Sylvian taustalla ja 21. luukku.

Kolme yötä jouluun on...  Ja tämä kotiorja vain paiskii töitä. Minulla on siis täällä äiti luona oleskellessa pieni velvollisuus auttaa tänä vuonna erityisen paljon jouluvalmisteluissa, koska äitini on loukannut olkapäänsä, minkä vuoksi oikea käsi on vain noin 40 prosenttisesti mukana hommissa.  Tänän siivosin koko kodin. Itseasiassa tämäkin piti tehdä yhteispelinä, mutta äidin poissaolo venyi, joten minä hoidin sitten koko huushollin. Tosin 3,5-vuotias räpäjäbä oli osittain mukana auttamassa.

Nyt hellalla kiehuu herkkuni imelletyn perunalaatikon perunat. Katsotaan, onko kuun ja planeettojen asennot tänä vuonna oikein, jotta saisin laatikkoni imeltymään ilman salaiasta ainesosaa eli siirappia.

Mutta asiaan, oletteko koskaan miettineet Sylvian joululaulun sanoitusta? Monet tulkitsevat Sakari Topeliuksen sanat niin, että joku Etnan jurella Italiassa jouua viettävä matkamies, kenties Topelius itse, kaipaa takaisin rakkaaseen Suomeen. Vaan ei, satuin pari päivää törmäämään tähän Helsingin kaupunginkirjaston kysymyspalvelun vastaukseen kyseisestä sanoituksesta. Mielenkiintoista.

"Ei. Topelius ei ollut Italiassa, itse asiassa hän ei koskaan edes käynyt siellä. Kun Sakari Topelius kirjoitti ”Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan” -runonsa jouluaattona 1853, hän ei suinkaan ollut paennut Suomen talven pimeyttä ja kylmyyttä Sisiliaan, jossa olisi sitten kaihoten muistellut kotimaansa jouluja. Näinhän tekevät lukuisat ulkosuomalaiset ympäri maailman tänäkin jouluna.

Topelius oli kyllä tiukasti kotimaan kamaralla. Ajan poliittinen ja mielipideilmasto Krimin sodan aattona olivat kirjailijalle raskaita, niinpä hän runon kirjoittamisen aikoihin poti masennusta tai surumielisyyttä, kuten tuohon aikaan sanottiin. Tätä surumielisyyttään Topelius yritti hukuttaa luontoaiheita ja vapautta käsitteleviin runoihinsa.

Sylvia on kerttusiin kuuluva lintu, todennäköisesti Sisiliassa talvehtiva mustapääkerttu, tieteelliseltä nimeltään (Sylvia atricapilla). Topelius kirjoitti kaikkiaan 19 Sylvia-aiheista laulua, joista kolme on suomennettu. Toinen hyvin tunnettu Sylvia-laulu on ”Kesäpäivä Kangasalla”, jossa kerttunen laulaa ” Mä vaikk’ olen lintu pieni ja siipeni heikot on”.
Sylvian joululaulussa kerttusen taas on vaikea iloita siksi, että sen puoliso on suljettu häkkiin. Siitä on kenties tehty houkutuslintu italialaiseen tapaan: pyydystämisen jälkeen linnun silmät on puhkaistu, ja sokean linnun viserrys houkuttelee sen lajitovereita ansaan, ja siis paistiksi.

Tuollainen lintujen kohtelu kauhistutti Topeliusta, ja niinpä hän Englannista saadun esimerkin mukaan ryhtyi puuhaamaan Suomeen ensimmäistä eläinsuojeluyhdistystä, joka sitten perustettiin vuonna 1870. Yhdistyksen ensisijaisena tarkoituksena oli suojella pikkulintuja, mutta toiminta ulotettiin koskemaan muitakin hädänalaisia eläimiä, esimerkiksi kovaa työtä tekeviä hevosia.

Laulua on tulkittu monin eri tavoin. Mihin tulkintaan milloinkin päädytään, riippuu tietenkin myös kuulijasta: Sylvian joululaulun voidaan tulkita liittyvän masentuneen kirjailijan omaan elämäntilanteeseen. Se voidaan myös lukea romantiikan ajan runona, jossa lintu ylistää Luojan hyvyyttä, sekä luomakunnan ja ennen kaikkea isänmaan kauneutta.
Vapaus-teemaa painottava kuulija voi päätyä tulkintaan, jonka mukaan tsaarin valtakunnan osaksi vangittu Suomi saa kuitenkin elää aika lailla itsenäisesti. Siksi on syytä unohtaa murheet. Lisäksi runossa voi kuulla rakkauden ja kevään toivoa."

 Jollain lailla itseäni kosketti se, että Sakari Topelius on jo 160-vuotta sitten ollut huolissaan eläinten kohtelusta ja perustanut maamme ihan ensimmäisen eläintensuojeluyhdistyksen. Nostaisin hänelle hattuani hyväksyvästi.

Tämän eläinteeman siivin päästäänkin päivän joulukalenterin. Jaoin aiemmin videon, jossa haettiin Youtuben Talking Animals-kanavalle esiintyjiä tämän vuoden joulutervehdykseen. Tervehdys on nyt valmis ja suosittelen myös edelleen aiempien vuosien joululauluja eläinversioina.