Arkihuolesi kaikki heitä

Voi kuinka on ihana kuljeskella kaupungilla ja kaduilla, kun siellä täällä alkaa ihan tosissaan näkyä jouluisempaa koristusta ja somistevaloja. Joulu on alkanut vyöryä päälle ihan tosissaan. Ja ajatelkaa, eihän jouluun ihan oikeasti olekaan enää kuin vähän päälle viisi viikkoa.

Juttelin yksi päivä jälleen kerran serkkuni kanssa siitä, että joulun inhoajilla ja niillä, jotka nillittävät siitä, että joulu alkaa näkyä katukuvassa ja kaupoissa jo viimeistään marraskuussa, on varmaan jäänyt tajuamatta jotain erityistä: Se, miten paljon joulun tulo ja odotus voi piristää ihmistä. Suomen kaltaisessa kylmässä ja pimeässä maassa ajatus joulusta saa ainakin minut ja melko varmasti monet, monet muut jaksamaan sen julman synkän marraskuun ja pimeimmän alkutalven läpi. Kun tietää, että se helpottava pyhä on ihan pian ovella. Ja kappas, joulun jälkeen vaihtuukin heti perän vuosi, eikä kevätkään tunnu olevan enää yhtään niin kaukana. En voisi kuvitellakaan sitä kauhua, jos joulua ei olisi katkaisemassa pimeintä vuodenaikaa. Marraskuussa ei voisi kuin ajaatella, että tässä sitä sitten laahaudutaan arjessa ja pimeydessä seuraavat puoli vuotta.

---

Tänään heräsin myös ajatukseen, että joulukuuhan alkaa jo kahden viikon kuluttua. Samalla alkaa jotain ihanaa, eli joulumusiikkikausi. Ensimmäiset joulukonsertit kun tupataan järjestämään heti joulukuun alussa ja raditkin alakvat vähitellen lisäillä joulumusiikkia muun musiikin lomaan Jouluihmisenä rakastan joulumusiikkia, mutta löytyy sieltä ne inhokitkin. Esimerkiksi Joulumaa on yksittäisenä lauluna yksi puistatusta aiheuttava. Sen kummemmin en siihen liittyviä antipatioita edes osaa selittää. Samon markettin panhuilu-mikälie-instrumentaalisovituksen aiheuttavan lähinnä pakoreaktion.

Perinteisiä suomalaisai joululauluja kuitenkin rakastan. Niitä vanhoja ja tuttuja, mutta edelleen yhtä rakkaita. Jotkin ulkomaisetkin laulut ovat päässet suosioon, kuten  Have Yourself a Merry Little Christmas, mutta omasta mielestäni ulkomaisisssa lauluissa ei ole koskaan sitä oikeaa joulun tunnetta, jonka voin löytää vain suomalaisista lauluista.

Suosikkilaulua on vaikea valita, mutta jaetulla ykkössijalla taitavat olla nämä kaksi. Toinen vanha ja perinteinen, toinen vähän uudempi, mutta silti tuttu.

Molempia lauluja yhdistää ne  joulun pontit, jotka ovat itselleni niitä tärkeimpiä, eli lämmin tunnelma, kiireettömyys, muiden huomioiminen ja ajan viettäminen rakkaiden kanssa.

Tuo Rajattoman versio on muuten ehkäpä kaunein tulkinta tuosta laulusta. Se tuo mieleeni hetken viime vuodelta, kun menin katsomaan Rajattoman ilmaisesitystä Helsingin Jäääpuistoon. Silloin kuitenkin satoi solkenaan vettä, joten esitys siirrettiin luistinradan piskuiseen kahvilaan. Paikalla oli ehkä alle 30 kuulijaa ja tunnelma oli sanoinkuvaamaton. Harvoinpa sitä pääsee noin suositun lauluryhmän intiimille "yksityiskeikalle".

Toki myös jotkut modernimmat joululaulut ovat mieleeni. Yksi suomalaisista uusista suosikeistani on tämä:

Tähän en osaa sanoa mitään syytä. Tämä laulu on kuitenkin ollut minulle tärkeä siitä lähtien, kun tämän kuulin ensimmäisen kerran joskus teini-ikäisenä.

Mitkäs ovat muiden lempijoululauluja, sekä vanhoista perinteisistä että uudemmista?

Vielä yhden laulun haluan jakaa, sillä tämä tuo mieleeni aina äidin. Äitini siis rakastaa tätä alkuperäisesti Con Te Partiro-nimistä tunnettua laulua, millä kielellä tahansa. Usein hän onkin harmitellut sitä, että suomentajat päättivät tehdä siitä joululaulun, joka soi vain tiettynä aikana vuodesta. Mutta joka joulu, ihan jokaikinen vuosi tulee yleensä aatonaattoiltana se hetki, kun huomaan äitini vääntävän keittiön radion kovemmalle tämän laulun soidessa ja jää kuuntelemaan. Se on hetki, jolloin hän laskee kaikki käsillä olevan tohinan käsistään ja jää vain hetkeksi paikoilleen. Ja sitä hetkeä en minä tai kukaan mukaan sisaruksistani tohdi tai edes tahdo mennä särkemään.