tiistai 11. marraskuuta 2014

Nostalgista joulua

Sain eilen joulua koskevia iloisia uutisia, kun kuulin, että aatoksi sukumme kokoontuu tänä vuonna pitkäst aikaa sukutilallemme. Kyseinen maatila on ollut sukumme asuttama jo 1700-luvulta lähtien ja siellä on oma äitinikin siaruksineen lapsuutensa asunut. Nykyään tilaa asuttaa enoni perheineen.

Olen tästä tiedostaa erityisen iloinen siki, että minulle tila on se lapsuuden Mummola, jossa joulut vietettiin suvun kesken aina siihen asti, kunnes isoäitini muutti sieltä iäkkäälle sopivampaan asuntoon. Tiedossa on siis nostalginen jouluaatto minulle rakkaassa ympäristössä, jossa on taatusti tunnelmakin kohdallaan.

Kuvia ei minulta tähän hätään tilalta tai siellä vietetyistä jouluista löydy. Koneellani on digimuodossa ainoastaan tämä kuva minusta mummolan suuren pirtin useamman metrin mittaisilla räsymatoilla. Muistan raitojen värit yhä. 

Asenne kohdillaan jo keväällä -87. 



Koska vietän jouluni muualla, olen tähän asti pidättäytynyt hankkimasta kotiini mitään suuria joulukoristeita. Olen vielä sitä koulukuntaa, jonka mielestä se varsinainen joulukoristelu tulee tehdä vasta aatonaattona tai korkeintaan paria päivää aiemmin. Nyt kuitenkin ajattelin ottaa ihan pienen varaslähdön ja tunnelmoida yksiössäni jo ennen joulunviettoon lähtöä ihan pienellä kuusella.


Ikeasta tuli siis haettua tämä pieni tekokuusi, joka vaikutti olevan melko suosittu tyhjien laatikoiden perusteella. Mukavan aidon näköinen se ainakin on. Samalla reissulla mukaan tarttui myös tuo suloinen lautasliinateline, koska enhän minä voi vastustaa tuollaisia sarvipäitä.

Vielä kuusi on kuitenkin piilossa, se on lupa ottaa esiin vasta ensimmäisen adventin jälkeen. Ylleen se saa ainakin valot, mutta jää vielä nähtäväksi sorrunko muihin koristeisiin.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti