Taloparka ei taaskaan näytä ihan siltä, milt se mielessäni näytti, mutta ei voi mitään. Minulla tuntuu aina olevan pikeerin kanssa se ongelma, etten löydä oikenlaista paksuutta. Tällä kerralla se oli niin paksua, että viivoja oli hankala saada suoraksi ja lisäksi jähmettyvä pikeeri alkoi tukkia tyllaa, jolloin se turahteli epätasaisesti ulos. Lisäksi osa koristeluista unohtui tehdä oikeassa vaiheessa ja niitä oli hiukan vaikea saada kauniisti kohdilleen 3D-vaiheessa. Noh, tekevälle sattuu ja joka kerta oppii jotain. Seuraavalla kerralla nämä virheet vältetään. Vielä joskus olen piparkakkutalomestari.
Haluan kokeilla näihin luomuksiini aina jotain uutta. Tänä vuonna kattopäreet tein suklaasta (vaikeaa, kun ohuet palat alkoivat sulaa melkein katseesta) ja talo sai pihalle pari käppyräistä suklaapuuta. Puut ovat viinirypäletertun karoja, jotka on päällystetty suklaalla. Kohtuuhelppoa, mutta lopputulos on oiken kivan näköinen. Tämä niksi menee korvan taa.
Toukoa talo kiinnosti kovasti ja se värväsikin uuden ystävänsä Hiiskatin avustamaan tarkemmassa tutkinnassa. Taisi parivaljakolla olla ennemminkin maistelut kuin katselut mielessä. Jäivät kiinni, mokomat.
"Tässä on yksi virhe. Tämähän on minulle aivan liian pieni."
Suklaapuu on hieno idea! Toukon seikkailuja on ollut kiva seurata :-)
VastaaPoista