielä aatonaattona tiukasti nupussa, mutta aukeni sitten pikkuhiljaa. Jostain kuulin, että hyasintin kukkimista voi vauhdittaa pitämällä sitä lämpimän lampun valossa.

2. Lempijouluruokasi, joka ei saa puuttua pöydästä?

Imelletty perunalaatikko ja isoäitini eli Muumin reseptillä tehty makaronilaatikko. Tuon vanhanajan makaronilaatikon suosio joulupöydässä taitaa vähän vaihdella alueittain, mutta meillä se on ollut mukana aina. Ja siihenhän e kuulu liha, sipuli tai juusto. 

Lantliv.  (ja mistä, oi mistä löytäisin tuollaisai koristeporoja/-peuroja?)

3. Herkkusi, jota täytyy joka joulu saada?

Meidän suvussamme perinteinen joulujälkkäri on luumukiisseli kermavaahdolla, mutta koska inhoan sellaisia muhjuisen pehmeitä sattumia kaikissa kiisseleissä, jogurteissa, tms. minä yleensä skippaan tämän. Oma herkkuni on brie-juusto piparin kera. Suklaa ja irtokarkit uppoavat yllättäen myös hyvin.

4. Mieluisin joulujuomasi?

 Glögi, mutta toisaata se on minulle koko talvikauden juoma. Jouluna täytyy myös saada pari lasia punaviiniä.

Marie Claire

Olisipa minullakin joku jolel tehdä tuollainen kalenteri. Ja oikealla olisi kaunista ajatusta tuoda vaikka edesmenneet läheiset mukaan jouluun vanhojen valokuvien myötä.

5. Mikä joulukoriste on erityisen tärkeä tai merkityksellinen?

Perheemme joulukuusessa on aina ollut äitini vuosien varrella keräämiä kauniita lasipalloja. Minun ja sisareni suosikkeja ovat aina olleet eräät hohtavat vaaleanpunaiset pallot, joiden kyljessä oli kaunis talvimaisema. Noita palloja on ikävä kyllä jäljellä vain yksi kappale, jota valiitaan nyt lhes henkemme kaupalla. Tärkeitä ovat myös kuuseen kuuluvat jääpuikot, joiden ripustamisesta aina pienempänä siskon kanssa kinasteltiin. Muita rakkaita ovat ovenpielessä punaisissa nauhoissa riippuvat kulkuset ja ruokapöydän päälle ripustettavat ornamentit.

6. Mikä joululaulu tuo joulutunnelman?

Kaikki oikeastaan. Itse aattona paras tunnelma syntyy joulurauhan julistuksen Maa on niin kaunis -virrestä. Yritn aina aattoaamuna muistaa myös kuunnella Arkihuolesi kaikki heitä.

7. Kerro jokin lahja lapsuudestasi/nuoruudestasi joka on jäänyt mieleen?

Lapsuudesta on jäänyt mieleen sellainen patterikäyttöinen käävelytettävä koira, jota toivoin hartaasti. Ennen joulua olin turhan utelias ja tuhma, sillä menin kielloista huolimatta kurkistamaan äidin joululahjapusseihin. Ja siellä koirani oli! Vaati kaiken itsehillintäni, etten innostuksissani mennyt paljastamaan ennen aattoa, että tiesin jo saavani tuon lahjan. Mieleen on myös jäänyt vähän vanhempana yllätyksenä saamani "prinsessakatos" sänkyyni, sekä nyt aikuisiällä saatu Kalevalakorun Naisen ääni -kaulakoru.

Kukkakaunotar

Jonkin verran aikaa ja vertailua se otti, mutta eilen kannoin vihdoinkin kotiin tämän kaunottaren.

Kauan haikailemani princettia-joulutähti, joka joskus tottelee myös nimeä syystähti. Väriksi tosiaan valikoitui nyt tuo sähäkin pinkki. (On muuten aika sävy svyyn tuon taustn kynttilän kanssa)

Eri kukkakauppiailla tuntuu muuten olevan hiukan eri menettelytapa tämän kanssa. Toiset kyllä myisivät tätä ihan joulukukkanakin, kunhan tavaraa riittää, toiset lopettavat myynnin marraskuun jälkeen. Viime vuonna viimeiset vietiin joulukuun alussa nenni edessä, enkä enää löytänyt kukkaa muualta.  Kannattaa siis hankkia ajoissa, jos tällaisen tahtoo.

Hassusti kyllä toi taas pienen lisäsipauksen joulutusta tähn kotiin.

Joulukukkien talvitelat

Hei vain kaikille uusille lukijoille! Hauskaa nähdä, että teitä alkaa pikkuhiljaa kerääntyä.

Palasin myöhään eilisiltana viikonloppureissulta Tampereelta. Uusia ja vanhoja ystäviä ja aina tässä seurassa odotettavissa olevaa naurua ja eriskummallisia tilanteita. Ikä lisäntyi taas ainakin vuodella ja teki hyvää tässä lievästi stressaavassa työnhakuvaiheessa.

No, kuitenkin, laitoin tuossa männä viikolla amarylliksiani ikkunalaudalta talviteloille keräämään voimia joulua varten, mutta totesin, että toisen kukan peli taitaa olla pelattu.

 

Tämä amaryllis siis pääsi joskus viime vuonna kuivahtamaan, jonka jälkeen sain sen kuitenkin elpymään sen verran, että uusia lehtiä se on alkanut kasvattaa. Viime talvena ei kuitenkaan kukkavanaa tullut ja lehdetkin ovat jääneet kitukasvuisiksi ja tuollaisiksi surullisen roikkuviksi. 

Haluaisinkin kysyä nyt kaikilta, joiden viherpeulako kukoistaa omaa aloittelijan vihertävää vastaavaa enemmän: Onko tällä yksilöllä enää mitää toivoa kukkia koskaan, vai päästänkö poloisen "tuskistaan"?

hiukan harmissani tästä mahdollisesta menetyksestä olen, koska tämä amaryllis oli aivan upea valkoinen. Siis silloin kun se kukki. Punaiseni on jälleen tänä vuonna kasvattanut komeat lehdet ja odotankin sen kukkivan taas hyvin. 

Jos tämän yksilön ruukku on vapautumassa, niin haluaisin tyttää sen princettialla, joka on siis joulutähden pienikokoisempi lajike, jota saa upeissa pinkin eri sävyissä. 

 

Olen kovasti yrittnyt etsiä princcettioita ympäri Helsinkiä, mutta huonolla tuloksella. Stockmannilla olen kukan bongannut, mtta hinnassa tuntui olevan jonkin verran niin sanottua stockkalisää, joten päätin vielä odotella muuta tarjontaa.

Pianhan niiden pitäisi jo kovasti olla kaupoissa, sillä Suomessa tuolle on oltu lanseeramassa nimeä "Syystähti" ja ainakin viime vuonna viimeiset myytiin joulukuun alussa, enkä ehtinyt saada silloin omaani. (minusta tosin on vähän outoa, miksi tuota ei voitaisi myydä myös joulukukkana)

Itse haluaisin joko tuon voimakkaimman pinkin tai sitten hennoimman sävyn. Kunhan vain niitä löytyisi. Jos siis olet nähnyt näitä jo muualla myynnissä, niin vinkkaa vaikka kommenteissa.

Itselleni rakkain joulukukka on kutenkin hyasintti melkeinpä puhtaasti tuoksun vuoksi. Kuusen ja hyasintin tuoksu yhdessä on jättänyt mieleen niin vahvan tuoksujäljen, joka merkitsee aina ja ikuisesti joulua. tämä princettia olisi kuitenkin omiaan tuomaan pieneen kotiini pienen silauksen joulun tuntua jo nyt näin etukäteen.