Toukon joulukalenterin 8. luukku

Tänään Touko oli siskonpojan luona päättänyt, että on oikeastaan aika harmi, että hänellä ei parta kasva. Kun vanhemmilla tontuilla ja itse pukilla on niiiiiin komeat ja uskottavat parrat.

Ja pitihän niitä partahaivenia päästä kokeilemaan parin kaveruksen kanssa.

Pääsimme tänään koulusa tekemään vähän havutöitä.  Siitä hieman lisää kuvien kanssa myöhemmin. Päivät menevät nyt niin nopeasti, ettei tahdo tunnit riittää.

Joulukalenterin luukku numero 7.

Tällä viikolla tosiaan joulukalenterini luukut avautuvat vasta näin iltasella opintojeni vuoksi. Touko kuitenkin matkusti mukanani maalle ja koki tänään riemukkaan jälleennäkemisen siskonpojan kanssa.

Ja tottakai tontun piti päästä vähän jekkuilemaan pojan kustannuksella. Vitsi otettiin kuitenkin vastaan varsin riemukkaasti.

Hyvää itsenäisyyspäivää! - Joulukalenterin 6. luukku

Tänään Touko ihmetteli outoa hakkaavaa ääntä. Suomen lippu siellä vain hakkasi talon lipputangossa myrskytuulten jäänteiden riepottelemana. Muistutin mikä päivä tänään on ja äkkiäkös Touko tempaisi oman lippunsa salkoon.

Osa omast itsenäisyyspäivässäni kuluu junassa matkalla Etelä-Pohjanmaalle. Ensi viikko kuluu taas opintojen parissa. Peukut pystyyn, että pääsemme tekemään joulukukka-asetelmia, jota vähän viimeksi lupailtiin.

Illemmalla sitten pääsenkin tapaamaan uuden sukulaiseni, nimittäin veljeni 12 päivän ikäisen tyttövauvan. Meillä nuuhkitaan jälleen vauvan tuoksua jouluna, kuten viimekin vuonna.

Joulukalenterin 5. luukku

Toukon pitää aina tasaisin väliajoin raportoida Joulupukille siitä, mitä hän ja hänen tarkkailtavansa oat touhunneet. Nyt tonttu keksi, että eihän hänen tarvitse joka kerta kipaista Koratunturilla, kun minäkin lähetän tietokoneelta postia kelle tahansa tuosta vain.

Niin tyypillistä Toukoa, kaikki pitää olla isooa ja äänekstä, myös fontin. Ja tuota oikeinkirjoitusta sietäisi vielä hieman harjoitella.

Toukon joulukalenteri, luukku 4.

Tänään on vain satanut ja satanut harmaan taivaan täydeltä. Voiko ankeampaa olla?  Touko oli asiasta samaa mieltä ja päätti tehdä hiukan lumitaikoja.

Itse hieman epäilin noin alkeellisten taikojen tehoa, mutta tonttua vain nauratti.  Myöhemmin kävi ilmi, että se lumi taisikin ohjautua Etelä-Pohjanmaalle, jossa me joulun vietämme.

Kauppojen koristeita ja joulukalenterin 3. päivä.

Kävin pikavisiitillä poimimassa Kodin1:n joulusuosikkini ja pari antisuosikkianikin.  Jostain syystä minulle jäi sellainen tunne, että valikoima oli kovasti supistunut ainakin viime vuodesta, joten esiteltävää ei ole kovin paljoa.
 

 Aivan ihanaa vanhanajan tyyliä pitseineen ja kuvioineen.  Etenkin nuo puiset pallot (tai ainakin väitän niiden olleen puisia) viehättivät. 

Kivannäköistä luontoteemaa ja vähän blingiä.  Vaikka en liian kimalteen ystävä olekaan, niin noissa oli jotain viehättävää.

Ja aaaaaa, puufanina tämä tietenkin pomppasi esiin. Olisi aika upea roikkuvilla koristeilla koristeltuina. Kyllä tuolle jostain paikka löytyisi! 

Mutta sitten ne antisuosikit. Nämä tosin vähän jopa naurattivat.

Juu ei...  Mutta mikään, siis mikään ei hakkaa sitä tyrmistyksen hetkeä, kun näin tämän:

 

Kuvassa tämä ei ole päällä, mutta kyseessä on tällainen lunta satava ja soiva sähköllä toimiva kuusi. Herra mun vereni. Ikimaailmassa en ottaisi mokomaa kotiini, koska se ensinnäkin pitää hurisevaa ääntä ilman musiikkiakin ja tuo lumi ei edes etäisesti näytä aidolta. Tämä on siis vain ruma muovikuusi sateenvarjolla, joka sylkee äänekkäästi styroksipalloja. Tyylikästä, not.

----

Mutta mitäs Touko on tänään puuhaillut?  Ihmettelin vähän sitä, että tonttua ei meinannut näkyä missään. Kunnes avasin astiakaapin.

 

En uskaltanut edes kysyä miten tähän tilanteeseen on päädytty, mutta tonttu pääsi vapauteen ahdingostaan pian kuvan ottamisen jälkeen.  Tosin eipä tuo vielä kauhean katuvalta edes näyttänyt, olisikohan pitänyt jättää sinne?

Joulukalenterin kuva numero 2.

Havahduin kummalliseen veden loiskeeseen ja mitäs kylpyhuoneesta löytyikään...

Niin, Toukoseni, jos sitten pidettäisiin nämä seikkailut tässä mittakaavassa. Jookos?  Tällä varustuksella ei ihan merille lähdetä.

On 1. joulukuuta ja joulukalenteri alkakoon

Voi siskot (ja veljet), nyt on joulukuu! Olo on ihan kuin pikkulapsella.  Ja arvatkaas mitä, heräsin tänään aamulla postiluukun kolahdukseen.  Mutta ei, posti ei jaellut lakonaikaisia kertymäposteja outoon aikaan, vaan...

Touko saapui takaisin!

Tyyppi on hengaillut luonani silloin tällöin vuoden aikana, mutta nyt se on ollut jo pitkään Joulupukin luona jossain salaisessa koulutuksessa. Ota tuosta nyt selvää.

Mutta, tämä tietää taas sitä, että viime vuodelta tuttuun tapaan blogijoulukalenterissani seurataan (toivottavasti) päivittäin hyllytonttu Toukon seikkailuja. Oliko jo ikävä? Minulla ja siskonpojalla ainakin oli.