Tämä levy soi minun joulussani

Lupailin taannoin tehdä oman esittelynsä sellaisesta joululevystä, joka minua on erityisesti sykähdyttänyt. Tässä se tulee, ihan vaikka sen kunniakis, että jouluaattoon on nyt tasan kuukausi.

Tämä erityisesti mieleeni oleva joululevy on Juha Tapion Joululauluja. Levy on ilmestynyt jo viime vuonna, mutta minä - kuten varmasti moni muukin - löysin sen hienouden vasta nyt. Osittain Juhan vakuuttavan esiintymisen Vain elämää -ohjelmassa ansiosta.

Juha Tapio ei ole sellainen artisti, jonka musiikkia normaalisti kuuntelisin. Olen kuitenkin jo vuosia arvostanut häntä lauluntekijänä ja tulkitsijana. Minulla on sellainen mielikuva, että kyseisellä herralla on pilkettä silmäkulmassa, mutta sen lisäksi sydän ja ajatukset paikallaan. Lauluista kuulee, että hän sisäistää laulamansa ja antaa sen kuulua.

Tulkinta on se avainsana tälläkin levyllä. Levy sisältää oikein perinteisiä joululauluja ja yhden muun laulun, Oi muistatko vielä sen virren, joka kuitenkin istuu saumattomasti kokonaisuuteen tällä kertaa. Sovitusta ja tulkintaa voisi kutsua pelkistetyksi, sillä kappaleet rakentuvat pääasiassa akustisesta kitarasta ja laulusta. (jossain taustalla käytetään myös puhallinsoittimia)

Tämä riisuttu tyyli on minulle se puhuttelivin ominaisuus levyllä. Vähäeleisyys luo rakkasiin, perinteisiin lauluihin jollain lailla ilmavan ja intiimin tunnelman. Kuin istuisit pienessä huoneessa kuuntelemassa jonkun esiintyvän. Tunnelmaa vain vahvistaa se, että akustisen kitaran soinnin ja soitosta aiheutuvat sivuäänet kuulee myös.

Pidän kovasti myös Juha Tapion äänestä. Monethan voivat eritellä, pitävätkö enemmän naisten vai miesten lauluäänen kuuntelemisesta. Itse nojaudun miesäänten puolelle. Juha Tapion ääni onkin juuri sopivan syvä, lämmin, herkkä ja helposti lähestyttävä, mikä toimii vanhojen laulujen runollisuudessa kauniisti. Arvostan myös sitä, että laulajan ääni ja sen värit saavat oikeasti kuullua näissä lauluissa ilman että ne peitetään taustamusiikkiin.

Suosikkiesityksiäni tältä levyltä ovat kauniin ilmavasti soiva Oi jouluyö, ikisuosikkini Arkihuolesi kaikki heitä, En etsi valtaa, loistoa, Jouluyö, juhlayö, sekä tämä Maa on niin kaunis -tulkinta.

Onko muilla joululevysuosikkeja?  Laittakaahan hvyät suositukset jakoon.

Pingviini lumimyrskyssä ja muita hankintoja

Olin aivan unohtanut, että minunhan piti esitellä vielä jotain, mitä Stockmannin jouluihmeosastolta tarttui mukaani.

 Näihin lasipalloihin ihastuin heti. Pinta on hologrammimainen ja se saa pallot näyttämään siltä kuin ne olisivat jäässä.  Todella upean näköisiä luonnossa. Näitä oli myös hieman pienempiä versioita.

Tämän ihastuttavan minilumipallon puolestaan ostin ystävälleni pieneksi joulunaluslahjaksi. Kuinka ihana olisi kuusi, jossa olisi näitä useampi?  Ovat tosin melkoisen herkästi rikkimenevää sorttia, lasi on niin ohutta, että ei tarvita kuin yksi pudotus lattiaan.

  Näitä kelloja en ole hankkinut itselleni, mutta ihastelin niiden viehättävää vanhanaikaisuutta Kodin1:ssä. Eri kokoisia löytyi näitäkin ihan pienistä kunnon "lehmänkelloon".

Haluan myös vinkata kokonaisia mausteita suosiville (ruuassa, leivonnassa tai vaikka askarteluun), että sisustusliike Granitissa myytiin kokonaista kardemummaa ja tähtianista laareissa. Kardemumam en olekaan koskaan tuossa muodossaan nähnyt. Huumaavat tuoksut liikkeissä ainakin oli. 

Joulumusiikilla on väliä

Kerroin aiemmin odottavani kovsti Johanna Kurkelan ja Club for Fiven joululevyuutuksia. No, nyt olen kummatkin levyt kuunellut läpi - ja täytyy ihan kaunistelematta myöntää, että petyin.

Johanna Kurkela on hieno laulaja ja on sitä myös Joulun lauluja -levyllä. Ongelmani levyn kanssa on kuitenkin se, että odotin ja tovoin kuulevani jotain aiemmin kuulemiani Johannan tulkintoja tutuista lauluista, kuten tämä.

Sen sijaan levyltä löytyy vain neljä jo valmiiksi tuttua varsinaista joululaulua, jotka nekin on sovitettu juuri sellaisiksi, joista en pidä. Ainoastaan Maa on niin kaunis on versiona minunkin mielestäni kaunis, mutta esimerkiksi Heinillä härkien kaukalon on saatu kuulostamaan kuin kauhuelokuvan soundtrackilta. Lisäksi löytyy pari tuntemattomampaa joululaulua, jotka eivät itseäni ainakaan säväyttäneet, sekä lauluja, jotka eivät ole varsinaisesti joululauluja. Ainoastaan Avaruus eli suomenkielinen versio Walking in the airista liittyy jotenkin jouluun. Tämä onkin ihan kaunis versio. (levyllä siis vain Johannan laulamana)

Muut ei-joululaulut ovat kyllä ihan kauniita erillisinä lauluina, mutta itseäni jäi häiritsemään se, että miksi ne ovat juuri tällä levyllä. Oliko ne pakko saada vain julkaistua jossain? Nyt ne saavat levyn joululevy-statuksen halkeilemaan. Tosin erityismaininta pitää antaa Prinsessalle-kappaleelle. Se vain saa minut aina kyyneliin ja Johannan tulkinta laulusta on parasta luokkaa.

Täytyy kuitenkin mainita vielä yksi itseäni vaivaava asia. Olen viime aikoina huomannut, että suomalaisilla naisartisteilla on jokin kumma villitys pehmentää ääntään laulaessa. Siis niin, että ääni kuulostaa matalammalata ja värisevämmältä ja s-kirjaimet suhahtavat sh-äänteenä selkeän ässän sijaan. Parin laulun kohdalla tälläkin levyllä sorrutaan samaan. En tiedä häiritseekö ilmiö muita, mutta minusta laulu vain kärsii siitä, sillä usein tuo tapa aiheutta myös sen, että ääntämyksest tulee sössöttävää ja sanojen artikulaatio kärsii. Tietyissä kohdissa minulla oli suura vaikeuksia saada sanoista selvää ja jotkut sanat kuulostivat joltain aivan muulta kuin pitäisi, vaikka kuinka pinnistin kuuloani ja kuuntelin aivan kaiuttimen vieressä.

Club for Fiven Jouluna-levystä en nyt paasaa yhtä pitkään, mutta tässä kävi juuri niin kuin pelkäsinkin. Levyn laulut ovat kyllä suurimmaksi osaksi tuttuja, mutta ne on tyylitelty minun mieltymykseni mukaan pilalle, vaikka aiemmin markkinointiin levyn olevan hyvin perinteinen. Pari laulua noudattikin perinteistä linjaa, mutta muuten sovitukset menivät minulta yli. Ehkä minulla ja levyn tekijöillä vain on eri näkemys perinteisestä joululaulusta. Itselleni laulut eivät synnytä samanlaista tunnekokemusta, jos ne eivät kuulosta niiltä rakkailta tutuilta lauluilta, jotka minulle joulua viestivät.

Mainittakoon vielä, että myös Paula Koivuiemen ihan ensimmäisen joululevyn Kun joulu on kuuntelin. Hän oikeasti pysyikin oikealla joululevylinjalla, sillä kaikki kappaleet olivat oikeasti joululauluja, vaikka mukana olikin myös uudempaa tuotantoa. Levy on perushyvä, varsinkin, jos Paulasta pitää, sillä mitään yllättävän hienoa levyllä ei ollut. Pisteet kuitenkin herkän Toive-kappaleen mukana olosta.

Äh, tulipa taas oltua kriittinen, mutta tämä on minun totuuteni näistä levyistä Minä niin todella toivoin, että olisin voinut sanoa niden levyjen olevan upeanihananvärisyttävänmahtavia. Kriittinen suhtautuminen ei siis ollut mikään oletusarvo.

Mutta stay tuned. Minulla on eräs uudehko joululevysuosikki, josta haluan mainita. tämä levy onkin niin erityisen mieluisa minulle, että haluan tehdä siitä vielä ihan oman postauksensa lähiaikoina.

Sirkuttavat pikkutiaiset uudessa kodissa

Ei, minä vain en voinut jättää näittä vekkuleita kaveruksia kauppaan. Melkein kuulin sirkutuksen perässäni, kun yritinkin. Niinpä Titi ja Tyy päätyivät asumaan luokseni.

Minä olen aika nirso tällaisten hahmokoristeiden suhteen. Jos ne ovat liian lapsekkaan sarjakuvamaisia, en kaipaa sellaisia kotiini. Pidän enemmän juuri todella tyylitellyistä hahmoista tai sitten ihan luonnonmukaisista, kuten nämä hurmaavat tiaiset. Sitten taas kuitenkin juuri tämän tyyppiset hahmot ovat heikko kohtani. Joskus kohdalle osuu niin eläväisen oloisia tai muuten sympaattisia tapauksia, että niiden voisi kuvitella heräävään eloon. Jotkut vievät sydämen niin vahvasti, että pakkohan ne on lopulta saada. (ja silloin ne ansaitsevat myös nimet)

Olen tainnutkin aiemmin kertoa, kuinka olin jonkin aikaa töissä sisustusliikkeessä. Liikkeen omistaja oli tässä suhteessa samanlainen. Hän kertoi, miten uutta tavaraa hankkiessa jokin vain puhuttelee häntä. Siellä me sitten yhdessä availimme tavaralaatikoita yllytystä varten ja hihkuimme ja jutustelimme yhdessä muun muassa erityisten sympaattisten tonttuhahmojen kanssa.

Näissä linnuissa on sekin kätevä puoli, että vaikka nämä joulukoristeina myytiinkin (Anttiloista ja Kodin1:stä ainakin löytyy), niin eväthän nämä yksinomaan jouluiset ole. Sopivat aivan loistavasti myös koko talvenajan iloksi. Miksei muinakin vuodenaikoina, esimerkiksi mökkiympäristössä voisivat olla hyvinkin sopivia seuralaisia.

Luulenpa, että saatan joulun jälkeen käydä tarkistamassa, olisivatko nämä hyvässä alennuksessa. Alkuperäisellä hinnalla en raaski kovin montaa ostaa, mutta olisivathan nuo aivan ihania esimerkiksi omassa joulukuusessa sitten joskus.

Mitäs tykkäätte? Ja kuinka te muut suhtudutte hahmoihin sisustuksessa ja koristelussa? Tuo on niin kovin jakautuva makuasia.

Kummallinen, mutta ah, niin hyvä mandariinikakku

Taas piti hiukan arpoa, että meneekö tämä ohje nyt tänne vai toisen blogin puolelle. Päätin kuitenkin laittaa tämän nyt joulun nurkkaukseen, koska jostain syystä tämä kakku vei kovasti ajatukset jouluun - johtuneeko sitrushedelmien käytöstä ja siitä, että joulun aikoihinhan ne ovat kutakuinkin parhaimmillaan.

Väitän kakkua otsikossa kummalliseksi, mikä johtuu sen valmistustavasta. Mandariinit (tai vapaavalintaisia sitrushedelmät) nimittäin keitetään ohjetta varten. Kuorineen. Tämä aiheutti monissa kummastuneita ilmeitä ja epäluuloa, mutta tämä kakku on aivan oikeasti jumalaisen hyvää. Se on raikas, mutta mehevän kostea ja paranee vain oltuaan päivän jääkaapissa.

Kaiken lisäksi kakun voi tehdä kokonaan gluteenittomana ja siihen voi käyttää mitä tahansa sitrushedelmiä. Lisäksi ohje on uskomattoman helppo, mutta se tulee muistaa, että aikaa pitää varata, sillä hedelmiä pitää keittää parisen tuntia.

Ohje on alunperin Nigella Lawsonin (taisi olla clementine cake hänellä), itse poimin suomennetun version Korianterifarmilta.

Mehevä mandariinikakku

• 375 g mandariineja tai klemenetiinejä, siis 4 isoa tai 5–6 pientä. (Minä käytin satsumoita ja appelsiinia)
• 6 kananmunaa
• 225 g sokeria
• 250 g jauhettuja manteleita (itse korvasin osan vehnäjauhoilla. Varmaan voisi myös käyttää vain jauhoja, mutta minusta manteli antaa kakulle osan herkullisesta mausta)
• 1 tl leivinjauhetta 

Pese hedelmät huolellisesti ja laita ne kokonaisina kuorineen kattilaan, peitä ne vedellä ja laita levy päälle. Keitä kaksi tuntia.
Valuta ja anna jäähtyä. Halkaise hedelmät ja poista sisältä mahdolliset siemenet. Soseuta hedelmät tehosekoittimessa.

Laita uuni lämpenemään 190°C asteeseen. Voitele ja jauhota halkaisijaltaan noin 20-senttinen irtopohjavuoka 

Lisää sokeri, mantelit ja leivinjauhe mandariinien joukkoon tehosekoittimeen ja sekoita taikinaksi. (myös sauvasekoittimella onnistuu)
Kaada vuokaan ja paista noin tunti. Jos kakun pinta alkaa tummua loppuvaiheessa liikaa, peitä foliolla.

Anna kakun jäähtyä ja koristele esimerkiksi tomusokerilla. Tarjoa sellaisenaan tai vaikkapa vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Itselle kävi pieni kämmi ja kakku pääsi tummumaan liikaa. Ei pinta kuitenkaan palanut ole, vaikka kuvassa siltä näyttääkin.

VINKKI!  Kakkuun saa jouluisempaa makua esimerkiksi kanelilla, kardemummalla tai neilikalla. Jos mukaan haluaa vain häivähdyksen mausteisuutta, voi mausteet laittaa kiehumaan hedelmien kanssa kattilaan, jolloin hedelmät imevät itseensä vähän mausteiden aromia. Vahvemman maun saa, jos mausteet kippaa suoraan taikinan joukkoon.

Joulun valoa ja väriä joka puolella

Voi veljet, kun taas riittää jouluista asiaa sitä mukaan, kun kaupat sun muut näkyvät tahot lähtevät joulutukseen mukaan. Mutta minä en valita. 

Kirjoitinkin tässä jo taannoin tuonne arkisemman blogini puolelle lähes kiihkeän puheenvuoron valokoristelun puolesta. Minusta on typerää ristiä näinkin pimeässä maailmankolkassa kaikki somistusvalot jouluvaloiksi ja sitten urputtaa siitä, ettei niitä saisi laittaa esille liian varhain. Eikö voitaisi vain nauttia siitä, että sitä pimeyttä pystyy jotenkin piristämään?

  

Joka tapauksessa, nythän kauppoihin on vaivihkaa hiipinyt myös ne jouluisemmat valot.  Tämä torni jäi mieleen yhtensä suosikeistani. Kuten kuvasta näkyy, valot eivät ole esillä suoraan, vaan kartio on päällystetty valkealla kankaalla, jonka läp valosarja näkyy tähtikuvioina. Livenä tämä on vielä hienompi ja voisin kuvitellakin hankkivani tällaisen vielä itsellenikin.

 

 Eräässä kotimaisemien sekatavarakaupassa on myös kovasti kivoja yllätyksiä nykyään. Näitä valopuita löytyi eri kokoisina aina näistä pöytämalleista parimetrisiin puihin. Tällainen voisi sopia sisustukseen myös ihan vain yhtenä tunnemavalaisimena. Joulunahan puun voisi vaikka koristella joillain siroilla roikkuvilla koristeilla.

 Jouluun ajatukseni vei myös tämä söpö punamarjainen kasvi nimeltä lamosalali, jonka hankkimme äitimme olohuoneeseen. Tästäkin kerroin enemmän tuolla toisen blogin puolella, jos jotakuta kiinnostaa. Toivottavasti kasvi kestää lupausten lupaisesti jouluun asti, sillä onhan tuo nyt todella hyvin jouluun istuva. (Eikä muuten ollut hinnallakaan pilattu, tästä piti pulittaa Prismassa alle viisi euroa)

Toivepostaus - ilmapallojäälyhdyt

Lukija nimeltä Sirpa toivoi kommenttiloorassa, että kertoisin tarkemmin, miten viime joulun alla tein pyöreät jäälyhdyt ilmapalloja käyttämällä. Aihe varmasti kiinnostaa useampia, joten päätin pyhittää ohjeille oman postauksensa.

Itse olen sitä mieltä, että ilmapallolyhdyt oli jopa helpompi tehdä kuin perinteisemmät jäälyhdyt ämpärissä. Tai ainakin minä onnistun joko jäädyttämään ne ämpärilyhdyt läpikotaisin tai hajottamaan ne kumoamisvaiheessa.

Tältä ne viime vuoden ensimmäiset tekeleet näyttivät. Muistelin, että minulla olisi ollut kuvia myös kynttilöiden kanssa, mutta ne ovat mystisesti kadonneet.

Lyhtyjen tekemiseen tarvitaan yksinkertaisesti ilmapalloja ja vettä. Jotain väriainetta voi lisätä veteen, jos haluaa värillisiä lyhtyjä. Itse suosin värittömiä.

Ilmapallot täytetään ihan kraanavedellä, kuten täyttäisi vesi-ilmapalloa. Ilmapalloa ei kuitenkaan kannata täyttää aivan pinkeäksi asti, ettei se vain räsähdä rikki ennen aikojaan. Täytä palloa sen verran, mink kokoisen lyhdyn itse haluat. Toki myös pallon tilavuus vaikuttaa kokoon. Jos tahdot isompia lyhtyjä, varaa suurempia palloja.

Kannattaa muista myös vanha niksi: kylmällä vedellä tulee sameampaa, valkoisempaa jäätä, mutta kuumalla vedellä kirkkaampaa. Toiset taas vannovat kirkkaita lyhtyjä tehdessään veden keittämisen nimiin, mutta sitä en itse ole kokeillut.

Kun pallossa on tarpeeksi vettä, solmi sen suu tiukasti kiinni. Sitten vain koko hoito ulos jäätymään. Jos tahdot hyvin pystyssä pysyviä lyhtyjä, laita pallo ihan vain tasaiselle, kovalle alustalle, niin siihen muodostuu tasainen pohja. Jos taas haluaa oikein pyöreitä lyhtyjä, pallot voi vaikka ripustaa roikkumaan jonnekkin. Myös ihan pehmeään lumeen asettelu voisi saada pyöreämpää jälkeä aikaan.

Itse en millään muista, miten pitkään viimeksi lyhtyjä jäädytin, mutta se riippuu hyvin paljon pakkasasteista ja lyhdyn koosta. Kannattaa siis jäädyttää lyhtyjä niin, että jäätymistä voi tarkkailla. Kun lyhty on jäätynyt sen verran, että se on ulkoreunoilta kestävän paksu, mutta keskeltä sula, kuori ilmaallo varovasti jään ympäriltä.

Jos lyhdyssä ei ole koloa itestään, tee sellainen rikkomalla jäätä pikkuisen lyhdyn päältä. Tämä helpottuu esimerkiksi valuttamalla kuumaa vettä lyhdyn päälle. Siis vähän, muuten lyhty sulaa. Itse testasin viimeksi tätä vaihetta ihan hanasta vettä valuttamalla, mutta veden paine aiheutti reiän myös lyhdyn pohjaan. Tämä tosin ei ole mikään maailmanloppu, kunhan lyhty on muuten ehjä. Se itseasissa voi myös helpottaa kynttilän asettamista lyhtyyn, kun lyhdyn saa vain nostaa kynttilän päälle, eikä sitä tarvitsee ujuttaa sisään yläkautta. 

Jos veden antaa jäätyä ihan kokonaan, tuloksena ei ole lyhtyjä, mutta omalla tavallaan hauskoja koristeita puutarhaan tai terassille. Syntyneet jääkuulaat muistuttavat ilmakuplakuvioineen marmorikuulia.
Nyt vain pakkasia odottelemaan.