Kun lunta tuiskuttaa - vaan ei ihan vielä

Ne ovat ihan pieniä, osittain huomaamattomia ajatuksia ja havaintoja, jotka alkavat asettaa aivoja oikeaan mielentilaan joulua ja kylmää kautta varten. Varsinkin näin syksyn hiipiessä ihan nurkan takana.

Eilen joulumoodiani kutkutteli tämä keskustelupalstalla näkemäni kommentti.

Vapaasti selventäen ja suomennettuna puhe taisi olla siitä, mikä on kenenkin lempipaikka. Ensimmäisen mielestä se on sänky, etenkin kun ulkona on kylmä, johon toinen (selkeästi ainakin lievä jouluttaja) vastaa:

"Hemmetti, heräät talvilomalla klo 7 aamulla ja katsot ulos ja siellä on lumimyrsky. Sitten tajuat, ettei sinun tarvitse nousta, joten kaivaudut takaisin lämpimään sänkyysi ja hoksaat, että herätessäsi maailma tulee olemaan kauniin, puhtaan valkean peiton peittämä, missä ainoat värit ovat jouluvalojen heijastuksia.  Parasta maailmassa."

Myönnän, jossain tuolla sydänalassa läikähti. Kaipaus.

Joulu saa vielä odottaa

Johtuneeko normaalia syksisemmistä ilmoista ja pikku hiljaa pimenevistä illoista, että ajatus on silloin tällöin karannut jouluun. Eräänä päivänä päässäni soi joululaulut, joten ajattelin tehdä pienen varaslähdön ja kuunnella niitä hiukan - mutta ei, ei se tuntunut oikealta. Vaikka joulunaikaa kaipaankin, niin joululaulut eivät sopineet heinäkuuhun. Helpotus, toisaalta. Kesä kulukoot nyt kaikessa rauhassa loppuun, toivottavasti saamme vielä hienoja ilmojakin. Sen verran olen jouluvalmisteluja tehnyt, että hankin Ebaystä tarvitsemani askarteluvälineen joulua ajatellen. Siitä lisää myöhemmin.

Tosin itselleni ei ole niin väliä, vaikka syksy jo saapuisikin. Olen nimittäin karkaamassa uppoavalta alaltani ja aloittamassa puutarha-alan opinnot. Taloudellisesti tulee olemaan tiukkaa, mutta minulla on vahva tunne siitä, että tämä minun on tehtävä. Odottelen opintoja innolla ja hymyilen sille ajatukselle, miten nopeasti syksyn kuukaudet sitten kuluvatkaan, kun on innostavaa ajateltavaa. Sitten kohta onkin jo aivan oikea hetki päästää joulumieli valloilleen.

Ihanaa loppukesää muillekin. Myös eräs monille tutuksi käynyt tyyppikin lähettää terveisensä. Siskonpoika A:kin riemastui näistä terveisistä. Alkoi nimittäin epäillä, että se olen minä, joka Toukoa liikuttelee. Höpsistä!

Tuo ääni tiukujen nyt myös Blogipolussa

Jotkut ovat varmasti jo huomanneetkin, että Blogilista lopettaa toimintansa 1.6. Tämä on sinänsä harmillista, koska Blogilista on hakutoimintoineen ollut oiva apuri juuri siinä, kun on halunnut löytää blogeja tietystä aihepiiristä. Juuri pari päivää sitten tietynlaisia blogeja etsinkin ja kauhistelin sitä, mitenkäs nyt tästä eteenpäin.

Mutta kas, olemassa on myös tuoreempi blogiyhteisö, jossa myös pystyy etsimään blogeja hakusanoilla, tageilla tai tiettyjen aihepiirien avulla. Blogipolku on perustettu tänä vuonna ja sen kautta voi seurata nyt tämän joulublogin lisäksi vaikka joulun ulkopuolista blogiani.

Toivottavasti mahdollisimman moni bloggari löytäisi tiensä myös Blogipolkuun, jotta siitä saataisiin kaikki hyöty irti. Blogilista ainakin on ollut monille suuri blogiliikenteen lähde varmasti juuri hakuominaisuutensa vuoksi. Joulublogeja siellä ei ainakaan vielä kovin montaa näkynyt olevan.

Tuo ääni tiukujen löytyy Blogipolusta ainakin tällä hetkellä myös tämän näköistä kuvaketta seuraamalla.

Nyt kun joulublogin puolelle kurkistin, niin täytyy myöntää, että viime aikoina on heräillyt kumma kaiho jouluun. Siis nyt jo! Enkä ole näyttänyt olevan ainoa ainakaan blogimaailman perusteella. Sain ryöpyllisen kuvainnoillista silmien pyörittelyä ja ihmettelyä, kun menin paljastamaan jouluikäväni Facebookissa. Mutta minkäs sille mahtaa, kaipaan sitä tunnelmaa. En kuitenkaan vaihtaisi lähestyvää kesää suoraan jouluun, joten odotellaan nyt kaikessa rauhassa niitä syksyn pimeneviä iltoja, kun ihan oikeasti joulutunnelmointi alkaa olla ajankohtaista. Silloin tämänkin blogin ovet avautuvat taas sepposen selälleen.

Paluu joulun tunnelmiin

Niin siinä sitten kävi, että joulun pyhät tulivat ja menivät - enkä minä ehtinyt blogata. Joulussa oli nyt niin paljon aikaa ja huomiota vieviä elementtejä, että energiat menivät muualle. Sukuun tosiaan syntyi aatonaattoiltana pieni tonttutyttö.
Nyt sain kuitenkin vihdoinkin vedettyä muutaman tunnelmakuvan kamerastani.

Sisustuselementtinä kaunis kahvakuula.

Toukon aattoaamun seikkailutkin jäivät jakamatta oikeana päivänä. Pahoittelut, jos joku sitä odotti. Tämäkin asetelma piti rakentaa uusiksi, koska yökylässä ollut poju uudelleenjärjesteli tilanteen heti herättyään.

Hyvää tulevaa vuotta kaikille!  Tavataan tämän blogin puolella taas, kun joulu alkaa hiipiä mieleen uudelleen.

Aatonaaton hässäkkä ja 23. luukku

Niin, tässä kävikin nyt sitten niin, että siskoni synnytys käynnistyi kuin käynnistyikin viime yönä. Tämä tarkoitti sitä, että siskonpoika on ollut koko päivän minun ja äitini seurana ja viettää myös yön kanssamme. Mikäs siinä, innokkaan lapsen läsnäolo lisää vain omaa tunnelmaa, mutta pieniä erikoisjärjestelyjä tämä vaati.

Kuusen olemme saaneet koristeltua, mutta tehtävää on vielä ja huushollia vähän vaiheessa, joten tunnelmakuvia seuraa myöhemmin.

Pienet kuusenvalloittajat pääsivät tosin vauhtiin jo heti kuusen ilmestyttyä sisään. Touko se vie muuten hyväkäytöksisiä Hiiskattia ja Himputtiakin mukanaan.

Joulukalenterin 22. luukku

Huuuh, tänään ollaan ehditty muun muassa siivota siskon talo. Sisko kun ei siihen itse pallomahansa vuoksi pysty. Siskonpojan kanssa hoidettiin yhdessä sauna ja kylpyhuone. Vesisodaksihan se meni, mutta hauskempaa niin.

Touko tuli jäniksenä mukana ja pojan naurusta ei ollut tulla loppua, kun tonttu löytyi tällä kertaa ongelta - omintakeiseen tyyliinsä tietenkin.

Piparkakkutalo vuosimallia 2014 ja 21. luukku

Kolme yötä jouluun on! Lupasin eilen piparkakkutalopostauksen, joten tässä tulee.

Taloparka ei taaskaan näytä ihan siltä, milt se mielessäni näytti, mutta ei voi mitään. Minulla tuntuu aina olevan pikeerin kanssa se ongelma, etten löydä oikenlaista paksuutta. Tällä kerralla se oli niin paksua, että viivoja oli hankala saada suoraksi ja lisäksi jähmettyvä pikeeri alkoi tukkia tyllaa, jolloin se turahteli epätasaisesti ulos. Lisäksi osa koristeluista unohtui tehdä oikeassa vaiheessa ja niitä oli hiukan vaikea saada kauniisti kohdilleen 3D-vaiheessa. Noh, tekevälle sattuu ja joka kerta oppii jotain. Seuraavalla kerralla nämä virheet vältetään. Vielä joskus olen piparkakkutalomestari.

Haluan kokeilla näihin luomuksiini aina jotain uutta. Tänä vuonna kattopäreet tein suklaasta (vaikeaa, kun ohuet palat alkoivat sulaa melkein katseesta) ja talo sai pihalle pari käppyräistä suklaapuuta. Puut ovat viinirypäletertun karoja, jotka on päällystetty suklaalla. Kohtuuhelppoa, mutta lopputulos on oiken kivan näköinen. Tämä niksi menee korvan taa.

Toukoa talo kiinnosti kovasti ja se värväsikin uuden ystävänsä Hiiskatin avustamaan tarkemmassa tutkinnassa. Taisi parivaljakolla olla ennemminkin maistelut kuin katselut mielessä. Jäivät kiinni, mokomat.

"Tässä on yksi virhe. Tämähän on minulle aivan liian pieni."

Joulukalenterin 20. luukku

Apua, nyt aloitettiin järjestyisnumeroissa jo kakkosella alkavat luvut. Kyllä tämä kuu on juossut nopeasti ohi. Tämä päivä onkin kulunut piparitalotalkoissa. Tosin valmista ei ole vieläkään ja yhä pitäisi jatkaa. Tuloksia esittelen varmaankin huomenissa.

"Joko tämä kohta palautetaan?" tiedusteli vanha Nurkkatonttumme. Sen mielestä Touko osaa olla melkoinen kiusankappale. (sain muuten tänään kokea itsekin vähän, miltä tämä tontun etsintä tuntuu. Löysin siis Toukon tästä asetelmasta aamulla äitini jäljiltä)