Joulumusiikilla on väliä

Kerroin aiemmin odottavani kovsti Johanna Kurkelan ja Club for Fiven joululevyuutuksia. No, nyt olen kummatkin levyt kuunellut läpi - ja täytyy ihan kaunistelematta myöntää, että petyin.

Johanna Kurkela on hieno laulaja ja on sitä myös Joulun lauluja -levyllä. Ongelmani levyn kanssa on kuitenkin se, että odotin ja tovoin kuulevani jotain aiemmin kuulemiani Johannan tulkintoja tutuista lauluista, kuten tämä.

Sen sijaan levyltä löytyy vain neljä jo valmiiksi tuttua varsinaista joululaulua, jotka nekin on sovitettu juuri sellaisiksi, joista en pidä. Ainoastaan Maa on niin kaunis on versiona minunkin mielestäni kaunis, mutta esimerkiksi Heinillä härkien kaukalon on saatu kuulostamaan kuin kauhuelokuvan soundtrackilta. Lisäksi löytyy pari tuntemattomampaa joululaulua, jotka eivät itseäni ainakaan säväyttäneet, sekä lauluja, jotka eivät ole varsinaisesti joululauluja. Ainoastaan Avaruus eli suomenkielinen versio Walking in the airista liittyy jotenkin jouluun. Tämä onkin ihan kaunis versio. (levyllä siis vain Johannan laulamana)

Muut ei-joululaulut ovat kyllä ihan kauniita erillisinä lauluina, mutta itseäni jäi häiritsemään se, että miksi ne ovat juuri tällä levyllä. Oliko ne pakko saada vain julkaistua jossain? Nyt ne saavat levyn joululevy-statuksen halkeilemaan. Tosin erityismaininta pitää antaa Prinsessalle-kappaleelle. Se vain saa minut aina kyyneliin ja Johannan tulkinta laulusta on parasta luokkaa.

Täytyy kuitenkin mainita vielä yksi itseäni vaivaava asia. Olen viime aikoina huomannut, että suomalaisilla naisartisteilla on jokin kumma villitys pehmentää ääntään laulaessa. Siis niin, että ääni kuulostaa matalammalata ja värisevämmältä ja s-kirjaimet suhahtavat sh-äänteenä selkeän ässän sijaan. Parin laulun kohdalla tälläkin levyllä sorrutaan samaan. En tiedä häiritseekö ilmiö muita, mutta minusta laulu vain kärsii siitä, sillä usein tuo tapa aiheutta myös sen, että ääntämyksest tulee sössöttävää ja sanojen artikulaatio kärsii. Tietyissä kohdissa minulla oli suura vaikeuksia saada sanoista selvää ja jotkut sanat kuulostivat joltain aivan muulta kuin pitäisi, vaikka kuinka pinnistin kuuloani ja kuuntelin aivan kaiuttimen vieressä.

Club for Fiven Jouluna-levystä en nyt paasaa yhtä pitkään, mutta tässä kävi juuri niin kuin pelkäsinkin. Levyn laulut ovat kyllä suurimmaksi osaksi tuttuja, mutta ne on tyylitelty minun mieltymykseni mukaan pilalle, vaikka aiemmin markkinointiin levyn olevan hyvin perinteinen. Pari laulua noudattikin perinteistä linjaa, mutta muuten sovitukset menivät minulta yli. Ehkä minulla ja levyn tekijöillä vain on eri näkemys perinteisestä joululaulusta. Itselleni laulut eivät synnytä samanlaista tunnekokemusta, jos ne eivät kuulosta niiltä rakkailta tutuilta lauluilta, jotka minulle joulua viestivät.

Mainittakoon vielä, että myös Paula Koivuiemen ihan ensimmäisen joululevyn Kun joulu on kuuntelin. Hän oikeasti pysyikin oikealla joululevylinjalla, sillä kaikki kappaleet olivat oikeasti joululauluja, vaikka mukana olikin myös uudempaa tuotantoa. Levy on perushyvä, varsinkin, jos Paulasta pitää, sillä mitään yllättävän hienoa levyllä ei ollut. Pisteet kuitenkin herkän Toive-kappaleen mukana olosta.

Äh, tulipa taas oltua kriittinen, mutta tämä on minun totuuteni näistä levyistä Minä niin todella toivoin, että olisin voinut sanoa niden levyjen olevan upeanihananvärisyttävänmahtavia. Kriittinen suhtautuminen ei siis ollut mikään oletusarvo.

Mutta stay tuned. Minulla on eräs uudehko joululevysuosikki, josta haluan mainita. tämä levy onkin niin erityisen mieluisa minulle, että haluan tehdä siitä vielä ihan oman postauksensa lähiaikoina.