Neljä kotimaista joululevyä ja 4. kalenterin luukku

Viime aikoina on ilmestynyt taas liuta kotimaisia joululevyjä, joista halusin tehdä pienet arviot. Viime vuonnahan ihastuin Juha Tapion pelkistettyyn uutuusjoululevyyn ja se toimii yhä, mutta tämän vuoden tulokkaista ei ikävä kyllä samanlaista suosikkia löytynyt. Itse asiassa kaksi levyistä on sellaisilta artisteilta, jotka kuuluvat henkilökohtaiselle inhokkilistalleni, mutta tahdoin kuitenkin joulumusiikin nimissä antaa heillekin mahdollisuuden.

Suvi Teräsniska - Joulun henki

Suvi Teräsniskan toinen joululevy jätti vähän sekavan vaikutelman. Levyllä on lukuisia uusia sävellyksiä, joista on ehkä yritetty kehittää uutta modernimpaa joululauluhittiä, mutta yritelmäksi vähän jää. Yksikään uusista lauluista ei ole erityisen mieleenjäävä. (ja jos saan vähän pistävämmän mielipiteeni sanoa, niin Olli Lindholmin kanssa tehty duetto Maailman kaunein ystävyys olisi saanut jäädä pöytälaatikkoon. Yh, mitä siirappia)
Vanhemmat joululaulut Suvi laulaa kuitenkin mukavan heleästi ja kikkailematta. Ei valittamista niiden osalta. Tosin Konsta Jylhän joululauluun on tehty niin piinaava tunnelma, että en pysty sitä kuuntelemaan. Voi tosin johtua itse kappaleestakin.

Jippu - Rakkauden joulu

Jippu on yksi kotimaisista naisartisteista, joka harrastaa sitä hönkivän kuiskaavaa laulutyyliä, jota kuunnellessa toivoisi laulajaparan jo vetävän henkeä, kun happi tuntuu loppuvan. Tämä levy on siitä malliesimerkki. Mukana on vain muutama uusi laulu, muuten mennään perinteisellä linjalla. Tätä levyä tai edes yksittäisiä kappaleita en silti tule kuuntelemaan, koska en siedä laulutyyliä. Hengitä, hyvä nainen.

 

Lauri Tähkä - Jouluni laulut

Myönnetään heti alkuun: en pidä Lauri Tähkästä. Hänen äänensä ja esiintymistyylinsä ei vain herätä minussa minkäänlaisia tykkäämisoireita. Niinpä vähän karsastin koko joululevyn kuuntelemista. Onko pakko?  No ei ollut, mutta kuuntelin ja jotain positiivistakin löytyi. Levyn kaava on taas se, että perinteisten joululaulujen lomaan on muutama uudempi kappale. Perinteisiä laulujakaan ei ole versioitu liikaa, mutta niiden taustalle on tuotu eteläpohjalaista henkeä kansanmusiikista tutuilla jousisoittimilla ja poljennoilla. Tästä minä pidin, sillä pohjalaistytön rinnassa tuntui yhtäkkiä kotiseuturakkaus. Jos ihan objektiivisesti sanon, niin monet kappaleet kuulostivat hienoilta. Kunpa laulaja vain olisi joku muu. 

Jarkko Ahola -  Suojelusenkeli 

Jarkko Aholan toinen joululevy oli suosikkini tästä pinosta. Mukana ei ole uusia kappaleita, vaan vanhojen kunnon joululaulujen lisäksi levyllä kuullaan muita klassikkolauluja joulun tunnelmissa. Levyltä löytyy esimerkiksi Suojelusenkeli, Halleluja, Finlandia-hymni sekä Senza Luce eli Whiter side of pale italiaksi. Italiaksi on laulettu myös Con te Partiro, mikä on vähän yllättävää, koska suomenkielinen versio olisi valmiiksi joululaulu (mitä muuten äitini harmittelee, koska hän rakastaa kyseistä sävellystä, mutta Suomessa sitä kuulee lähinnä joulun aikaan)

Komeasti Jarkko laulaa ja tätä olisi kuunnellut enemmänkin kuin kymmenen kappaleen verran. Täytyy jatkaa sillä vanhemmalla levyllä. Tässä vielä toiseen kertaan Oi jouluyö, on melkoinen kontrasti tuohon Jipun versioon. Itse olen aina pitänytkin tästä laulusta enemmän miehen laulamana.

  

___

Matkustimme Toukon kanssa maalta kaupunkiin ja Touko löysi heti uusia seikkailua. Kuvittelee varmaan olevansa kovakin hevosenkesyttäjä, kun pökkelön ruotsalaisheppani suitsi.