Paluu joulun tunnelmiin

Niin siinä sitten kävi, että joulun pyhät tulivat ja menivät - enkä minä ehtinyt blogata. Joulussa oli nyt niin paljon aikaa ja huomiota vieviä elementtejä, että energiat menivät muualle. Sukuun tosiaan syntyi aatonaattoiltana pieni tonttutyttö.
Nyt sain kuitenkin vihdoinkin vedettyä muutaman tunnelmakuvan kamerastani.

Sisustuselementtinä kaunis kahvakuula.

Toukon aattoaamun seikkailutkin jäivät jakamatta oikeana päivänä. Pahoittelut, jos joku sitä odotti. Tämäkin asetelma piti rakentaa uusiksi, koska yökylässä ollut poju uudelleenjärjesteli tilanteen heti herättyään.

Hyvää tulevaa vuotta kaikille!  Tavataan tämän blogin puolella taas, kun joulu alkaa hiipiä mieleen uudelleen.

Aatonaaton hässäkkä ja 23. luukku

Niin, tässä kävikin nyt sitten niin, että siskoni synnytys käynnistyi kuin käynnistyikin viime yönä. Tämä tarkoitti sitä, että siskonpoika on ollut koko päivän minun ja äitini seurana ja viettää myös yön kanssamme. Mikäs siinä, innokkaan lapsen läsnäolo lisää vain omaa tunnelmaa, mutta pieniä erikoisjärjestelyjä tämä vaati.

Kuusen olemme saaneet koristeltua, mutta tehtävää on vielä ja huushollia vähän vaiheessa, joten tunnelmakuvia seuraa myöhemmin.

Pienet kuusenvalloittajat pääsivät tosin vauhtiin jo heti kuusen ilmestyttyä sisään. Touko se vie muuten hyväkäytöksisiä Hiiskattia ja Himputtiakin mukanaan.

Joulukalenterin 22. luukku

Huuuh, tänään ollaan ehditty muun muassa siivota siskon talo. Sisko kun ei siihen itse pallomahansa vuoksi pysty. Siskonpojan kanssa hoidettiin yhdessä sauna ja kylpyhuone. Vesisodaksihan se meni, mutta hauskempaa niin.

Touko tuli jäniksenä mukana ja pojan naurusta ei ollut tulla loppua, kun tonttu löytyi tällä kertaa ongelta - omintakeiseen tyyliinsä tietenkin.

Piparkakkutalo vuosimallia 2014 ja 21. luukku

Kolme yötä jouluun on! Lupasin eilen piparkakkutalopostauksen, joten tässä tulee.

Taloparka ei taaskaan näytä ihan siltä, milt se mielessäni näytti, mutta ei voi mitään. Minulla tuntuu aina olevan pikeerin kanssa se ongelma, etten löydä oikenlaista paksuutta. Tällä kerralla se oli niin paksua, että viivoja oli hankala saada suoraksi ja lisäksi jähmettyvä pikeeri alkoi tukkia tyllaa, jolloin se turahteli epätasaisesti ulos. Lisäksi osa koristeluista unohtui tehdä oikeassa vaiheessa ja niitä oli hiukan vaikea saada kauniisti kohdilleen 3D-vaiheessa. Noh, tekevälle sattuu ja joka kerta oppii jotain. Seuraavalla kerralla nämä virheet vältetään. Vielä joskus olen piparkakkutalomestari.

Haluan kokeilla näihin luomuksiini aina jotain uutta. Tänä vuonna kattopäreet tein suklaasta (vaikeaa, kun ohuet palat alkoivat sulaa melkein katseesta) ja talo sai pihalle pari käppyräistä suklaapuuta. Puut ovat viinirypäletertun karoja, jotka on päällystetty suklaalla. Kohtuuhelppoa, mutta lopputulos on oiken kivan näköinen. Tämä niksi menee korvan taa.

Toukoa talo kiinnosti kovasti ja se värväsikin uuden ystävänsä Hiiskatin avustamaan tarkemmassa tutkinnassa. Taisi parivaljakolla olla ennemminkin maistelut kuin katselut mielessä. Jäivät kiinni, mokomat.

"Tässä on yksi virhe. Tämähän on minulle aivan liian pieni."

Joulukalenterin 20. luukku

Apua, nyt aloitettiin järjestyisnumeroissa jo kakkosella alkavat luvut. Kyllä tämä kuu on juossut nopeasti ohi. Tämä päivä onkin kulunut piparitalotalkoissa. Tosin valmista ei ole vieläkään ja yhä pitäisi jatkaa. Tuloksia esittelen varmaankin huomenissa.

"Joko tämä kohta palautetaan?" tiedusteli vanha Nurkkatonttumme. Sen mielestä Touko osaa olla melkoinen kiusankappale. (sain muuten tänään kokea itsekin vähän, miltä tämä tontun etsintä tuntuu. Löysin siis Toukon tästä asetelmasta aamulla äitini jäljiltä)

Joulukalenterin 19. luukku

Kävimme tänään äitini kanssa ostamassa joulukuusen ja komean ostimmekin. Kauppareissun aikana eräälläkin tontulla oli taitanut tulla hiukan tylsää yksinään, koska takaisin tullessamme löysimme tämän.

Epä ole tässä huushollissa ennen köysirataa nähty.

Ps. Ulkona sataa lunta. Suuria, pumpulimisia hiutaleita. Hurraa!

Keinuhevosia ja 18. luukku

Minähän oli jo viikkoja sitten oulun ilmestyessä kauppoihin, kuvannut Kodin1.n koristetarjonnan tarkoituksena tehdä pieni esittely, kuten muistakin kaupoista. Siinä kävi sitten niin, että onnistuin kuvani tuhoamaan. Uusintakierrokselle päästyäni totesin, että monet koristeet oli myyty loppuun eikä esillepanokaan ollut enää yhtä vaikuttava. Päädyin sitten poimimaan valikoimasta yhden piirteen, joka oli Kodin1:ssä tänä vuonna silmiin pistävä: keinuhevoset.

Keinuhevosia löytyi niin puisina, metallisina kuin posliinisinakin ja tyyli vaihteli vanhanajan perinteikkyydestä laspennmieliseen värikkyyteen ja pelkistettyyn tyylikkyyteen.

Tästä suosikistani harmi kyllä vain epätarkka kuva, josta koriste ei oikein pääse oikeuksiinsa. Todella kaunis ja tämän yritän saada alennuksista.

Sitten, siellä kaikkien jouluisten hevosten, porojen, tonttujen ja kuusten keskellä oli yhtäkkiä nämä veikkoset. Ei nyt ihan jouluesineitä, mutta voisi olla hauska lahja koirien ystävälle, jonka huumorintajuun tällainen sopii.

---

Saavuin tänään maalle lakeuksille, joten joulunviettoni alkaa oikeastaan tästä. Sisko poikasineen haki minut junalta ja perille päästyä poika alkoikin kysellä Toukon perään. Mutta tonttupa oli ehtinyt jo livistää ksilaukustani, missä se matkusti. Pienen etsimisen jälkeen löysimme Toukon ihan pikkuriikkisestä kiipelistä isoisoäitini vanhasta purnukasta.

Poika oli ratketa riemusta. Kyllä tällainen leikki uppoaa niin täysillä tuollaiseen 4,5-vuotiaaseen.

Salaisen jouluystävän viimeinen paketti ja kalenterin 17. luukku

Erinäisistä postiongelmista ja niiden selvittelystä johtuen sain viimeisen SJY-pakettini käsiini vasta tänään. (Kummallisat, että pakettiautomaatista lähetetystä paketista ei lähetetty minulle saapumisilmoitusta muka puutteellisten tietojen vuoksi, vaikka puhelinnumeroni oli merkitty pakettiin aivan oikein)

Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan. Kotiin päästyäni paketti avautui heti ja sieltä paljstui hauska kettuaiheinen keittiöpyyhe (tai sellaiseksi sitä luulen), josta voi halutessaan askarrella kettupehmolelun, suloisia lautasliinoja, todella kaunis pieni peltirasia, jouluista kanasnauhaa ja sydänsuklaata.
Samalla paljastui, että salainen ystäväni oli tällä kertaa Mustakissa Mustankissan tytär -blogista. Kiitos sinulle ilahduttavista paketeista! Ja kiitoksia myös Karolle tämän pakettirumban organisoinnista.

 Ai niin, peltirasia sisälsi myös muutaman joulupukkisuklaan, mutta ne taisivat päätyä jo parempiin suihin. Mur!

"Älä nyt mussuta, nehän näytti ihan siltä, että ne oli minua varten."