Kotiutin lauantaina Messukeskuksen Helsinki Winner -koiranättelystä pienen lahjan "sukulaiskoirille". Käytännössä lahja muuttaa kuitenkin äitini luo, missä nuo koirakaverit välillä ovat hoidossa. Ne kun ovat jo vanhan lelunsa suolestaneet lopullisesti ja uusi piti saada. Ongelma on vain ollut se, että suurin osa koirien leluista on ihan käsittämättömän rumia. No, pieni murhe sinänsä, mutta kylä koiran lelukin saa mielestäni olla esteettisesti kiva - varsinkin, jos se on paljon näkyvillä.
Mukaani tarttui siis tämä Ivana Helsingin Musti & Mirri -ketjulle suunnitteleman Bibi&Bim -maliston vinkuva Bambi. Sievä kuin mikä ja mainostavat vielä kestäväksi. Näin kyllä tuolla tapahtumassa myös lasten kantavan noita leluja onnellisina, joten ei tuota nyt tarvitse vain koirien leluksi julistaa. Tuon pienemmn koon lisäksi saatavilla on myös isompia leluja. Toinen värivaihtoelo on ruskea.
Ilmeensä perusteella Bambi ei ole kyllä sorkkaeläin välkyimmästä päästä (ehkä se on osa viehätystä). Tämä tuli todistettua käytännössä, kun Touko haastoi tulokkaan piilosille. Tonttukaan ei tosin pelannut tässä ihan reilua peliä.
Monista aistielämyksistä jää mieleen niin vahva muistijälki, että esimerkiksi maku tai tuoksu vie mielen välittömästi takaisin siihen tiettyyn hetkeen tai olotilaan. Tyypillisiä aistimuistijälkiä taitavat olla juuri jouluun liittyvät aistimukset. Monet tuoksut ja maut vievät aina lapsuuden jouluun asti.
Olen tässä mielessäni listannut niitä tuoksuaistimuksia, jotka tekevät minun jouluni.
Ne tyypilliset jouluherkkujen tuoksut - piparit, glögi, joulutortut, kinkku, maustekakku...
Kuusi
Hyasintti
Pakkanen, se vaikeasti kuvailtava, hiukan savuinen tuoksun tuntu
Hautuva riisipuuro
Pistaasipähkinät, näitä on pakko saada lapsuudesta asti
Palavat kynttilät
Raapaistu tulitikku
Pakkasessa monta tuntia tuuletetut vuodevaatteet ja matot
Luumukiisseli
Vanhat joulukoristeet juuri esiin otettuna
Mandariinit
Löytyykö muilta omia tuoksu- tai makumuistoja? Mikä tuo mieleen joulun?
Taiteilimme siskonpojan kanssa jo yhden piparkakkutalon. Pojalla on visuaalista silmää, koristeet ja niiden asettelu oli melkein kokonaan hänen määräysvallassaan.
Päivä on ollut tänään sateinen. Taas. Touko katsoi ulos ikkunasta ja totesi, että tänään ei jaksa. Tonttu päätti siis pysyä vällyjen välissä koko päivän, pupu kainalossa. Saa nyt havaita, miten hyvin tämä uhkaus villiltä tontulta toteutuu.
Tänä päivänä toivoisi aina olevan kaunis sää. Tarkoitti se sitten lumisadetta tai kirkkaan kuulasta päivää. Se ainakin minun kohdallani nostattaa itsenäisyyspäivään kuuluvaa tunnelmaa - voi, miten kaunis maa meillä on elää.
Näin itsenäisyyspäivän alla usein kuulee kritiikkiä siitä, että voiko Suomea sanoakaan enää itsenäiseksi, kun on EU:t sun muut. Että onko itesnäisyyttä mitään järkeä juhliakaan. Minulla on kuitenkin aina ollut sellainen asenne, että kyse ei ole pelkästään poliittisesta itsenäisyydestä ja sen vuosipäivästä. Minä tahdon juhlia itsenäisyyspäivää rakkaan kotimaani syntymäpäivänä. päivänä, jolloin tälle maalle ja sen hienoille puolille suo edes yhden ylimääräisen ajatuksen. Ikään kuin kunnianosoituksena.
Tunnelmallista itsenäisyyspäivää kaikille!
Tänään kotiin palatessani huomasin, että Touko on ilmeisesti tiiraillut ulos ikkunasta ja halunnut liputtaa myös itse.
Olen alkanut jälleen murehtia mmustan joulun mahdollisuutta. Helsinki nyt vaikuttaa aika epätoivoiselta, mutta toisaalta minulle olisikin tärkeintä, että jouluna olisi valkeaa edes Etelä-Pohjanmaalla. Siellähän minäkin olen. Kovin vain pysyttelee mittari nollan yläpuolella sielläkin, eikä pitkän ajan ennustekaan kovin vakaalta näytä. Pistän kaiken toivoni siihen, että lumen tuloahan on ilmeisen hankala ennustaa. Vielä paljon ehtii tapahtua muutamassa viikossa.
Touko on tietysti tarkkna tonttuna pistänyt tuskailuni merkille. Tänään tuo pölvästi olikin päättänyt tehdä omia pieniä lumitaikojaan keittiössäni.
Hohhoi, no toivottavasti tämä edes houkuttelisi sen oikean lumen esiin. Ja minä päädyin samalla tekemään kuiva-ainekaapin joulusiivon.
Viime aikoina on ilmestynyt taas liuta kotimaisia joululevyjä, joista halusin tehdä pienet arviot. Viime vuonnahan ihastuin Juha Tapion pelkistettyyn uutuusjoululevyyn ja se toimii yhä, mutta tämän vuoden tulokkaista ei ikävä kyllä samanlaista suosikkia löytynyt. Itse asiassa kaksi levyistä on sellaisilta artisteilta, jotka kuuluvat henkilökohtaiselle inhokkilistalleni, mutta tahdoin kuitenkin joulumusiikin nimissä antaa heillekin mahdollisuuden.
Suvi Teräsniska - Joulun henki
Suvi Teräsniskan toinen joululevy jätti vähän sekavan vaikutelman. Levyllä on lukuisia uusia sävellyksiä, joista on ehkä yritetty kehittää uutta modernimpaa joululauluhittiä, mutta yritelmäksi vähän jää. Yksikään uusista lauluista ei ole erityisen mieleenjäävä. (ja jos saan vähän pistävämmän mielipiteeni sanoa, niin Olli Lindholmin kanssa tehty duetto Maailman kaunein ystävyys olisi saanut jäädä pöytälaatikkoon. Yh, mitä siirappia)
Vanhemmat joululaulut Suvi laulaa kuitenkin mukavan heleästi ja kikkailematta. Ei valittamista niiden osalta. Tosin Konsta Jylhän joululauluun on tehty niin piinaava tunnelma, että en pysty sitä kuuntelemaan. Voi tosin johtua itse kappaleestakin.
Jippu - Rakkauden joulu
Jippu on yksi kotimaisista naisartisteista, joka harrastaa sitä hönkivän kuiskaavaa laulutyyliä, jota kuunnellessa toivoisi laulajaparan jo vetävän henkeä, kun happi tuntuu loppuvan. Tämä levy on siitä malliesimerkki. Mukana on vain muutama uusi laulu, muuten mennään perinteisellä linjalla. Tätä levyä tai edes yksittäisiä kappaleita en silti tule kuuntelemaan, koska en siedä laulutyyliä. Hengitä, hyvä nainen.
Lauri Tähkä - Jouluni laulut
Myönnetään heti alkuun: en pidä Lauri Tähkästä. Hänen äänensä ja esiintymistyylinsä ei vain herätä minussa minkäänlaisia tykkäämisoireita. Niinpä vähän karsastin koko joululevyn kuuntelemista. Onko pakko? No ei ollut, mutta kuuntelin ja jotain positiivistakin löytyi. Levyn kaava on taas se, että perinteisten joululaulujen lomaan on muutama uudempi kappale. Perinteisiä laulujakaan ei ole versioitu liikaa, mutta niiden taustalle on tuotu eteläpohjalaista henkeä kansanmusiikista tutuilla jousisoittimilla ja poljennoilla. Tästä minä pidin, sillä pohjalaistytön rinnassa tuntui yhtäkkiä kotiseuturakkaus. Jos ihan objektiivisesti sanon, niin monet kappaleet kuulostivat hienoilta. Kunpa laulaja vain olisi joku muu.
Jarkko Ahola - Suojelusenkeli
Jarkko Aholan toinen joululevy oli suosikkini tästä pinosta. Mukana ei ole uusia kappaleita, vaan vanhojen kunnon joululaulujen lisäksi levyllä kuullaan muita klassikkolauluja joulun tunnelmissa. Levyltä löytyy esimerkiksi Suojelusenkeli, Halleluja, Finlandia-hymni sekä Senza Luce eli Whiter side of pale italiaksi. Italiaksi on laulettu myös Con te Partiro, mikä on vähän yllättävää, koska suomenkielinen versio olisi valmiiksi joululaulu (mitä muuten äitini harmittelee, koska hän rakastaa kyseistä sävellystä, mutta Suomessa sitä kuulee lähinnä joulun aikaan)
Komeasti Jarkko laulaa ja tätä olisi kuunnellut enemmänkin kuin kymmenen kappaleen verran. Täytyy jatkaa sillä vanhemmalla levyllä. Tässä vielä toiseen kertaan Oi jouluyö, on melkoinen kontrasti tuohon Jipun versioon. Itse olen aina pitänytkin tästä laulusta enemmän miehen laulamana.
___
Matkustimme Toukon kanssa maalta kaupunkiin ja Touko löysi heti uusia seikkailua. Kuvittelee varmaan olevansa kovakin hevosenkesyttäjä, kun pökkelön ruotsalaisheppani suitsi.
Halusin tehdä tänä vuonna ulko-oveen käpykranssin männynkävyistä, joten keräsin käpyjä kuivumaan ja avautumaan hyvissä ajoin jo syksymmällä.
Tässä yhtenä päivänä kävin sitten tuumasta toimeen ajatuksena, että homma olisi nopea. Olin väärässä. Vaikka kävyt teoriassa peittävät styroksisen pohjakranssin nopeasti, on niiden liimaaminen eri juttu. Varsinkin minun visuaalisuudessa perfektionistin luonteellani, sillä halusin etsiä joka koloon sopivan kokoisen kävyn, että sain koko alan peitettyä mahdollisimman tiiviisti. Muutama havainto siis: 1. kerää mahdollisimman paljon eri kokoisia käpyjä, jotta joka kohtaan löytyy sopiva. 2. Hanki myös muuta käpyihin sopivaa materiaalia, jolla kolot voi peittää. 3. Valitse pohjakranssiksi vaikka oljista tai oksista punottu rinkula, jossa ne kolot eivät paista läpi yhtä paljoa.
Itse päädyin täyttämään koloja irrotetuilla kävyn suomuilla. Muut eivät niitä varmaan edes noteeraa, mutta omaa silmää ne häiritsivät. Lopputulokseen olen kuitenkin ihan tyytyväinen. Kranssi sai siis ylleen vielä lumikuorrutuksen lumisprayllä. (On muuten hauskaa ainetta, teki mieli suhutella sitä vähän muuallekin, mutta hillitsin itseni.) Aikaa projektiin kului käpyjen kerääminen pois luettuna vähän yli kolme tuntia.
Olin jättänyt ylimääräiset kävyt kulhossa terassille odottamaan mahdollista muuta käyttöä. Ja kukas ne olikaan löytänyt sitä ennen. Touko oli pienen sekamelskan tehtyään asettunut rikospaikalle mukavasti ottamaan aurinkoa. Minähän jäljet jouduin siivoamaan.
Tänään lähdin heti aamulla siskoni luo ja laukussani kulki pieni salamatkustaja. Siskonpoika oli ratketa liitoksistaan, kun lopulta löysimme Toukon lastenhuoneesta kikattelemasta pehmolelujen kanssa. Mitähän juonia mahtoivat punoa?
Tättärää, sehän on joulukuu! Tänä vuonna päätin tehdä blogissani ihan omaki ja miksei muidenkin iloksi Elf on the Shelf -joulukalenterin, kun tuo kyseinen veijari kerran luokseni muutti.
Tästä lähtien seurataan siis joka päivä (toivottavasti, kai tontullekin pari vapaapäivää sallitaan) Touko-tontun toilailuja.
Touko on tänään pitänyt huolta siitä, että hänet huomataan leikkimällä Tarzania kaihdinten narussa. Joulunodotuksen virallinen alku taisi villiinnyttää myös Toukon.
